“Toivoton puutarha”

Toivoton puutarha on hassu työnimi, jonka keksin kun mietin ‘mitä jos jonain päivänä kirjoittaisin puutarhastani?’.  Aihe olisi puutarha, jossa kaikki tuntuu olevan kasvien kasvattamista ja esteettisen ilon lisäämistä vastaan.
Metsärinteen edistymisen antamalla uudella innolla kävin käsiksi jo toimiviin, mutta tylsiin puutarhan muihin osiin.  Otteella: mitä tästä saisi jos panisi parhaansa peliin.

metsäb
Mutta varsinaiseen asiaan, miten niin toivoton?

Ongelmavyyhti

Rumat näkymät

Sisäänkäynnin U-muotoisen alueen edessä on autokatos, parkissa seisoo parhaimmillaan kuusi eriväristä autoa ja monta polkupyörää.  Autokatos suorastaan törmää sisään keittiön ikkunasta.
Päädyssä on varsinainen piha-alue.  Naapurilla on komea valkoinen omakotitalo ja valkoinen lauta-aita.  Valkoinen väri puutarhassa on kovin silmiinpistävä, suorastaan häikäisevä auringonvalossa.  Oma talomme on keltatiilinen ja tummapuinen. Piha-aita on tukevaa, ruskeaksi maalattua puuta, mikä sopii taloon muttei naapurin aitaan.

Ohut pölykerros maata

Etupihan maahan on kaivettu koko taloyhtiön lämmitysöljysäiliö.  Alue on idässä ja aurinko paahtaa ohutta maakerrosta.  Vaikka sitä parannetaankin koko ajan, ei tänne voi kasata mullasta kohopenkkiä.  Se valuisi sisään naapurin lastenhuoneeseen.  Heidän talonsa on matalammalla.  Kaksi syreeniä on löytänyt tilan juurilleen ja kasvaa komeasti.  Mutta vahvat juuristot tyhjentävät vähän veden maasta.

Kitsaasti aurinkoa

Koko paikka on puolivarjoinen tai varjoinen kahta kapeaa maakaistaa lukuunottamatta.  Tontti rajautuu metsään ja sen suuret puut luovat liikkuvaa varjoa.  Nurmikko kitui varjossa.  Joka vuosi kylvettiin, jyrsittiin, käännettiin, ilmattiin, ravittiin ja muokattiin.  Mikään ei auttanut.  Nurmi alkoi itää pitkällä kesäkuussa.  Juhannuksena sillä oli tähtihetkensä ja sitten se hiipui laikukkaaksi.

Kaltevalla pinnalla

Viereinen metsärinne on korkeammalla.  Piha on tavallaan kuopassa tai oikeastaan reunalla kuoppaan valumassa.  Kesällä nostan joskus pikkupöydän ja tuolin omenapuun varjoon.  Silloin todella huomaan miten kalteva maa on.  Hupsua kuin Liisa Ihmemaan teekutsuilla.

5 koivujättiä

Joka puolella tonttia reunustaa jättikokoinen koivu.  Niitä on yhteensä tosiaan viisi.  Yhtäkään ei ole kaadettu, vaikka juuristot levittäytyvät lähes joka nurkkaan ja imevät keskikesällä vettä maasta.  Niitten kanssa harjoitellaan yhteiseloa.

Metsästä jätemaata

Länsipuolen metsänreunaa rivitalon rakentaja tuhosi urakalla kärräämällä kaikki rakennusjätteet sinne.  Mustikat, kielot ja valkovuokot kaikkosivat.  Tiedättehän miltä jättömaalla näyttää.

Liikenteen melu

En ole vielä maininnutkaan ääniä.  Metsikkö on täynnä linnunlaulua ja tuuli humisee suurissa koivuissa.  Mutta vilkasliikenteinen lähiön pääkatu kulkee aivan pienen metsikön takana.  Kun puut ovat lehdettömiä se näkyy ja kuuluu oikein hyvin sekä pihalla että talossa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: