Pensaikossa

August 10, 2012 § Leave a comment

Puutarhaa ei voi kuvitella ilman puita.  Luonto (viereinen metsä) tarjoaa puutarhani reunaksi suuria koivuja, kuusia ja pihlajia.Jotta täysikasvuisten puitten latvuksista ei sukellettaisi suoraa päätä perennapuskiin, olen istuttanut metsän rajaan  pieniä koristepuita ja paljon pensaita.  Ikivihreitä talvea varten. Useita tuijia,  rhododendroneja ja katajia.  Lehtensä pudottavia on myös paljon, tuomipihlajia, sinikuusamia.  Lisäksi metsäpuutarhassani on rinneangervojen ryhmä sekä polun varrella molemmin puolin keijuangervojen rivistö.    Pensaitten väleissä kasvaa maanpeitekasveja, kuvassa tarhavarjohiippoja ja keijunkukkia.

Polkua reunustavat keijuangervot leikkaan pyöreiksi mättäiksi pari kertaa kesässä.  Metsärinteen kuunliljat, syysvuokot, jouluruusut, akileijat ynnä muut näyttävät paremmilta kun niitä reunustaa ryhdikäs, selkeä pensasrivi.  Siellä täällä rinteessä on lisäksi viisi suurempaa angervopalloa.  Kävin juuri napsimassa ne tiukkaan muotoon oksasaksilla.  Erilaisia perennoja on paljon, kaikki ei voi rehottaa.

Pikkuinen kuusi on alkanut viihtyä polun toisella puolella.  Siirsin sen viime vuonna liian kuivasta kasvupaikasta tähän penkkiin.  Yritän aina antaa kasveille uuden mahdollisuuden!  Kostea kesä on tuuheuttanut sen hienoksi ja kun kerran oksasakset olivat kädessä, päätin kokeilla puutarhalehden vinkkiä varttaa myös havukasveja.

Napsin vanhoja, ränsistyneitä alaoksia varovasti.  Jos kuusella menee edelleen hyvin, leikkaan ensi vuonna pari vuorimäntyä.  Ne ovat niin surkean näköisiä, ettei riski ole suuri.  Vuorimännyistä voi saada todella jänniä.  Perennojen keskellä kuusi ei näytä kovin kummoiselta, mutta arvelen että se on hauska keväällä matalian kevätkukkien ympäröimänä.

Viimeinen sormustinkukka sinnittelee varjossa kirsikan alla.  Ensimmäinen syysvuokko on avannut nuppunsa.  Kevään loiston jälkeen metsärinteen kukinta on harvinaista ja arvostettua.  Onneksi perennojen lehdet ovat kauniita, eri muotoisia ja värisiäkin.

En voisi kuvitella puutarhaani ilman pensaita.  Monet kukkivat upeasti keväällä ja onneksi on myös syksyllä kukkivia.  Hortensiat ovat lemmikkejäni.  Paikka sopii niille hyvin, lehdet ovat loppukesälläkin raikkaan vihreitä ja valkoiset pallot loistavat metsärinteen hämärässä.  Koko rinne valaistuu.

Ilta-auringossa alliumin siemenkodan ihmeellinen rakenne paljastuu.  Vuorenkilvet ovat monen mielestä tylsiä.  Minä kunnioitan niitä, mikä muu tekisi tällaisen ihanan vihreyden suuren koivun kuivaan varjoon?

Metsärinteen toisella laidalla on samanlainen pallohortensia.  Taustana on pihlajanrungoista kasattu pölliaita.  Hortensioita on useampiakin, pitkäoksaisia, sirokukintoisia lajikkeita.  Kohta ne ovat parhaimmillaan ja pääsevät kuviin.  Tähän laitaan olen onnistunut istuttamaan ryhmän loppukesästä kukkivia perennoja monen vuoden harjoittelun jälkeen.  Ollaan kallion päällä ja kuinka ollakaan, täälläkin kasvaa suuri koivu.  Valoa on kuitenkin enemmän, joten asiaan paneutumalla olen saanut aikaan oikein lupaavan kukkivan ryhmän loppukauteenkin.  Haaveilen, että ensi keväänä istutan vaikeampaan varjoon esimerkiksi varjoliljoja. Kuulostaa loogiselta ja helpolta, mutta ei ole.  Kuivaa, kuivaa.  Teen liljoille pieniä taskuja juuriston rakoihin ja parantelen maata. Ensimmäisinä vuosina pitää myös huolehtia kastelusta, että ne voivat juurtua kunnolla.  Kokeilen aina vain yhdellä tai kahdella kasvilla.  Ellei onnistu, tuuppaan kasvin toiseen paikkaan.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Pensaikossa at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: