Vauhtikevät

May 20, 2014 § Leave a comment

pionin versotAluksi tuntui, että kevätpuuhiin olisi aikaa viikkoja ja viikkoja.  Ennätysaikainen kevät ja sitten tulivat yöhallat ja viimaiset päivät.  Taimien istutus ja muu sai jäädä, ja puuhailu oli lähinnä hallaharsojen levittelyä.

Lämpöaalto nousi etelästä hetkestä ukkospilvien saattelemana.  Aamulla kun kävelen katselemassa puutarhaa, hämmästyn aina vaan muutoksen nopeutta.  Pionien punaiset versot ovat korkeita, puupioneissa on nuppuja ja pikkusydämet kukkivat kevään sipulikasvien lomassa.  Istutan paljon kirjopikarililjoja, myös valkokukkaisia.

Fritillaria meleagrisKevätkukat ovat palkinto sinnittelystä kylmässä ja kosteassa syyssäässä.  Nyt ne eivät kaipaa muuta kuin ihailua.

Mutta nurkan takan odottaa tekijää kaksi uutta projektia.  Englantilaisessa puutarhalehdessäni esiteltiin ideoita pieniin puutarhoihin.  Yksi esimerkeistä oli kukkapenkkien kokoaminen yhteen, reunustamaan keskellä olevaa pyöreämuotoista nurmikkoa.  No, minä aikanaan monen vaihtoehdon miettimisen jälkeen päädyin ovaalinmuotoiseen nurmikkoon.  Iso perennapenkki on sen edessä ja jo nyt olen yhdistänyt kahden reunan kukkapenkit yhteen.  Vuorossa on  se viimeinen reuna.

pohjoisen puutarhaIso perennapenkki jää piiloon etualalle, kaareva käytävä lammikolle näkyy.  Ylävasemmalla, suunnilleen metsäkyyhkysen kohdalta alkaa työmaa.  Paikka on orapihlaja-aidan alustaa ja se on hankaluutensa vuoksi jäänyt puutarhan viimeiseksi valloittamattomaksi paikaksi.  Ongelma on se, ettei nurmikko kasva orapihlajan juurialueella. Välillä olen peittänyt sen luonnonruskealla hakkeella, mutta ei sekään oikein ole hyvä.

NegritaSipulikasvien jälkeen alueella on kitukasvuista ruohoa ja paljaita laikkuja.

(Koivun alla, aidan kulmauksessa kasvaa kellertävälehtinen heisiangervo.  Negrita loistaa keltavihreän edessä.)

Kävin hankkimassa taimitarhasta talven aikana harkitsemani taimet.  Orapihlaja-aita saa paljon valoa aamupäivällä ja keskipäivällä.  Etsin juurialueella, kuivassa maassa kasvavia.

MaytimeKokeilen valkoista salviaa, ketoneilikkaa ja laukkaneilikkaa.  Siirsin penkkiin jo syksyllä ryhmän poimulehtiä.  Ne lisääntyvät puutarhassa niin, että saan taimia vaikka minne.  Parantelin maata ja kastelen ensimmäisen kesän.  Saa nähdä mitkä menestyvät.

Kuvan liljakukkainen tulppaani on ‘Maytime’.  Se sopii väriläikäksi Negritan seuraan.  Muutoin pohjoispuolen puutarhassa on paljon valkoista.  Lähes kaikki alueet (orapihlajan sivua lukuunottamatta) ovat varjoisia.

valkoista varjoonToinen projekti on saman alueen pohjoislaidan kukkapenkin kohennus.  Pihan suurin koivu kasvaa nurkassa ja pohjoispuolella on varjoisaa ja kuivaa.  Perennat ovat haaste,  ehkä tänä kesänä voin kertoa jostain onnistumisista!

Palataan näihin kuivan varjon (vaikein kasvupaikka) kasveihin myöhemmin.  Tehtävän vaikeutta kuvaa se, että olen päätynyt lisäämään pohjoisreunaan, aidan eteen kaksi suurta ruostunutta metallilaatikkoa.  Minulla on ennestään niitä kolme, ja lisäksi kärhötelineitä ruosteraudoista.  Se on siis puutarhani perusratkaisu.

Metallilaatikot odottava paikallaan vielä tyhjinä.  Kohta istutetaan niihin köynnöksiä.

metallilaatikko

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Vauhtikevät at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: