Heikkous ruostuneeseen rautaan.

May 26, 2015 § Leave a comment

VarjopenkkiPohjoisen puoleisella takapihallamme kasvaa nykyisin nurmikon tilalla valkoapilaa ja paljon perennoja ja pensaita.  Ynnä molemmissa kulmissa suuri, metsän tarjoama koivu.  Taka-aitaa vasten halusin köynnöksiä,  maassa niillä ei ollut toivoakaan.  Ratkaisin asian viime vuonna kahdella suurella, pohjattomalla metallilaatikolla.  Köynnökset talvehtivat ja kasvavat kohisten.  Ehkä tänä kesänä aita saa vihreän verhon.

metallilaatikkoOmassa pihassa voi toteuttaa omia mieltymyksiään.  Minulla on kaksi, suomalainen luonnonkivi ja ruostunut rauta.  Muistan ihastelleeni ruostetta jo lapsena.  Isä kunnosti puuvenettä pitkinä sunnuntai-iltapäivinä.  Ympärillä oli kaikenlaista rojua, ruostuneet raudankappaleet olivat mielestäni kauniita.  Niinpä takapihallamme kaikki se mikä ei voi kasvaa juuristojen valtaamassa maassa, kasvaa ruostelaatikoissa.  Terrakottahan on saman väristä ja sulautuu mielestäni myös puutarhaan miellyttävästi.

laatikko köynnöksilleValoisassa reunassa laatikossa kasvaa kärhöjä ja köynnösruusu.  Keväällä väriä ei voi olla liikaa.  Istutin kellanvihreän lännenheisiangervon edustalle violetteja Negrita-tulppaaneja ja vaaleampia Mariette-liljatulppaaneja.

köynnöstelineKöynnösteline on vasta parin päivän ikäinen.  Tavoitteena on maisemoida talo paremmin puutarhaan.  Talon pohjoisseinälle on tullut köynnöskuusama (oranssikukkainen Lonicera tellmanniana)isossa ruukussa reunakiveyksen päälle.  Kasvutukena betoniraudoitustankoja, jotka on kiinnitetty kulmauksen pergolapalkkeihin.

Kuvassa häämöttää yksi kolmesta metallilaatikosta.  Niissä on talvehtinut ja kasvanut rehevästi jo vuosia kuunliljoja.

Veljeni on tehnyt kaikki metallilaatikot mittojen mukaan.  Olen tyytyväinen kaiken ruosteen keskellä pohjoisen puutarhassani.  On kivaa, että pienellä alueella materiaalit ovat mahdollisimman yhdenmukaisia eivätkä nouse liikaa esiin.

Kevään kukkaloisto rohkaisee käymään käsiksi pahimpiin ongelmiin.

May 24, 2015 § Leave a comment

BallerinaKaikki näyttää nyt ihmeelliseltä ja puutarhan ongelmat unohtuisivat.  Onneksi minulla on päiväkirja.  Syyskesällä kävin joka kolkan läpi ja listasin mikä toimi mikä ei.

Ihanien ‘Ballerina’ ja ‘Havran’ tulppaanien toisella puolella on ikuinen ongelmakohta.  Se ei ole kahta neliötä isompi, mutta harmia siitä on riittänyt.  Koivu on lähellä, kuinkas muuten, ja myös orapihlaja-aita.  Juhannusruusut ovat juurtuneet ja kukkivat villisti, mikään muu ei.

Paikka on kulkenut nimellä ‘vadelmapenkki’.  Vadelman varret vain polvenkorkuisia ja sato lähellä nollaa.  Nurkassa kitui myös raparperi.  Kukkivien perennojen sitkeimmät sissit ovat myös saaneet näyttää kyntensä.  Kaikki on siirretty jo paremmille paikoille.

