Metsäpuutarhan kukat

February 1, 2014 § Leave a comment

Primula verisKlassisessa englantilaisessa puutarhassa oli usein metsäpuutarha.  Sinne käveltiin ottamaan kevät vastaan.  Ihanan kukinnan jälkeen se jätettiin varjoisaksi vehreydeksi, jonka viileydestä nautittiin helteillä.  Kukkaloisto ja odotetut puutarhan tapahtumat olivat toisaalla.

Pienessä rivitalopuutarhassa on otettava kaikki ilo irti,  kaikista nurkista, kaikkina aikoina.  Keväällä ei mikään ole helpompaa.  Helpoista helpointa ovat monenmoiset sipulikasvit (käyn ne erikseen läpi).  Maassa on vielä kosteutta, puitten lehdet ovat vielä silmuja ja valo pääsee metsäpuutarhaankin.  Koivujen, pihlajien ja kuusien lomassa nousevat sipulikasvit ja kevätesikot (Primula veris).  Esikot viihtyvät hämmentävän hyvin, ne jopa lisääntyvät.  Kesä tekee paikasta todella kuivan, muuta ilmeisesti esikot ovat jo ehtineet saada tarpeeksi kasvuvoimaa selvitäkseen.

DSC_0007 kopio 3Jouluruusu (Helleborus orientalis) on metsäpuutarhan aarre.  Sen kukat ovat suuria ja kauniita.  Alla kasvava sininen helmililja antaa mittakaavaa.  Kaiken lisäksi jouluruusu kukkii tajuttoman pitkään.  Ja sen jälkeen sen suuret, kiiltävät ‘kastanjamaiset’ lehdet antavat rytmiä ja vaihtelua peitekasvien vihreyteen.

HelleborusxhybridusPunakukkainen jouluruusu (Helleborus x hybridus) on myös hieno.  Jouluruusun lehdet ovat ikivihreitä.  Olisiko se metsäpuutarhan upein kasvi?

Digitalis spectabilisSärkynyt sydän (Dicentra spectabilis, nykyään Lamproc… jotain)viihtyy metsäpuutarhassa, puolivarjossa.  Sille kannattaa etsiä hiukan kosteampi kasvupaikka.  Omani kasvavat niin kaukana suurten koivujen juurilta kuin mahdollista.  Särkynyt sydän on kiehtovan koristeellinen.  Lehdet ovat myös kauniit.  Omani katoavat jossain vaiheessa kesää, mutta nousevat maasta taas keväällä.

Aquilegia vulgarisPerinneperenna akileija (Aquilegia vulgaris) kukkii myös mainiosti metsäpuutarhan puolivarjossa.  Akileija on osoittautunut niin sitkeäksi, että se ei saa metsäpuutarhan parhaita eli kosteampia koloja.  Lisään keväällä vähän uutta puutarhamultaa tai kompostimultaa juurille.   Akileijat kukkivat vaikka minkä värisinä.

Aquilegia vulgarisAkileijojen ryhmässä on pieniä valkoisia tähtikukkia ruohomaisissa varsissa.  Se on muistaakseni paikalle kylvetty kokeilu, kaksivuotinen x matronalis.  Sitä voisi oikeastaan kylvää paljon lisää.

Digitalis purpureaKaksivuotinen on myös sormustinkukka (Digitalis purpurea).  Se viihtyy mainiosti (koristekirsikan juurellakin) ja siementää ympäriinsä.  Siirtelen pikkutaimia sopiviin kohtiin ja niin alkukesästä ilahdun aina sormustinkukista.

Dicentra formosaHiukan kosteammassa metsänreunassa kasvaa tiheänä pikkusydämiä (Dicentra formosa).  Valkoiset kukat hohtavat puolivarjossa.  Vierelle olen kokeillut valkoisia orvokkeja (Viola cornuta ‘Alba’).  Aion istuttaa niitä lisää.  Molemmat ovat perennoja, monivuotisia.

Gillenia trifoliataHeinäkuussa sormustinkukat ja akileijat kuihtuvat.  Onkohan tässä ainoa keskikesän kukkija metsäpuutarhassani?  Maanpeitekasvien lehdet peittävät maan, keijunkukat ja muut punertavalehtiset tuovat vaihtelua.  Perhosangervo levittää valkoiset kukkavartensa pitkälle, pitkälle maanpeittäjien yli.  Se on siron pensaan oloinen ja häkellyttävän vähään tyytyvä.  Kuvassa se nauttii aamupäivän tai iltapäivän lyhyestä, siirtyvästä valosta.  Keskipäivällä on varjoisaa ja heinäkuussa näännyttävän kuivaa.  Suuren koivun juuret tyhjentävät kaiken veden hetkessä.  Metsäpuutarhan tähtikasvi.

Aster divaricatusHeinäkuussa aloittaa myös matalampi tähtisilmä.  Olen etsinyt kiihkeästi kukkivia perennoja metsäpuutarhaani.  Jostain kirjasta poimin tämän:  metsäasteri (Aster divaricatus).  Puolivarjoisaan ja kuivaan metsäpuutarhaan ei varsinaisesti ajattelisi istuttavansa astereita!  Epäluuloisena kokeilin parilla kasvilla, nyt olen lisännyt niitä eri puolille ja aion istuttaa vielä lisää.  Se kukkii tosi kauan loppukesästä pienin, valkoisin kukin.  Vihreän lehtevä, vahva kasvi, josta on iloa pakkasiin saakka.

Lilium lancifoliumAsteriakin epätodennäköisempi valinta on lilja.  Tiikerililja on liljojen suvun sitkeä sissi.  Siitä on jalostettu uusia värejä.  Punertavalehtiteemaiseen metsäpuutarhaan istutin viime keväänä muutaman tummanpunaisen tiikerililjan (Lilium lancifolium ‘Black Beauty’).   Vaalean kermanvärinen versio kukkii etupihalla.  Tiikerililja on ehkä hiukan ‘puutarhamainen’ metsäpuutarhassa.  Varjolilja (Lilium martagon) on varmasti sopivampi.  Mutta joudun vielä odottamaan pari vuotta omien varjoliljojeni vahvistumista.  Ne ovat vielä aika heiveröisiä.  Niitten tukevoiduttua siirrän todennäköisesti tiikerililjat suureen perennapenkkiin.

Anemone tomentosaKesän viimeinen ilo ei ole pieni.  Iloa on pitkään, en ole varma pidänkö nuppuisista kukkavarsista vielä enemmän kuin auenneista kukista.  Molempia on onneksi katsottavana vierekkäin, viikosta toiseen loppukesästä.   Pelastan aina viimeiset nuput purevilta yöpakkasilta sisälle maljakkoon.   Metsäpuutarhan syysvuokot ovat vaaleanpunaisia,  purolla valkoisia.   Syysvuokot ovat hyvin kookkaita, rotevia perennoja ja samalla keijumaisen siroja.  Kukat nousevat korkealle,  erittäin näyttävää.   Syysvuokkoni kasvavat puolivarjossa ja puitten juuristoalueella.  Kun lisään multaa keväällä jouluruusujen ja akileijojen juurille,  levittelen sitä myös syysvuokoille.  Olen istuttanut kahtakin vaaleanpunaista, Anemone tomentosa ‘Robustissima’ ja Anemone hybrida ‘Königin Charlotta’.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Metsäpuutarhan kukat at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: