Reunamilla

August 22, 2012 § Leave a comment

Metsärinteen polulla lähes kaikki on loppukesällä lehtien varassa.  Varjoisa metsärinne on oikeastaan kevätpuutarha.  Alkuvuosina rinteessä oli myöhemmin vain vihreää. Jossain vaiheessa ymmärsin lisätä vihreän keskelle tumman punervia keijunkukkia ja syyskimikkejä.  Ryhmittelin keväällä kukkivat jouluruusut ja syksyllä kukkivat syysvuokot suureksi ryhmäksi.  Lisäksi leikkasin polkua reunustavat keijuangervot palloiksi.

Ihan ilman kukkia ei polulla nytkään tarvitse kulkea.  Metsäasteri on harvinainen kasvi, joka viihtyy kuivassa varjossa.  Se  kukkii pitkään, nuppuja riittää vielä vaikka kuinka.

Syysvuokko on toinen ihme.  Miten tällainen kasvi voi olla niin vaatimaton?  Syysvuokkohan on suuri, muutaman vuoden kasvurauhan jälkeen sen kukkavanat nousevat metrin korkeuteen.  Nupuista pidän erityisen paljon, niistä aukeaa uusia kukkia pakkasiin asti.  Viime vuosina olen lisännyt ja lisännyt syysvuokkoja kaikkiin hankaliin (=kuiviin ja varjoisiin) paikkoihin.  Valkoisen ‘Honorine Jobert’in lisäksi myös vaaleanpunaisia, ‘Robustissima’ , ‘Königin Charlotte’.

Oikeastaan olen kulkemassa metsärinteen polun päähän, pihan reunamille.  Metsärinne oli alunperin koko rivitaloyhtiön rakennusjätteen kaatopaikka.  Ei enää mitään metsän luonnollista aluskasvillisuutta.  Kun aloin myllätä alueella vuosia sitten, huomasin ilokseni miten kuin taikasauvan iskusta sieltä täältä alkoi nousta kieloja ja valkovuokkoja.  Nyt kieloja on suuri alue.  Polun reunassa aurinko alkaa paahtaa puitten latvojen yli eivätkä metsäkasvit viihdy.  Istutin tänne sitkeimpiä kasveja mitä tiedän, helminukkajäkkärää ja peurankelloja.   Peurankellot leviävät kovasti rönsyjen avulla.  Hyvässä puutarhamaassa ne valtaisivat koko kukkapenkin lyhyessä ajassa.  Täällä ne saavat levittäytyä, jos pystyvät.  Siellä täällä pilkottaa yrttien kukintoja.  Pidän niitten kasvuvoimasta ja villistä ulkonäöstä puutarhan ja luonnon rajamaalla.

Polku jatkuu pihan reunaan, puutarhan laitamille.  Se on saanut tähän asti kasvaa heinää ja rikkaruohoja.  Täällä on tämän kesän työmaani ja arvatenkin ensi kesän.   Ajattelin että tekisin metsärinteen polusta vihdoinkin sellaisen, että loppumetreilläkin olisi katsottavaa.  Monista vahingoista viisastuneena en täyttänyt perustamaani penkkiä perennoilla.  Suurimman osan peittää nyt keväällä kylvämäni yksivuotinen kosmoskukka.  Muutamiin paikkoihin uskalsin istuttaa heti luottokasvejani, jotka olen omassa pihassani testannut.  Maksaruohoja tietenkin, Sedum telephium ‘Carl’  ja  hanhikkeja.  Siirsin toisesta paikasta taustalle myös kultahumalan ja kurttulehtiruusun nimeltä ‘Louise Bugnet’.  Kuvittelen mielessäni miten varjoisa metsäpolkuni johtaa pienelle aurinkoiselle aukiolle, missä värikkäät kukat kukkivat ja kimalaiset surisevat.  Ai niin, istutinhan minä myös sitkeän viinikärhön, raikkaan punaisen ‘Madame Julia Correvon’in ja valkoisen ‘Pohjantähti’ köynnösruusun.  Veljeni on luvannut tehdä minulle köynnöskaaren. Odotan jo innoissani ensi kevättä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Reunamilla at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: