Metsäpuutarhan keskikesä

July 23, 2014 § Leave a comment

jatkuu hellettä pidellessä.  Taustan rodot vaativat vesisuihkun pari kertaa viikossa.  Ne kasvoivat niin hurjasti sateisena ja lämpimänä syksynä ja kesäkuun sateenropina hemmotteli ne piloille.  Kukkia ei ole tähän aikaan paljon. Siksi olen valinnut näille viikoille jotakin näyttävää.

Lilium lancifoliumTilasin liljat pari vuotta sitten postimyynnistä ja hukkasin tumman lajikkeen nimen.  Hämärästi muistelen, että se olisi Lilium lancifolium ‘Black Beauty’,  jotakin hyvin tummaa.  Tumma tiikeri, tiikerililjan jalostettu muoto tämä on.  Tiikerililjan tuntevat tietävät, että se on tavattoman sitkeä ja sitä näkee vaikka missä heinikoissa.  Muistan tiikerililjan lapsuuden kesämökiltä ja siellä ei varsinaisesti hoivailtu perennoja.

Madame Julia CorrevonViiden koivun puutarhassa kaikki kärhöt ovat joko alppikärhöjä tai viinikärhöjä.  Mikään ei ole niin surullista kuin kituva kärhö.  Viinikärhöt ovat niin elinvoimaisia ja vahvoja, että ne jaksavat kasvaa ja kukkia hienosti täälläkin.  Vahva punainen on ‘Madame Julia Correvon’,  se asusti ensin ruukussa ja siirtyi sitten pihaportille maahan.

Madame Julia CorrevonViinikärhö on jo veljeni rakentaman pihaportin katolla.  Toista reunaa ylös kiipeää keltalehtinen humala.  Portin takaa alkaa metsä.

Sweet SurrenderSattumalta syntyy onnekkaita lopputuloksia.  Muistan miten kuljeskelin hetken mielijohteesta postimyynnistä tilaamani sipulipussin kanssa.  Lilja on Lilium lancifolium ‘Sweet Surrender’.  Tulin rodon ja 5 tuijan rivistön eteen ja mieleen juolahti, että vaaleat liljat varmaankin toisivat vähän eloa tuijiin ja saisivat hienon, tumman taustan.   Ja nyt en saa tästä näystä kyllikseni.  Istuttakaan näitä!  Nehän ovat myös tiikerililjoja, helppoja siis.  Jos liljoista pitää, pitää näistä.  Luulin että omani hakeutuvat valoa kohti ja varret kallistuvat siksi.  Nyt kun etsin nimeä, näin pakkauksesta että ‘Sweet Surrender¨kallistuu ihan luonteensa mukaisesti.  Suorassa rivissä ne eivät siis kasva, vaan kallistuvat paljon.  Liljat eivät kuitenkaan kaipaa ollenkaan tukemista uhkeasta kukinnasta huolimatta.  Ja voi miten kauniita ne ovat kaartuessaan.  Katselen niitä heti aamulla keittiön ikkunasta, pitkin päivää pihalla ja vielä viimeksi illalla.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Metsäpuutarhan keskikesä at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: