Vanhojen syreenien alla

July 26, 2012 § Leave a comment

Etupihalla, kahden vanhan syreenin alla on aurinkoinen ja kuiva kasvupaikka.  Suunnittelin tähän viime vuonna uuden kasviryhmän.  Paikka on lievästi ilmaisten haasteellinen.  Olen yrittänyt löytää kasveja, jotka sietäisivät laihaa maata ja paahdetta.  Viime kesänä alkoi vihdoin näyttää lupaavalta ja innostuin raivaamaan alareunasta pois viimeisetkin kituvat nurmikkomättäät.  Tilalle tuli soraa ja lisää laventelia.  Kasvilajeja on jo kokeilujenkin vuoksi monia.  Siksi olen rajoittanut värit valkoiseen, keltaiseen ja laventelinsiniseen.

Punahattu (Echniacea purpurea ‘Album’) valkoisena sopii tähän ryhmään.  Reunakasvina on mainio maanpeittäjä, harmaa nukkapähkämö ( Stachys byzantina, kukkimaton lajike).  Taustalla tähkämäiset nuppuvanat ovat valkotähkiä (Liatris spicata) ja terävät lehdet kurjenmiekkoja (Iris germanica).  Ne tuovat ryhtiä kukkamättäitten ryhmään.

Etupihan työmaa näyttää nyt tältä.  Etualalla on mainio ruusu, joka jaksaa kukkia laihassa maassa syreenin alla hyvin pitkään.  Annan sille kylläkin reilun annoksen hevosenlantaa keväällä, kuten muillekin suurten koivujen köyhdyttämän puutarhamaani ruusuille ja köynnöksille.   Aspirin rose on selvästi erittäin sitkeä ruusu.  Lehdet pysyvät kauniina ja kukkia on runsaasti.  Nurmikon tilalla on soraa, lamoavia pikkukatajia ja valkoista ketoneilikkaa.  Keltalehtinen happomarjan taimi peittää jo ensi vuonna enemmän maata.  Lisäilen sitten soraa aukkopaikkoihin.

Laventeli on talvehtinut aurinkoisessa ja paahteisessa rinteessä jo vuosia.  Kahtena viime talvena on ollut ennätyspakkaset, mutta laventelin tappaa pikemminkin talvimärkyys.  Se ei siedä seisovaa vettä juurillaan.  Talvehtiminen johtuu varmaan siitä, että etupihani viettää jyrkästi ja vedet valuvat pois juurilta.  Leikkaan myöhään syksyllä pitkät kukkavanat lyhemmiksi.  Kompaktimpana laventeli talvehtii paremmin.  Keväällä se näyttää kieltämättä pitkään kurjalta.  Kasvun alettua leikkaan laventelipuskat uudelleen ja kohta ruskeat, kuolleen näköiset risut peittyvät raikkaan vihreään uuteen kasvuun.  Laventelin loistoaika on  pitkä, heinäkuulta pakkasiin saakka.

Kellokukkia on suuri ryhmä ylempänä rinteessä, multavammassa kohdassa (multaa on siis lisätty ja lisätään joka kevät).  Kurjenkelloja ja ukonkelloja, molemmat ovat korkeita ja kauniita.  Yksi lajike varmasti riittäisi, mutta olen siirtänyt niitä tähän paikkaan muualta, missä ne eivät ole viihtyneet.  Väri on kuitenkin sama, ihana sininen.

Näitä sinisiä, siroja kelloja saan katsella kesäaamuisin, kun avaan verhot.  Niitten edessä kasvaa ryhmä keltaisia sormustinkukkia (Digitalis lutea).  Pidän myös niitten kaartuvista, hyvin vaaleankeltaisista kukkavanoista.  Keltasormustinkukat kukkivat yllättävän pitkään.    Kellojen takana näkyvä vihreä on pallo-ohdaketta.  Vielä nyt kellokukkien takana on harmaanvihreitä nuppupalloja ja kärsämöitten kullankeltaisia, litteitä kukintoja.   Taaempana kukkii vihreää tuija-aitaa vasten muutama keltainen päivänlilja.  Etupihan sininen, valkoinen ja keltainen näyttää raikkaalta ja iloiselta.  Etupihalla on tärkeää, että kukkien värit sopivat taloon.  Taustana on keltatiilinen talo ja vieressä vielä naapurinkin keltatiilinen seinä.

Syreenien alla on nyt kukkapenkki, jossa lajikkeita on paljon.  Polku on reunustettu harmaalla nukkapähkämöllä, joka aaltoilee joissakin kohdin kapeampana, joissakin leveämpänä.  Kukkien värit ovat yhtenäiset, kuvassa kurjenkelloja ja keltasormustinkukka.   Puutarhani huoneissa kasvit ja värit vaihtelevat paljon jo erilaisten kasvuolosuhteitten takia.   Huomaan että noudatan joka huoneessa samaa kaavaa.  Kaava on tämä.   Runsaslajikkeinen, kukkiva ryhmä, jonka yritän pitää koossa värien avulla.  Ja sen rinnalla aina laaja, silmää rauhoittava yhtenäinen kasviryhmä.  Täällä etupihalla se on taustalla näkyvä polun toinen, varjoisampi puoli.  Parkkipaikkaa vasten on näkösuojana tuijarivi ja suuri rhodo. Naapuritaloa vasten korkeita saniaisia ja kuunliljoja ja välissä nurmikkoa.  Vihreää ja rauhallista siis.

Monilajisessa kukkapenkissä on aina vaarana se, että kokonaisuus alkaa näyttää epämääräiseltä ‘kasalta’.  Ryhmittelen värejä, katselen ja siirrän kasveja eri paikkoihin.  Olen huomannut todeksi ‘puutarhagurujen’ neuvon, että tärkeintä on katsoa kasvutapaa ja lehtien muotoja.  Jos lehdet muistuttavat liikaa toisiaan, kasvusto alkaa näyttää kaoottiselta massalta.  Tähkämäiset kukat ovat usein oivia selkiyttäjiä, etupihalla yrtti-iisot, jotka pian kukkivat, valkotähkät ja keltasormustinkukat.  Kärsämön litteät, korkealla keinuvat kukinnot tuovat myös vaihtelua ja rytmiä kukkkapenkkiin.  Hyvä keino selkiyttää on myös istuttaa joukkoon jokin hyvin suurilehtinen tai -kukkainen kasvi.  Etupihalla se on kärhö ‘Clematis Arabella’.  Kärhö ei kiipeile, vaan se on perennamainen.  Sinivioletit kukat sointuvat kellokukkiin ja laventeliin, mutta koko nostaa sen esiin.  Ihana kärhö.  Aion keväällä istuttaa toiseenkin kukkapenkkiin perennamaisen kärhön.

Ihan tavallinen ruusu ‘Aspirin rose’.  Tavallinen voi olla kaunista.   Arabella-kärhö ja Aspirin-ruusu päsevät oikeuksiin vaatimattomien laventeleitten ja nukkapähkämöitten ryhmässä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Vanhojen syreenien alla at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: