Korvaamattomat maanpeiteperennat

January 2, 2013 § Leave a comment

DSC_0003 2

Puutarhuri ei lepää.

Pihaportin puutarhuri ei ole levännyt muinakaan vuosina.  Puutarhakirjoja on selattu, listoja laadittu, piirrelty, haaveiltu, taimitarhojen uusia luetteloita odoteltu… Näin keskitalvella puutarha tuntuu äärettömältä, se tuntuu  mahduttavan sisäänsä kymmeniä ellei satoja uusia kasveja, kaikkien entisten lisäksi.    Tänä vuonna tein uudenvuoden lupauksen:  päätin kertoa aina välillä suunnitelmista myös blogissani.

Jokavuotinen pohdinnan kohde ovat peittokasvit.  Ilman niitä puutarha on paljas, keskeneräisen näköinen vaikka sisältäisi mitä kauneimpia kasveja.  Metsärinteeni perhosangervo on  hyvä esimerkki maanpeittäjien tehosta.  Ruskea maa on tarhavarjohiipan keihäsmäisten lehtien ja jouluruusun liuskaisten lehtien vehreydessä.

Näytän  kuvan ‘isosta’ perennapenkistä, joka on tiukkaa savimaata ja varjoinen.  Sopivan peittokasvin etsintä kesti pitkään.  Pari vuotta sitten penkki näytti tältä:

DSC00737

Perennat ovat kauniita,  yhdistelmässä on muotojen ja värien vaihtelua ilman kukintaakin.  Mutta ruskea tausta ei tee niille oikeutta.  Perennat ovat tietenkin vasta istutettuja, mutta voin kertoa etteivät ne pelasta rehevöidyttyäänkään  tilannetta.  Ratkaisu savimaan ongelmaan oli vaatimaton orvokki, tummalehtinen  Viola riviniana ‘Purpurea’.

DSC_0008Käytävän toisella puolella ruoho kasvaa, toisella puolella ruoho ei kasvanut kunnolla koskaan.  Paikka on liian kuiva ja paahteinen suurten syreenien edessä.  Ruohomatto on nyt kokonaan poissa ja tilalla on perennoja.  Pidän paljon siitä, miten peittokasvin matosta nousee korkeita kukkavarsia.  Nukkapähkämö on nimensä mukainen, harmahtavaa samettia.  Se on kutonut tiheän maton polun reunaan.  Kurjenkellot ja keltakukkainen sormustinkukka Digitalis lutea etualalla.

DSC_0010 kopioNukkapähkämö polveilee polun reunassa monen metrin matkalla.  Tässä se reunustaa pientä kukkaryhmää:  vasemmassa reunassa pilkottaa sinisten saksankurjenmiekkojen keihäsmäisiä lehtiä, keskellä valkokukkainen muoto punatähkästä (Liatris spicata ‘Alba’), keltalehtinen taustalla on sinikukkainen minttu.  Etualalla valkokukkainen päivänhattu (Echinacea purpurea ‘Album’).

DSC_0013Ison perennapenkin ympäri kiertävä kivipolku on minulle tärkeä.  Vasemmanpuoleinen reuna on itse asiassa orapihlaja-aidan penkki.  Olen edelleen hämmästynyt ja kiitollinen, miten rehevästi ja kauniisti kurjenpolvi jaksaa verhota näin mahdottoman kasvupaikan!  Oikealla reunalla on punertavalehtinen keijunkukka (Heuchera ‘Palace Purple).  Se on eräs puutarhani peruskasveista;  pidän paljon tummista säväyksistä siellä täällä.

DSC_0047Tummista säväyksistä puheenollen… Kurjenpolvet ovat monella tavalla suurenmoisia.  Sopivia lajikkeita on kosteille, kuiville, aurinkoisille ja varjoisille paikoille.  Kaikki ovat mielestäni kauniita.  Onnistuin viime kesänä vihdoinkin tuomaan uuden, tumman säväyksen vihreään metsäpuutarhaani.  Geranium phaeum viihtyy varjossa ja selviää kuivassa.  Se on monia muita kurjenpolvia korkeampi, mutta metsäpuutarhassa se ei haittaa.  Tummakurjenpolvi kasvaa tummanpunervan koristeomenan(taimen) alla.On kaunista, kun metsäpuutarhan keijunkukkien tumma sävy pilkahtaa esiin kurjenpolvien kukinnoissa.

DSC_0012

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Korvaamattomat maanpeiteperennat at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: