Metsärinne

Pienestä metsästä alkaa metsäpuutarha.

Mittakaava on lähiörivitalon mittakaava.  Läntistä metsänreunaa on suunnilleen kaksikymmentä metriä.  ‘Puroksi’ nimeämäni osa sijaitsee suoraan talon edessä.  Ensin terassi, sitten kallioinen tasanne ja vierelle rakennettu puro.   Halusin villimmän alueen, metsäpuutarhan vain pilkottavan oksien lomasta. Niinpä rajasin  istuttamalla isojen pensaitten ja pikkupuitten ryhmän: kolme tuijaa, isotuomipihlaja, punalehtinen koristeomena (Malus baccata).  Ne asettuvat rinteeseen aivan luontevasti, kun tukena on vielä iso ryhmä korkeita töyhtöangervoja.

sateen jälkeen 005

Metsäpuutarha ‘Woodland’ perustuu lähimetsän koivuille, kuusille ja pihlajille.    Mutta metsäpuutarhaa siitä ei tulisi vain luonnon jättipuilla.  Ne huojuvat korkeuksissa ja pelkästään perennojen avulla paikasta tulisi vain aukio.  Metsäpuutarhan perustamiseen sain innoituksen idoliltani, englantilaiselta Beth Catholta (Beth Chatto: The Shade Garden).  Päteviä neuvoa kasvivalintoihin antoi myös Karen Junker (Karen Junker: Gardening with Woodland Plants).   Molemmat korostavat metsäpuutarhan välikerroksen merkitystä.  Niinpä istutin pikkupuita ja suuria pensaita metsärinteeseen.

Tuulensuojana ja taustana sinikuusamia (Lonicera caerulea), suuria alppiruusuja ikivihreitten lehtien vuoksi.  Rytmiä tuomaan kaunis sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis) ja syksyn kukkija pallohortensia (Hydrangea arborescus ‘Grandiflora’).   Koristekirsikka on kasvanut jo oikeaksi puuksi.  Kaksi koristeomenapuuta etsivät vielä tilaa juurilleen jättikoivun juurialueelta.  Ne kasvavat ja kukkivat, mutta ovat ainakin vielä solakoita.

Näitten lisäksi rinteessä on viisi rinneangervoa (Spirea densiflora) ja vielä puksipallo ja atsaleakin!  Pikkupuita ja pensaita on paljon, juuri ne luovat paikan tunnelman.

Kielot, mustikanvarvut, valkovuokot ja puutarhakasvit ovat erottamattomia.  Täältä metsän reunalta alkoi rakkaus puutarhaan, kerron siitä ‘Tarinassa’ ja’Toivottomassa puutarhassa’.

Polkua käännyn kulkemaan jatkuvasti, etenkin keväällä.  Tein rinteestä kaivamistani mukulakivistä ja hiekasta mahdollisimman luonnollisen polun kaartumaan metsärinteen alareunalle.  Polun molemmille puolilla on rivi keijuangervoja (Spirea japonica ‘Little Princess’).  Leikkaan niitä reippaasti, jotta ne pysyvät tuuheina ja pyöreinä.  Kuvassa  oikealla pilkottaa peikonpähkinä (Corylus avellana ‘Contorta’), jonka villisti kiemurtelevat oksat ilahduttavat talvella.

sipulikasveja metsäpuutarhassaSama paikka hetken päästä.  Kevät on metsäpuutarhan loiston aikaa.  Koivujen ja pihlajien lehdet eivät vielä varjosta, eivätkä niitten juuret vie kaikkea kosteutta maasta.  Keijuangervojen rivit erottuvut hyvin, samoin  taustan pensaat.  Haluan metsäpuutarhan olevan vehreä.  Tulppaanien ja muitten kevään sipulikasvien kukinta ei koskaan kestä tarpeeksi kauan.  Sen jälkeen vihreä näyttää voimansa.

Sipulikasvit näyttävät metsäpuutarhassa erityisen hyviltä.  Alppiruusujen ja rinneangervojen välistä kohoaa korkeita alliumin kukkapalloja (Allium hollandicum ‘Purple Sensation’).  Metsäpuutarhani on täynnä pensaita.  Rinneangervot, kuten reunus-keijuangervotkin,  leikkaan  tuuheiksi ja pyöreiksi.

jouluruusuja ja esikoitaRinteen pensaitten lomassa on pieniä ‘aukioita’ perennoille.  Keväällä kukkivat esikot ja jouluruusut sipulikasvien joukossa.

Esikkojen jälkeen kukkivat alkukesän perennat.  Puolivarjoisassa metsäpuutarhassani viihtyvät lehtoakileijat, sormustinkukat ja särkyneet sydämet.

Särkyneen sydämen (Dicentra spectabilis) ryhmässä on kerrottu lehtoakileija (Aquilegia vulgaris’Nora Barlow’) ja valkoinen varjolilja (Lilium martagon).  Maanpeitekasvi on tuoksumatara (Galium odoratum).  Reunassa punertavia koristekirsikan lehtiä.

perhosangervo Keskikesällä valon vähyys ja maan kuivuminen vähentää radikaalisti sopivien perennojen valikoimaa.  Oikeat kasvivalinnat paljastuvat,  nyt ollaan lähes täysin lehtien varassa.  Pensaat toimivat, samoin monet mainiot maanpeitekasvit:  varjohiippa, keijunkukka ja peittokurjenpolvi.  Pyrin luomaan mielenkiintoa lehtien muodoilla ja väreillä.  Jouluruusun isot ‘kastanjamaiset’ lehdet erottuvat keskellä.

Kukkia on enää vähän.  Kuvassa eräs suosikkini, perhosangervo (Gillenia trifoliata).  Myöhemmin aukiolla kukkii valkoinen metsäasteri (Aster divaricatus) ja vaaleanpunainen syysvuokko (Anemone hybrida ‘Königin Charlotta’).  Molemmat kukkivat todella kauan, aina yöpakkasin saakka.

Viime vuoden löytö on tiikerinlilja.  Siitä on jalostettu tutun oranssin jälkeen esimerkiksi tämä tumma kaunotar.  Muualla puutarhassa kasvaa vaalea ‘Sweet Surrender’, joka on myös aivan ihana.  Metsäpuutarhaan halusin tumman punaisen toistamaan keijunkukkien ja punalehtisten pensaitten väriä.  Moni kasvi ei kuki metsäpuutarhassa kirsikkapuun juurella.

Syksyä koristavat hortensioitten kukat.  Ennen syysvärien hehkua tummalehtiset pensaat ja perennat tuovat vaihtelua vihreyteen.  Tummalehtinen lännenheisiangervo ‘Diabolo’ on vielä taimi.  Pensaitten takana on  rajaksi ja tuulensuojaksi kasattu päällekkäin pihlajien runkoja. Samanlainen pölliaita on metsäpuutarhan toisessa päässä, naapurin tonttia vasten.

Kirjoitan lisää metsäpuutarhan kasveista  ‘Metsäpuutarhan kasvit’ kategoriassa.  Olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista ja siirtänyt monia kasveja aurinkoisempaan ja/tai kosteampaan paikkaan.  Jäljelle ovat jääneet sitkeät sissit,  joukossa muutama urhoollinen kukkijakin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: