Kallio olohuoneen ikkunoitten edessä. Läntinen metsä varjostaa ja maakerros on ohut.

February 1, 2015 § Leave a comment

Siinä se on, silmissä kesät talvet.  Vietän puutarhan 10-vuotisjuhlaa vielä hetken muistellen.  Olen kirjoittanut (oikean ja vasemman puoleisilla palstoilla) muutoksista ennenkin.  Palaan aiheeseen vielä hetken, sillä ehkä joku muukin tarvitsee vähän rohkaisua kaikkien vaikeuksien keskellä.

Paraatinäkymä olohuoneen ikkunoista silloin joskus, siis 10 vuotta sitten.

ennen muutostaVarhain keväällä ei Suomessa puutarha ole parhaimmillaan.  Mutta voin kertoa ettei tämä kovin paljon kummoisemmaksi tullut myöhemminkään.  Piikkirisut ovat tällä kertaa juhannusruusuja, niitä jotka eivät koskaan kukkineet.  Nyt juhannusruusut kukkivat hurjasti aurinkoisemmassa (mutta yhtä kuivassa) paikassa.  Kokeilin kivikkopuutarhaa, mutta metsästä kylväytyvät heinät nujersivat perennat ja minut.

pensaita kalliollaKaivoin maan pois kokonaan ohuimmista kohdista.  Lisäsin multaa syvänteisiin ja istutin suuren joukon pensaita, joista suurin osa on ikivihreitä (marjakuusia, rodoja , mahonia).  Pölliaita puutarhaa rajaamassa on myös tärkeä rakenne.  Lattiana varjossa pikkutalvio ja puolivarjossa suikeroalpi.

kalliobKeväinen paratiisi kallion päällä.  Pikkupuu/pensas on iki-ihana rusotuomipihlaja.  Se vankistuu joka vuosi ja on tärkeä välikerros metsän koivujen ja pihlajien alla.

vuorenkilpiTerassin nurkassa on vehreä penkki,vain ja ainoastaan vuorenkilpeä.  Koska rakentelen mielelläni monilajisia perennaryhmiä, rauhoitan tilanteen istuttamalla vierelle isomman alueen yhtä ja samaa.  Vuorenkilpeä ei taideta arvostaa.  Onneksi pidän näistä lehdistä tosi paljon, tässä nurkassa ei nimittäin mikään muu suostu kasvamaan, kokeiltu on.

Vielä enemmän kokeiluja ehdin tehdä terassin toisessa reunassa.  Tässä vuosien takainen viritelmä.  Keskustan pieni puu (vartettu pikkusyreeni) on sinänsä ideana ihan ok.  Olin visioinut tähän sellaisen muotopuutarhamaisen neliön.  Tiedättehän, leikattu puksiaita ja keskellä jotain ihanaa kukkivaa.  Hohhoijaa näitä haaveilijoita.  Suurin koivu on juuri ja juuri kuvan ulkopuolella.  Se kidutti puksit henkihieveriin alta aikayksikön, samoin ne kukkijat.

terassin reuna ennenPuksien jälkeen neliön rajasivat keijuangervot, keskellä sinnitteli kurjenpolvia ja kuunliljoja.  Kun kierros numero 5 tai 6 oli käyty tässä pikkuneliössä (olohuoneen ikkunoitten alla ja kuten näkyy terassin laidalla) vihelsin pelin poikki.  Tarvittiin järeä idea – ja se oli puro!

puroNeliö kaivettiin kokonaan pois ja kasvit muuttivat muualle.  Puro muutti neliön aivan tunnistamattomaksi. Koko puutarhani on vinossa (melko jyrkkä rinne), joten puron rakentamisessa siitä oli paljon iloa.  Myös vieressä kulkeva kallio saa puron maastoutumaan.  Kaikki kivet on kaivettu omasta pihasta.

puro ylhäältäPuro yläjuoksulta katsottuna.  Lähtöputki kätkeytyy kivien koloon tuijan taakse.  Joku voisi luulla, että tämä on pitempikin kuin  1,5 – 2 metriä, pitääpä mitata keväällä.  Vesi solisee, linnut kylpevät.  En väsy katselemaan ja huokailemaan.  Oikein isot ongelmat tuovat oikein isoja palkintoja!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Kallio olohuoneen ikkunoitten edessä. Läntinen metsä varjostaa ja maakerros on ohut. at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: