Puiden siimeksessä

June 27, 2013 § Leave a comment

DSC_0013 2Pieni metsäpuutarhani on rinteessä suuren koivun alapuolella.  Koristekirsikka varjostaa myös.  Helteellä polulla on mukava seurata kasveja.  Kesällä ilme on rehevän vihreä, etualalla jouluruusun suuria lehtiä.  Oikeassa reunassa mutkittelee käkkäräoksainen peikonpähkinä.  Peikonpähkinän takana on ehkä parin neliön kokoinen penkki, jossa viime kesänä kasvoi mustaviinimarja ja karviainen sekä yrttejä.

DSC_0028 kopioMonen vuoden yrittämisen jälkeen uskoin, että paikka todella on liian varjoisa viljelyyn ja nostin yrtit kuivaan aurinkorinteeseen ja marjapensaat ruukkuihin.  Tilalle istutin pienen koristepuun, luumukirsikan(Prunus cerasifera ‘Nigra’) .  Sen kauniin punaiset lehdet pilkottavat reunassa. Peikonpähkinältä nimensä saaneessa peikkopenkkissä kukkivat nyt särkyneet sydämet, varjoliljat ja kerrottukukkaiset lehtoakileijat (Aquilegia vulgaris ‘Nora Barlow’).    Olin suunnitellut tähän valkoista penkkiä, mutta näinhän siinä käy!  Nora Barlow on harkittu poikkeama, mutta särkyneet sydämet ostin valkoisina, juurakkoina.  ‘Valkoisista’ toinen oli vaaleanpunainen ja toinen tummemmanpunainen.  Maanpeitekasvi on tuoksumatara.

DSC_0007Ei haittaa, vihreän keskellä varjoisassa pinkki on oikein hyvä.  Romanttisissa tunnelmissa ollaan.

DSC_0022Vanhan kirsikan alla vaaleanpunaista on ennestäänkin.  Sormustinkukat kylväytyvät itsestään, joten sävystä ei koskaan tiedä.  Tämän kesän pinkki on erityisen viehättävä.

DSC_0010 2Lehtoakileijojen väri vaihtelee myös joka vuosi.  Ryhmässä on kuitenkin aina sinisiä ja vaaleanpunaisia.

DSC_0025 kopioKerrottukukkainen ‘Nora Barlow’ voisi ulkonäkönsä puolesta olla jalostettu uutuuslajike.  Mutta se on satoja vuosia vanha ja saanut nimensä Darwinin tyttären mukaan.  Se näyttää kukkivan selvästi muita akileijoja pitempään ja olevan yhtä vaatimaton kuin yksinkertainenkin.  Lehtoakileijat kasvavat kirsikan juuristoalueella varjoisassa.  Jos kuivuus jatkuu pitkään kastelen niitä vaikka muuten metsärinne selviytyykin kuivuudesta.  Onneksi istutin ‘Nora Barlow’ akileijoja polun molemmille puolille.  Rinteessä ne ovat hienosti näkyvillä, koska polku kulkee alempana.  Nyt kun näen että ne viihtyvät, haluan niitä lisää.  Ymmärtääkseni ‘Nora Barlow’ ei kylväydy itsekseen.

DSC_0022 kopioKuivaan varjoon on vaikein löytää kesällä kukkivia kasveja.  Kevään jälkeen on vain vihreää.  Kaunista, kunhan lehtien muodot vaihtelevat tarpeeksi.  Mutta kun samana pysyvää vihreyttä katselee viikosta toiseen…  Siksi yritän sitkeästi saada metsärinteessäkin aina jotakin kukkimaan.  Varjoliljaa (Lilium martagon) päätin myös kokeilla.  Nimensä mukaisesti varjo on hyvä, mutta entä juuristoalueen kuivuus?  Liljat ovat kovin heiveröisiä ensimmäisenä kesänään, mutta olen lukenut että ne tarvitsevat vuosia kasvurauhaa komistuakseen.  Ja kuten muutkin kuivuudessa sinnittelevät, ensimmäisenä kesänä kastelua.  Toivoa on.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Puiden siimeksessä at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: