Syysvuokkojen aika

September 7, 2011 § Leave a comment

Tähän aikaan olen oikein iloinen siitä, että olen niin hulluna vuokkoihin.  Keväällä metsän valkovuokot leviävät pihaan asti.  Syksyä varten olen istuttanut syysvuokkoja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, metsärinteeseen, purolle ja jopa savimaan suureen perennapenkkiin.

Isossa perennapenkissä syysvuokot viihtyvät savimaan kuivemmassa reunassa lähes varjossa  rusokirsikan alla.  Kukintaa sai odottaa vuoden, kaksi.  Nyt ne ovat saaneet juurensa kunnolla tiukkaan savimaahan.  Kukkavanat ovat korkeita, nuppuja ja kukkia on runsaasti.

Varjoisan metsärinteen istutus perustuu suurilehtisiin kasveihin.  Ylempänä rodojen alla on kurjenpolvimatto, alempana punalehtistä kimikkiä ja keijunkukkaa.  Jouluruusujen kiiltävät lehdet nousevat myös esiin.  Tuulessa huojuvat syysvuokot elävöittävät paikkaa, vähän samalla tavalla kuin kevään korkeat alliumit (jättilaukat).

Taimimyymälöissä on näin alkusyksystä jäännöseriä puoleen hintaan.  Löysin kokeiltavaksi punaisen syyskaunosilmän.  Istutin sen ison koivun juurelle penkkiin, joka on toistaiseksi ollut lähinnä vihreä.  Punainen päivänhattu ‘Magnus’ toi siihen pari viikkoa sitten jo  sähäkkyyttä.  Syyskaunosilmän punainen näyttää myös mukavalta keltaheisiangervon edessä.

Komeamaksaruohon Sedum telephium ‘Herbstfreude’ väristä paljastuu vasta häivähdys.  Myös se on uusi tulokas suuren koivun juurella paahteessa ja lähes pölyisessä maassa.  Kuten näkyy se voi paksusti jo ensimmäisenä syksynään.  En ymmärrä miten olen selvinnyt ilman syysmaksaruohoja tähän asti (=en kovin hyvin).  Ne tuovat tervettä jämäkkyyttä hankaliin paikkoihin, jossa monet kasvit näyttävät kituvilta ruipeloilta.  Puutarha-idolini Beth Chatto lupaa, että  maksaruoho on kaunis keväästä asti.  Tuskin maltan odottaa ensi kevättä.  Komeamaksaruoho on hyvä reunuskasvi.  Alkukesästä sen takana kukkivat värikkäät tulppaanit.

Metsän varjostamassa puutarhassani hyötyviljely ei juuri onnistu.  Yhden omenapuun olen istuttanut ja kolme vadelmaa.  Vadelmia tuli ehkä kaksi kourallista ja toistaiseksi yksi Valkea kuulas -omena.  Vanha omenapuu sen sijaan tuottaa satoa.  Tuuli ravisteli ensimmäiset apilanurmelle ja ryhdyin omenahillon tekoon jo nyt.  Yleensä olen keitellyt padassa perinteiseen tapaan.  Nyt tein Hesarin ohjeella uunissa.  Niin hyvää se oli, että jaan ohjeen.  Pudokkaita oli vain puoli kiloa, joten tein puolikkaan annoksen näin:

Omenista poistetaan siemenkodat.  Neljään osaan lohkotut omenat laitetaan uunivuokaan.  Mukaan 250 g hillosokeria, yksi kanelitanko, puolen sitruunan mehu ja puoli desiä vettä.  Kansi päälle tai kuten minä tein, alumiinifoliota.  Kylmään uuniin ja uuni kuumenemaan 200 asteeseen.  Puolen tunnin kuluttua sekoitetaan kertaalleen ja annetaan hautua vielä toiset puoli tuntia.  Soseutetaan sauvasekoittimella.  Hyvää tulee!  Olen syönyt hilloa paahtoleivän päällä, luonnonjogurtin ja vaniljarahkan kanssa.  Tein myös helppoja omenaleivoksia.  Valmiita voi/torttutaikinalevyjä (pakaste) kaaviloidaan pitemmiksi, omenahilloa päälle (ei reunoille), toinen taikinalevy päälle ja uuniin. Leikataan paloiksi.

Näin pieni hillomäärä hupenee jääkaapista nopeasti.  Kun varsinainen sato kypsyy, teen isomman määrän ja pakastan.  Uunissa mausta tulee maukkaan paahtunut ja lisäksi se on vaivatonta.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Syysvuokkojen aika at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: