Pihaportti

May 2, 2011 § Leave a comment

Avaan pihaportin rivitalopuutarhaani. Portti on tukeva autokatoksen portti, joka suljetaan puusalvalla.  Kuljen tästä monta kertaa päivässä, sillä asumme päädyssä ja puutarhan alueita on kolmella puolella taloa.  Portin vieressä kasvaa kaksi suurta syreenipensasta, puutarhan vanhimmat.   Kiinalaisessa puutarha-kulttuurissa vanhoja puita kunnioitetaan ja vaalitaan puutarhan aarteina.  Jaan tämän kunnioituksen.  Runkoja elävöittää sammal ja harmaat jäkälälaikut.  Syreenit ovat tietenkin pensaita, mutta eivät näytä välittävän siitä.  Monihaaraiset rungot ovat hyvinkin pienen puun korkuisia.  Juuri nyt voi nauttia puutarhan vanhimpien ja nuorimpien kohtaamisesta.  Lumikellot piilottelivat pitkään lumikinoksen sisällä.  Valkoisia kelloja on joka päivä enemmän.  Tähänkin paikkaan niitä kaivataan paljon lisää!

Lumikellojen leviämistä voi edistää jakamalla tiheimmät kukinnot kukinnan jälkeen.  Kunhan niitä kastelee, on syreenien alla pian kauniita lumikellomättäitä.  (Tarkemmin: ammattipuutarhurien neuvot)

Joku pitää varmasti syreeneitä ränsistyneinä ja olisi kaivanut jo sahan esiin.  Vanhat syreenit eivät tietenkään ole ‘trendien perässä juoksemista’, mutta kuinka ollakaan, ne ovat juuri nyt muodikkaita.  Puutarhalehdissä kirjoitetaan ‘shabby chic’-trendistä, jolla tarkoitetaan kuluneen estetiikkaa.  Syreenit ovat varmasti ‘shabby’, mutta ne ovat ehdottomasti myös ‘chic’.  Jalosyreenilajike on vanha ja sillä on elegantin daamin nimi ‘Mme Lemoine’.  Kukat ovat valkoisia ja runsaan kerrottuja.  Ei uskoisi näitten ryhmysauvojen kykenevän kukinnan uhkeuteen, mutta kesäkuussa se aina nähdään. (Tarkemmin: tyyli/shabby chic)

Kävelen portista ‘isoon’ puutarhaan, joka on meillä alle 60 neliötä.  Puutarhan alkamisen merkkinä on täysikasvuinen mongolianvaahtera.  Puun latvus nousee kattojen yläpuolelle, lehvästö on kevyt ja ilmava.  Täällä talon pohjoispuolella on hyvä, ettei puu varjosta.  Vaahtera tuo pikemmin valoa pihaan.  Katse hakeutuu vaahteran valoisaan lehvästöön, joka liikkuu pienessäkin tuulenvireessä.  Siro ja kaunis puu, vaikka kooltaan pihlajan luokkaa.  Kuvan vaahterat ovat pieniä eksoottisia kaunottaria Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta.

Vaahtera ei ole vuosikymmenien aikana aiheuttanut ainuttakaan ongelmaa.  Samaa ei voi sanoa puutarhan kaikista kasveista.  Toivoton puutarha-palstalla valitetaan ongelmia, joitten kanssa kamppailen.  Pihalla ei ole yhtäkään neliötä, joka vastaisi yleisintä istutusohjetta:  istutetaan syvämultaiseen, kosteutta pidättävään mutta läpäisevään puutarhamultaan aurinkoiseen paikkaan.  Tavallista kasvupaikkaa ei ole, mutta lähes kaikki mahdolliset ongelmapaikat löytyvät tältä yhdeltä pihalta.  Osaan jo paikan ja olen löytänyt takuuvarmoja kasveja.  Olisi järkevää istuttaa ne vuorenkilvet, poimulehdet, tähtiputket, kurjenpolvet ja monet muut selviytyjät.  Enemmistö kasveista onkin niitä.  Haluan muutakin omalta puutarhaltani:  toteuttaa haaveita, kokeilunhalua ja käsin tekemistä.  Siksi olen sinnikkäästi opiskellut, etsinyt ja kokeillut.  Ja teen niin edelleen.  Onneksi puutarha ei koskaan tulekaan valmiiksi.

Pysähdyn katsomaan isoa perennapenkkiä.  Lumi on vasta sulanut ja paljasta maata on paljon näkyvissä.  Se ei näytä hyvältä.  Vaikka muistankin, että jätin tarkoituksella sipulit istuttamatta.  Ne vain tuhoutuisivat pian alkavassa myllerryksessä.  Kuvasin nimittäin penkin kesällä ja kuva vahvisti pelkoni, että se on vain puoliksi onnistunut.

Runkokasvit näyttivät  hyviltä; pieni puu, japaninvaahtera, kanukka ja muutamat loppukesän suuret perennat.  Penkissä on valmiina runko, paljon aikaa tarvitsevat kasvit.  Olisi ollut fiksua jättää penkki viime kesänä tähän ja peittää maa kesäkukilla.  Mutta alkuinnostuksen huumassa siirtelin sinne joukon kauniita perennoja eri puolilta pihaa ja tunnustan pistäytyneeni myös taimimyymälässä.  Lopputulos on (puoliksi) hurja samankaltaisten lehtien viidakko.  Nyt on aika luoda järjestystä ja ryhtiä tähän hurjaan rönsyilyyn!

Huomasin uusimmasta puutarhakirjastani ‘Dan Pearson: Home Ground -Sanctuary in the City´, että tämä arvostettu guru ja Chelsea Flower Show’n moninkertainen kultamitalisti kertoo vaihtaneensa pienen rivitalopihansa kaikki puut kolmasti ja siirtäneensä jokaisen perennan uuteen paikkaan ainakin kerran.  Kuinka ollakaan, tuo kohta jäi mieleen… On vapauttavaa ajatella, ettei tarvitse onnistua ensi yrittämällä.  Uusi mahdollisuus annetaan aina.  Katson nyt keskeneräistä työmaatani tässä mielentilassa ja rohkaistun.  Ne tärkeimmät haavekuvan kasvit ovat selvinneet talvesta hyvin.  Koristekirsikka on täynnä silmuja ja metsärinteestä siirretty japaninvaahtera on kasvanut viime kesänä silmin nähden korkeutta.

Olen menossa katsomaan ensimmäistä puupioniani.  Se on talvehtinut hyvin suojattuna, mutta koska en ole nähnyt ennen puupionin silmuvaihetta, en ole varma onko se elossa.

Puutarhassa kasvaa ennestään muutamia talvenarkoja kasveja.  Magnolioita, japaninvaahtera, jouluruusuja, syysvuokkoja ja sinivaleunikko.  Kunhan ne selviävät ensimmäisen talven ja kevään koetuksista, ne jäävät viihtymään.

Viime keväänä tulppanit kukkivat metsärinteessä näin.  Nuput ovat hujahtaneet pitkiksi ja kohta avautuu uusi keväinen näkymä.  Kukkien katselemisen lomassa käyn perennapenkin kimppuun uusin suunnitelmin ja kasvein.  Ja vielä, ihan pian alkaa pitkäaikaisen haaveen toteuttaminen, metsärinteeseen rakennetaan puro.  Ei ihan yhtä leveä kuin kuvan siirtolapuutarhan puro, mutta kuitenkin – liikkuvaa vettä, veden solinaa ja välkettä. Aion kuvata ja selostaa alkavat projektit yksityiskohtaisesti kevään kuluessa.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

What’s this?

You are currently reading Pihaportti at pihaportti.

meta

%d bloggers like this: