Takaisin Narniaan.

June 19, 2013 § Leave a comment

Narnia on viimeisin lumottu maa, josta olen lapselle lukenut.  Narnia joutui pitkiksi ajoiksi ikuisen talven valtaan, ihan kuin oma puutarhani viime keväänä.

Ajattelen Narniaa taas.  Nyt siksi että sinne pääsi vain pimeän ja tunkkaisen vaatekaapin kautta.

DSC_0009Vaatekaapin sijasta on parkkipaikka.  Omakotitalossa voisin pystyttää aidan, rivitalossa en.  En edes kevytrakenteista pajuaitaa.  Sisääntulon oikean reunan peitin vuosia sitten viiden tuijan, korkean sorvaripensaan ja rodon rivistöllä.  Vasemmalla puolella tuijille ei ole tilaa, naapuri ei saisi autoaan parkkeerattua ruutuun.

DSC_0011Aina kun puuhailen etupihalla yksin, näen sen näin.  Lumous toimii.  Salviat ja kurjenpolvet kukkivat aamuvalossa ja nukkapähkämön lehdet ovat harmaata samettia.  Oikeastaan koen olevani onnekas, varsinaisen puutarhan puolella talon takana on rajana pieni metsikkö.  Sen parempaa ei voi lähiössä olla.  Etupiha on pieni kolo, mutta olen nykyään sitä mieltä, että sekin on pienen puutarhapenkin arvoinen (vaikka vaatekaapissa tai siis parkkipaikalla onkin).

DSC_0014Hetki ennen pionien ja ruusujen loistoa on muutenkin taianomainen.  Kukat ovat pieniä ja ilmestyvät yllättäen rehevän vehreyden keskelle.  Niitten kauneuden huomaaminen vaatii pysähtymistä.  En koskaan tiedä minkä värisiä kukkia metsärinteen akileijoissa on.  Tänä vuonna on aivan tummansinisiäkin.  Kokeilen ensimmäistä kertaa varjoliljoja (Lilum martagon), pienet nuput ovat kuin helmiä.  Kasvupaikka on kuiva, toivon että varjoliljat selviävät.  Ne vaativat aikaa vahvistuakseen ja voi olla että ne eivät tässä paikassa kovin korkeiksi jaksa.

DSC_0006 2Keväällä istutin muitten lehtoakileijojen joukkoon kerrottuja Aquilegia vulgaris ‘Nora Barlow’ akileijoja.  Laji on vuosisatoja vanha ja hyvin viehättävä.  Metsärinteen akileijaryhmän lisäksi ne sopivat mielestäni viereiseen pieneen ‘valkoisten kukkien’ penkkiin.  Valkoisessa penkissä on ennestään pikkusydämiä, tuoksumataraa, valkoisia varjoliljoja  ja valkoisia leimuja myöhemmin.  Nostin siitä mustaherukan ja karviaisen ruukkuihin (liian varjoisaa)  ja istutin tilalle pienen puun, punalehtisen luumukirsikan.  Luumukirsikka kasvaa kohisten ja muutenkin uudistunut penkki näyttää lupaavalta.

DSC_0002Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum) on korkea ja roteva kasvi, mutta pienikukkainen.  Metsärinteessä ja muuallakin näitä on paljon, sillä ne viihtyvät ja kukkivat varjossa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Takaisin Narniaan. at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: