Kevätmyrsky

May 14, 2011 § Leave a comment

Vaikea uskoa,

että kuukausi sitten lumi peitti pellot ja kevään näki vain valosta.  Kuvat ovat veljeni ottamia hänen kotoaan Inkoosta.  Ensimmäiset leskenlehdet ja kimalainen olivat heränneet.

Eilen alkoi kevätmyrsky.   Samalla tavalla etenee kevätkin tänä vuonna,  kiihkeinä puuskina.  Vihreä on palannut vauhdilla maahan ja puihin.  Valo kuultaa pihakoivujen ohuitten lehtien läpi.  Vihreä säihkyy.

Mustarastas ja minä siivoamme tänään myrskytuulen heittämiä risuja ja rauhoittelemme mieltämme.    Aamulla magnolia oli kadonnut kalliolta, olohuoneen ikkunan edestä.

Tuli kiire vetää kumisaappaat jalkaan ja kiirehtiä kylmään viimaan tutkimaan tuhoja.  Tiesin tehneeni pahan virheen, sanotaan että magnolioita kuolee enemmän liialliseen huolenpitoon kuin mihinkään muuhun.

Eilen käärin pensaan peittoharsoon ja pystytin tukevat kukkatelineet teltaksi sen yli.Tähtimagnolia on täynnä harmaita samettinuppuja, ihan kuin pajunkissoja.  Haluaisin nähdä valkoisia tähtikukkia, ne ovat juuri avautumassa.  Kylmä ja kuivattava myrskytuuli voi viedä kaikki.

Maassa makasi kaksi kukkatelinettä ja valkoinen mytty.  Näin jo silmissäni taittuneen latvan ja katkenneita oksia.  Varovasti telineet ylös ja mytty auki.  Sieltä se singahti ylös kuin nuori pihlaja.  Ei oksan oksaa katkennut.

Kuvan haavoittunut ja 8-sidoksella solmittu magnolia ei ole sama.  Tämä on Magnolia ‘Butterflies’, joka hautautui talven ennätyksellisiin lumikinoksiin.  Oksa oli repeytynyt, enkä löytänyt mistään ohjetta mitä tehdä.  En halunnut leikata sitä, koska nuput olivat kasvaneet jo suuriksi pitkään pysyneen lumikasan alla.  Toivottavasti haavaan ei mene kosteutta ja jotain lahottavaa.  Magnolia on elänyt maapallolla miljoonia vuosia.  Se on todennäköisesti paljon kestävämpi kuin luulen.  Koiranhammas viihtyy varjoisassa metsänrinteessä magnolian juurella.

Metsärinteestä pitävät myös esikot.  Palloesikko ‘Cashmeriana’ on kauniin sinilila.  Ympärillä kukkii valkovuokkoja, jotka ovat levittäytyneet koko puutarhaan.

Polun varrella on kumarruttava katsomaan pieniä orvokkeja, perhosorvokkeja.  Ne ovat viime vuodesta selvästi lisääntyneet.  Nekin menestyvät metsärinteessä, liikkuvassa varjossa ja lehtien kuohkeuttamassa maassa.

Polun toisella puolella  kasvavat tarhavarjohiipat. Niitten paras puoli on kaunis kasvutapa ja  ikivihreät lehdet.  Viime vuoden lehdet punertavat  ilta-auringon valossa.  Vanhojen lehtien keskeltä nousee siroja, vielä nuppuisia kukkavanoja  ja uusia lehtiä.  Tämä hieno kasvi jaksaa kasvaa asetuttuaan jopa kuivassa varjossa.  Varjohiipan yläpuolella kohoaa pihan viidestä koivusta vanhin ja suurin.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Kevätmyrsky at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: