Kasvun keskellä

May 10, 2013 § Leave a comment

Salaperäiset juurakot, messutuomiset, kasvavat edelleen suurissa ruukuissa.  Odotan niiden ‘yksilöllistymistä’, että voin istuttaa ne puutarhan eri puolille penkkeihin.  Huomasin vasta kotona, ettei missään ollut merkintöjä.  Muovipusseihin sullottu vain kaikki.  Minun olisi kai itse pitånyt tajuta merkitä pussit.  Alppipiikkiputki on ensimmäinen yksilö.  Mutta miten rintarinkannus, särkynyt sydän, salkoruusu ja unikko voivatkin olla noin saman näköisiä varhaisiässä?  No, onneksi ne viihtyvät ruukuissaan.

DSC_0005 kopioUusia kaunottaria ilmestyy puutarhaan joka päivä.  Jouluruusut ovat ihania ja kookkaita.  Hämmästyttävän vaatimattomia myös.  Metsärinteen puolivarjossa, suuren koivun takia pahasti kesällä kuivuvassa maassa ne ovat juurtuneet.  Ensin kukki yksi jouluruusu, nyt parin vuoden jälkeen jo jokainen.  Helleborus hybridus on luonnon ihme.  Lajikkeita on valtaisa määrä.  Vaalea, sisältä pilkullinen on hieno, samoin punertava joka on vasta avautumassa.

DSC_0014Jouluruusut erottuvat jo suuren kokonsakin vuoksi kevätkukkien keskellä.  Punaisen jouluruusun taustana on matala atsalea, jonka lehtien keskustan kukkanuput toistavat punaista väriä.

Myös narsissit ovat jo avautuneet ja pikkutulppaanit.  Harmaan sumuisina päivinä värit vain kuvissa haalistuvat.  Pitää odotella kirkkaampaa valoa.  Siniliilassa ‘Delft Blue’ hyasintissa on niin intensiivinen väri, että se nousee harmahtavastakin kuvasta.  Magentanpunaisesta ‘Woodstock’hyasintista puhumattakaan.  Täytyy sanoa, että nimi on kuvaava!

DSC_0026Nuppuinen ‘Woodstock’ oli väriltään kuin tummat viinirypäleet.  Avautuneena se näyttää maailmalle riehakkaan luonteensa.

DSC_0002 kopioWoodstock kasvaa viime kesänä metsänreunaan kaivamassani uudessa penkissä.  Viime kesänä kasvatin siinä lähinnä kesäkukkia ja katselin ja ihmettelin.  Tänä kesänäkään penkki ei vielä mitenkään valmistu.  Aion kasata sinne lähinnä ‘ylijäämäperennoja’, pari kokeilua  ja katsella edelleen.

Taimitarhan ostoslista on valmiina, mutta pitäisi hiukan malttaa.  Kohta avautuvien tulppaanien juurille ei kannata ihan vielä mennä sorkkimaan.  Muuta pikkupuuhaa onneksi riittää.  Siivoamista on metsänreunassa aina ja sitkeä vuohenputki kulkee kannoillani sitä mukaa kun onnistun parantamaan viljelymaata.  Koivuissa on hiirenkorvat ja kaikki ruusupensaat on leikattu, samoin laventelit ja iisopit.  Karel Capek elää kanssani näitä ihmeitä kirjassaa ‘Puutahurin vuosi’ :  Tänään kello 10 aamupäivällä avautui selkäni takana onnenpensaan ensimmäinen kukka.  Kolme päivää olin vahtinut sen isointa, pientä kultaista palloa muistuttavaa nuppua, jotta en menettäisi tätä historiallista hetkeä.  Kun se tapahtui, katselin taivaalle, rupeaako satamaan.

Oma onnenpensaani ei ole ikinä kukkinut varjoisassa puutarhassa.  Mutta tiedän, että tähtimagnolian nuppujen kanssa käy juuri noin!  Vahdin niitä silti  silmä tarkkana.  Yksi pajunkissaa muistuttava on jo vähän raollaan.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Kasvun keskellä at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: