Väriläikkiä metsäpolun varrelle.

July 19, 2013 § Leave a comment

DSC_0023 2Polku pieneen metsäpuutarhaani kulkee oikean metsän koivun, kuusen ja pihlajien katveessa.  Keväällä tänne saa paratiisimaisen tunnelman erilaisilla sipulikukilla.  Kesällä kuiva varjo on huonoin mahdollinen kasvupaikka kukkiville kasveille.  Niitä on todella vähän.  Akileijat ja sormustinkukat, varjoliljat… mutta niitten aika on jo ohi.  Lehtien ja kasvien muotojen vaihtelu on siksi tärkeää.  Olen kaivanut itse mukulakivet ja tuonut hiekkaa ja soraa sekä istuttanut molemmin puolin polkua keijuangervojen (‘Little Princess’)rivit.  Leikkaan ne pyöreiksi pari kertaa kesässä.   Maanpeitekasvit ovat tärkeitä, oikeassa reunassa kaihonkukka ja vasemmalla arvostamani varjohiippa.  Oikealla kaihonkukkien yläpuolella on hauska, käppyräoksainen peikonpähkinä.  Vasemmalla keväällä kukkivien jouluruusujen suuria lehtiä, jotka ovat ikivihreitä.  Välissä ripaus tumman punertavia keijunkukkia (Heuchera ‘Palace Purple’).

DSC_0030Erilaisten lehtimuotojen lisäksi yritän tuoda vaihtelua juuri tummanpunaisilla lehdillä.  Puutarhan takarajalle istutin helpoksi tietämäni heisiangervon punalehtisen muodon.  Jättikoivun runko on alle metrin päässä ja pensas kasvaa hienosti.

DSC_0028Polun toisella puolella, peikonpähkinän takana on nousemassa pieni puu, jonka istutin vasta keväällä.  Kirsikkaluumun (Prunus cerasifera ‘Nigra’)  tummat lehdet olivat kaunis tausta särkyneille sydämille ja kohta valkoisille leimuille.

DSC_0025Vanhan kirsikan alla on tummia liljankukkia.   Liljoja en ole aikaisemmin edes ajatellut.  Tiedättehän ‘multava, kuohkea, kosteutta pidättävä muttei märkä kasvupaikka auringossa, mutta ei paahteessa…’  Tätä kuvausta vastaavaa edes neliösentin länttiä ei puutarhastani löydy.  Mutta muistan lapsuudesta, että tiikerililjat kasvavat vaikka heinikossa.  Tumma kaunotar on tiikerinlilja valepuvussa tai ehkä iltapuvussa.  Niin hienoa, välkkyvää satiinia on käytetty.

DSC_0009 kopioLilja on niin tumma, että tiikerinpilkut tuskin näkyvät.  Kortissa lukee ‘Lilium spceciosum Rubrum’, mutta liljan kuva on tunnistamattoman valkopunainen.  Jos taas kerran sipulit olivat vääriä niin tämän paremmin väärin ei voisi olla.

DSC_0020Polku päättyy tontin rajalla pihaporttiin.  Tänä keväänä veljeni rakensi harkkoraudasta pergolan, jota pitkin kärhöt ja humala kiipeilevät.  Suuren kuusen edessä on aurinkoista aamusta iltapäivään ja se riittää kärhöille hyvin.

DSC_0023Kärhkö ‘Madame Julia Correvon’ päättää tummanpunaisen teeman komeasti.  Pihaportin kärhökaaren alapuolelle on kehkeytymässä uusi kukkapenkki.  Siinä on kiintopisteenä punalehtinen happomarja  (Berberis thunbergii ‘Atropurpurea’).  Sen ympärille olen kerännyt ryhmän aurinkoisen ja laihan maan selviytyjiä.  Osassa on jo nuppuja, toiset keskittyvät juuristoon ja kukkivat vasta ensi vuonna.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Väriläikkiä metsäpolun varrelle. at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: