Pihaportin parhaat vinkit.

Eli Siperia opettaa. Viiden koivun juurella ja viereisen metsän varjossa on ollut pakko oppia jotakin puutarhanhoidosta.

Listaan 10 tärkeintä niksiä, joilla olen edistynyt:

1. Kun istuskelee kahvittelemassa joka neliömetrillä
tutustuu valoon, liikkuvaan varjoon ja tuuliin. Samalla näkee pihansa eri näkökulmista. On helpompi saada oikea kasvi oikeaan kasvupaikkaan.

2.Kädet multaan
ja maan kosteuden tai kuivuuden tuntee. Oppii tuntemaan missä vesi jää seisomaan, missä se imeytyy hyvin maahan. Mitkä paikat kuivahtavat auringossa nopeasti. Kosteassa ja kuivassa viihtyvät eri kasvit.

3. Syksyllä ei siivota
vaan lehdet ja kasvinosat jäävät penkkiin kuohkeuttamaan ja ravitsemaan maata.

4. Luonnonlantaa joka vuosi
keväällä hevosenlantaa savimaalle ja muualle kanankakkaa. Lisäksi lehtikompostia ja multaa pahiten puitten juuristojen köyhdyttämiin paikkoihin. Kesällä kanankakkavettä, nokkosvettä ja ruohosilppua perennoille. Lehtikompostin lisänä on tekeytymässä puutarhajäte-talousjätekomposti.

5. Kuivina kausina kastellaan
sitä tarvitsevat kasvit. Kaikkia vasta istutettuja kannattaa kastella ensimmäinen kesä. Sen jälkeen monet puutarhakasvit sietävät ajoittaista kuivuutta. Kuivalle kasvupaikalle tarkoitetut kestävät pitempääkin paahdetta.

6. Puutarhan reunat suojataan
tuuheilla pensailla tai aitauksilla tuulen kulkuväylillä.

7. Luonnonmukaista tuholaistorjuntaa
metsäpuutarhassa, jossa vilistää kaikenlaisia eläimiä. Rikkaruohot kitketään mahdollisimman varhain keväällä. Kirvoja torjutaan vesisuihkutuksella ja laimealla mäntysuopaliuoksella suihkuttamalla. Härmää torjutaan laimealla ruokasooda-mäntysuopaliuoksella.

8. Maa peitetään
keinolla millä hyvänsä: pensaitten alustat itse silputulla hakkeella, perennapenkit maanpeitekasveilla. Keskeneräiset alueet, samoin kasvimaan voi peittää kostutuilla sanomalehdillä.

9. Vesialtaat lisäävät kosteutta ilmaan
ja tekevät hyvää kasveille niitten läheisyydessä. Pienikin allas virkistää ja jos siinä on pieni pumppu ja vesisuihku, se kosteuttaa ympäristöään yllättävästi. Niin saa vaikkapa iirikset viihtymään.

10. Puutarhakierroksia
aamuvarhain, iltamyöhään tai milloin vain sopii. Seurataan miten kasvit voivat. Aikaisin keväällä nypitään rikkaruohoja samalla, niin ne eivät saa yliotetta. Keväällä sidotaan köynnöskasveja tukiinsa. Poistetaan kuihtuneita kukkia, tuetaan painavia kukkavarsia. Pientä puuhastelua, joka hoituu siinä samalla omaa puutarhaa ihastellessa. . .

 

Kukkaryhmät, kaunista yhdessä

Rivitalopuutarhani kaunein osa on metsäpuutarhaa ja kevät sen juhlaa.  Tiaiset ja minä vaistoamme jo tammikuussa valon lisääntymisen.  Alppiruusut näyttävät luontevilta metsäpuutarhassa ja tuovat vihreyttä talveenkin.  Vaalean violetti alppiruusu ja korkeat laukat (Allium hollandicum ‘Purple Sensation’) kukkivat yhdessä joka kevät.

Savimaan isossa perennapenkissä  alkukesästä kukkivat japaninesikot (Primula japonica) ja vaaleat tähtiputket (Astrantia major).  Vierellä valkoisia jaloangervoja (Astilbe x arendsii ‘Brautschleier’) .  Taustalla näkyy japaninvaahteran (Acer palmatum) liuskaisia lehtiä.  Maanpeitekasvina savimaalla on purppuraorvokki (Viola adunca ‘Purpurea’ v. Labradorica).  Polun reunallla purppurakeijunkukkaa (Heuchera ‘Palace Purple’).  Tummat punaiset toistuvat.

Tumma punainen näyttää niin hyvältä savimaalla, että olen yrittänyt saada myös punaisia tähtiputkia viihtymään.  Jostain syystä ne eivät ole yhtä kasvuvoimaisia kuin vaaleat, lisäksi monet ovat paljon luvattua vaaleampia.  Astrantia major ‘Venice’  on viimeisin kokeilu.  Ryhmässä kukkii alkukesän sipulikasveja.  Allium bulgaricum ansaitsee mielestäni enemmän huomiota.  Se kukkii kauniisti ja pitkään ja on nuppuvaiheesta kotavaiheeseen hauska seurattava.   Lisäksi se on korkea ja näyttävä.  Taustalla pionin lehtiä.

Valkoinen punahattu(Echinacea purpurea ‘Album’) on syreenipenkin katseenvangitsija.  Nuppuiset, vihreät  ovat valkotähkäpäitä (Liatris spicata ‘Floristan weiss’).  Reunassa saksankurjenmiekkojen lehtiä ja maanpeitekasvia, nukkapähkämöä (Stachys byzantina ‘Silver Carpet’).

Punaista päivähattua (Echinacea purpurea ‘Magnus’) pidetään syystäkin yhtenä parhaista puutarhakasveista.  Pieni kukkapenkki on pihan perällä, omenapuun takana.  Reunassa kasvaa ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja jättikarhunputki (Angelica gigas).  Se on valitettavasti kaksivuotinen eikä kylväytynyt tähän kuivaan kasvupaikkaan.

Uhkeitten pionien rinnalla pidän eniten tummista, pienistä ja vaatimattomista kukista.  Valkoinen Paeonia lactiflora ‘Festiva Maxima’ on istutettu savimaan suuren perennapenkin aurinkoisempaan puoliskoon (puolivarjoon).  Kurjenpolvet jäävät käytännössä talon varjoon koko päiväksi.  Kurjenpolvi on varjoisan metsäpuutarhan kantakasvi (Geranium phaeum).

Omenapuun varjossa käytän hyväksi kirjavia lehtiä tuomaan valoa.  Taustan valkovihreäkirjavat rotkolemmikit (Brunnera macrophylla ‘Jack Frost’) kukkivat ihanan sinisinä aikaisemmin ja omenanraakileitten jo kasvaessa kuunliljat (Hosta ‘Albomarginata’).

Rivitalon etupihan suojaksi (taloyhtiön parkkipaikkaa vasten) olen istuttanut kokonaista 6 pilarituijaa, alppiruusun ja sorvarinpensaan (Euonymus planipes).  Pensaat tuovat tuojariviin eloa.  Lisää saa kevään sipulikasveista ja kesällä kärhöistä ja valkoisista tiikeililjoista (Lilium lancifolium ‘Sweet Surrender’).

Syksyn viimeisinä ilahduttavat valkoiset japaninvuokot (Anemone hybrida ‘Honorine Jobert’) ja huikean siniset ukonhatut (Aconitum napellus).

Vuosikymmeniä vanhojen syreenien alla kasvaa tuuheana mättäänä laventelia ja iisoppia.  Näkymä tyydyttää minua ihan tällaisenaan.  Kukkapenkki on kuitenkin suurempi ja siinä on mm. aikaisemmin näytetty valkoisten päivänhattujen ryhmä.