Omenat kypsyvät

August 13, 2012 § Leave a comment

Pieni, rakas omenapuu, joka kasvoi pihassa jo kymmeniä vuosia sitten.  Silloin puutarha kuului kesähuvilaan.  Nyt puuta hoivataan rivitalopihan aarteena.  Varjoisassa nurkkauksessa on kaunislehtisiä kuunliljoja  ja aitaa vasten hyvin vanha köynnöshortensia.

Jos minun pitäisi suositella rivitalopihaan pientä puuta, se olisi ilman muuta omenapuu.  Nykyisin saa paljon omaani pienempiäkin puita.  Puu on aina kaunis ja on ihana seurata sitä ympäri vuoden.  Talvella omenapuu piirtyy tummana valkoista vasten ja on pihan keskipiste.  Keväällä ihastelen kukkanuppuja ja iloitsen kukkien avautuessa.  Kesällä se on raikkaan vihreä ja kasvattaa pieniä raakileitaan vihreän piilossa.

Omenat alkavat jo punertua.  Pian voin aamulenkille lähtiessä poimia pudokkaita virkistykseksi.  Loput päätyvät omenahilloon, johon tarvitaan omenoita muistakin puista.  Nämä eivät ole tarpeeksi hapokkaita.

Tästä metsärinteen puuntaimesta tiedän lajikkeen.  Istutin ‘Valkea kuulaan’ pari vuotta sitten.  Viiden koivun reunustamassa puutarhassa se on kasvanut jo niin, että tuottaa tänä syksynä kaksi (2) omenaa.  No, se on kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna.  Jos se jaksaa jatkaa samaa eksponentiaalista tahtia, niin jo muutaman vuoden päästä olen omenahillon suhteen omavarainen.

Täälä omenapuun ympärillä on talon päädyn ‘varsinainen puutarha’.  Varjoisan puolen olen taistellut melko tyydyttävään kuosiin.  Auringossa olosuhde on englantilaisittain ‘dirt’ ja suomeksi ‘polyä’.  Voin kertoa, että tiukasta asenteesta huolimatta se ei vielä tänä kesänä ihan onnistunut.  Suuren koivun juurella on paljaita aukkoja ja kuivan paahteen kasvit ovat kauniisti ilmaisten heiveröisiä.  Vähän kauempana, kivipolun ja apilaniityn reunassa on lupaava pieni saareke.  Punalehtinen kääpiöhappomarja, syysmaksaruoho ja belliksen tapaisin (mutta pienemmin) kukin kukkiva Erigeron karvinskianus.  Parhaiten se kasvaa puutarhakirjojeni mukaan kivimuurien rakosissa.  Siksi istutin sen optimistisena kivipolun reunukselle.  Epäilen tosin vahvasti, ettei se tule selviämään Suomen talvesta.  Ostin sen kukkivana, niinhän ne heräteostot…  Perustelen itselleni, että paikka on rutikuiva ja vielä rinne.  Talvimärkyydestä ei ole pelkoa.  Lisäksi aion haudata sen talviturpeen alle kuivaan.  Voi kunpa se jäisi tuohon kasvamaan.

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Omenat kypsyvät at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: