Ennen–jälkeen

Terassialueen kallio

Mitä olisi ihana katsella olohuoneen ikkunoista?  Ja vielä, mitä haluaisin nähdä ihan läheltä tärkeimmällä oleskelupaikalla kesäisin?

Lapsuuden saunarannan muistikuvan juhannusruusut istutettiin kallion päälle, vähän syvempään maahan.  Juhannusruusuilla on tuoksuvat valkoiset kukat.  Ne ovat hämmästyttävän vaatimattomia ja viihtyvät karussakin maassa.  Ruusujen eteen tuli kivikkokasveja, patjarikkoa, sammalleimua ja suikeroalpia.  Ajatus oli mielestäni hyvä.

Juhannusruusuun tuli yksi kukka yhtenä kesänä (liian varjoisaa).  Lehdettömänä juhannusruusu näyttää piikkiseltä risukolta.  Sitä katselimme ikkunoista suurimman osan vuotta.  Juhannusruusut on siirretty ja ne kukkivat valtoimenaan nykyisin aurinkoisella paikalla.  Paikan varjoisuuden vuoksi myöskään kivikkokasvit eivät tahtoneet levitä.  Lopulta suikeroalpi löysi tilaa

juurilleen ja voitti koko kilpailun.  Muut kasvit hävisivät kivikkopuutarhasta.  Lehdettömänä aikana (siis useimmiten) näkymä oli aika lohduton.

Suikeroalpi vastaa nyt yksinään terassin kallioreunan maanpeitosta ja hyvä niin.  Vehreä, yhtenäinen matto rauhoittaa muuten monipuolista istutusryhmää.

Monipuolinen ryhmästä tuli, koska halusin siihen jotain nähtävää ympäri vuoden, ja myös jotain muuttuvaa seurattavaksi .

Juhannusruusujen tilalle istutin syvämultaisempiin kohtiin ikivihreitä pensaita.  Marjakuusia, rodo ja mahonia.  Lisäksi joukko kukkivia pensaita.  Keväällä kukkii rusotuomipihlaja, tähtimagnolia, rodo, mahonia ja sitten keltakotakuusama.  Syyskesällä kukkivat pitkään hortensiat.

Ei ehkä kovin ihmeellinen, mutta selvä parannus kuitenkin, myös talvella!Linnut ja minä tykkäämme.

Viime kesänä kaadetuista pihlajista kasattiin rustiikkinen, simppeli aita.  Se oli yllättävän hyvä muutos.  Tärkein oleskelupaikka sai rajan.  Olo terassilla tuntuu ‘pesämäiseltä’.