DSC_0080Kaivoin maata pois ja ladoin tilalle punaisia graniittiliuskeita.  Erikokoisista syntyi sopivan luonnnollinen palapeli.  Tässä ollaan ns. metsäpuutarhan reunassa ja vierellä on oikea  metsä.  Polkukin on yksinkertainen hiekkapolku, siellä täällä mukulakiviä.  Tulppaani/perennapenkin reuna on kasattu turveharkoista.

ruukkupuutarhaKeskeneräinen ruukkupuutarha.  Kaivan vielä mukulakiviä polulle ja lisään soraa.  Ruukuissa talvehtineet mustaherukka ja karviainen ovat päässeet uuteen paikkaan, samoin kausimansikat.  Nostin myös raparperin maasta ruukkuun ja se lähti heti hurjaan kasvuun.  Yrtit saavat jatkaa terassin vierellä kalliolla ruukuissaan.  Tässä paikassa ei ole täyttä aurinkoa.  Lisään ryhmään vielä ruukullisen kosmoskukkia.  Ne kukkivat hyvin puolivarjossakin.  Taimet ovat juuri sopivia istuttamiseen nyt, ensimmäiset tillimäiset oikeat lehdet ovat ilmestyneet.

Taimilähetys saapui ja tekemisen tempo muuttui saman tien.

May 13, 2015 § Leave a comment

koiranhammasHidas käyskentely puutarhapoluilla katkesi siihen kun taimilähetys saapui.  Koiranhampaan sirot kellokukat avautuvat risuaidan vierellä.  Mutta juuri nyt en ehdi viipyillä.

Talon maisemointi pääsi käyntiin.  Täytin kaksi jättiruukkua  mullan ja ruukkusoran seoksella.  Terassin reunaan, talon länsipuolelle istutin viinikärhön ‘Polish Spirit’.  Valinnan syitä oli kaksi.  Ensimmäinen ja nostalginen on se, että tummanvioletti ‘Jackmannii’ oli ainoa puutarhakasvi rivitalossa, johon muutimme.  Nyt istutettu on samanvärinen, mutta heteet ovat tummanpunaiset.   Toinen valinnan syy on järkevä, suuren perennapenkin tuttu viinikärhö ‘Etoile Violette’ on uskomattoman elinvoimainen ja runsaskukintainen, ‘Polish Spirit’ on tietääkseni samanlainen.

Yritin samassa paikassa pari vuotta sitten kasvattaa ruukuissa ‘Wada’s Primrose’  kärhöjä.  Ne eivät kukkineet ollenkaan, metsä varjostaa liikaa.  Nyt ‘Wada’s Primrose’ kasvaa suuressa perennapenkissä ja on kukkinut upeasti kahtena kesänä.  Se on ehdottomasti lempikärhöni.

HelleborusTalon pohjoispuolen jättiruukkuun istutin kuusaman, Lonicera telmaniana.  Se on keltaoranssikukkainen ja sopii talon väriin.  Lisäksi tämä kuusama ei tuoksu.

Viime keväänä suuriin metallilaatikoihin istutetut lukuisat köynnökset ovat talvehtineet erinomaisesti.  Molemmat köynnösruusut, kärhöt ja kiinanlaikkuköynnös ovat päässeet jo hienoon kasvuun.  Luottamus ruukkukasvatukseen sen kun kasvaa.  Iloitsen siitä kovin, koska vapaata tilaa alkaa olla enää vain mahdottomilla kasvupaikoilla.

Yksi uusi kärhö saapui myös ja sekin pääsi korkeaan ruukkuun.  Alppikärhö ‘Maidwell Hall’ on todella kaunis.  Kuvaan näitä tulokkaita, kunhan sateet loppuvat.

Sipulikasvien aika on parhaimmillaan, joten perennoista suurin osa päätyi ruukkuihin odottamaan tulppaanien lakastumista.  Kukkivien jouluruusujen väleihin uskalsin kuitenkin työntää jo maahan lehtoakileijoja ‘Blue Barlow’.  Niitten vuoro kun on heti tulppaanien jälkeen.

Aloitin myös pienen oleskelunurkkauksen kunnostamisen siirtämällä kaikki kasvit muualle.  Maata pitää vielä poistaa ja sitten kivetä alue.

Hiirenkorvat ovat esillä ja ruusut voi leikata.

May 7, 2015 § Leave a comment

helleborus&budsParisen päivää sitten katselin lentokoneen ikkunasta onnellisena alla levittäytyvää harmautta.  En ollut sittenkään menettänyt hiirenkorvia!  Ehdin juuri ja juuri.  Tulppaanit nostavat nuppujaan ylemmäs joka päivä.  Aurinkoisilla paikoilla värit paljastuvat.  Kaivoin esiin syksyllä istutettujen tulppaanien lappuset, enhän millään enää muista mitä kaikkea tuli kaivettua maahan. Jouluruusujen kukkavanat ovat olleet jo viikkoja korkealla, mutta kylmässä ihan supussa.  Nyt ne avautuvat punertavina ja vaalean vihertävinä kaikessa ihanuudessaan.  Vanhat lehdet olen jo leikannut uusien tieltä, samoin varjohiippojen paperisen kahisevat talvilehdet. Tulipa syvestrisPikkuinen metsätulppaani on meillä ensimmäinen.  Se aloittaa heti lumikellojen ja krookuksien jälkeen.  Katselen sitä keittiön ikkunasta, se saa ansaitsemansa huomion.  Samalla näen miten idänsinililjat ovat vihdoin alkaneet levitä kunnolla.  Etupihan nurmella ja myös vanhan omenapuun alla välkkyy häikäisevän sininen kukkamatto.  Myös chionodoxat, joilla on järkevä suomalainen nimi, jota en ole vaivautunut painamaan mieleen, leviää iloisesti.  Niitten kukinta on meillä ainakin lyhyt, mutta ajoitus ilahduttavan varhainen. kaihonkukkaKaihonkukka on mainio maapeittäjä.  Juuri nyt voin ihastella lemmikkiä muistuttavia kukkia.  Loogista kyllä puutarhassa leviävät kevään perennat.  Hiirenkorvalle ehtineet koivut (5 kpl) tarvitsevat kohta älyttömiä määriä vettä.  Niinpä myöhemmin kukkivat kuuluisat levittäytyjät, akileijat, sormustinkukat, poimulehdet ym. eivät täällä lisäänny.  Joudun istuttamaan uusia parin vuoden välein.  Mutta nyt puutarha ei halua mitään, se vain antaa.  Itse asiassa yritän pitää näppini irti kukkapenkeistä!  Kukintaa aloittelevat tulppaanit eivät pidä maan kaivamisesta ympäriltään.  Enkä myös muista ihan tarkaan mitä kaikkea perennajuurakkoa on missäkin kätkössä. Lapioon tarttuminen himottaisi.  Yritän purkaa puutarhatarmon kylvämiseen, ruukkujen täyttämiseen ja uuden, pienen istumapaikan kiveyksen kaivamiseen. Sain juuri kiihdyttävän viestin:  tilaamani taimilähetys on jo matkalla tänne!

Askelmerkkejä uuteen puutarhakauteen.

April 22, 2015 § 1 Comment

Näinhän minulla on tapana tehdä, talven aikana haaveilen ja suunnittelen seuraavan kevään uudistukset.  Edistän pihaa pieni pala kerrallaan nyt kun perusrakenteet ovat jo kunnossa.  Puut ja pensaat ovat varttuneet vehreäksi taustaksi kaikelle kukkivalla ja vaihtuvalle.  Polut on kivetty, vesialtaat kaivettu ja puro virtaa taas vapun jälkeen.

spring green iMutta eihän mikään ole vielä valmista, ei tietenkään, ei onneksi!

Jossain vaiheessa lopetan huokailun ja ihastelun ja katselen ympärilleni ‘ilkeällä silmällä’.  Eikös vain eri puolilla joku paikka repsota.  Kevään listani on tällainen:

A.’Vadelmalava’  pihan perällä puretaan. (Vadelmasato on n. 10 marjaa) Tilalle tulee kiveys, penkki ja iso kärhöruukku.  Uskon vuosien yritelmien jälkeen, ettei tässä paikassa kasva mikään.

B. ‘Iso perennapenkki’  jatkaa muuttumistaan ruusujen ja pionien tarhaksi.  Kyseessä on koko pihan paras – ja ainoa kelvollinen kasvupaikka.  Suuret koivut eivät ole ihan lähellä, savimaa on ravinteikas ja paranneltu.  Puolivarjoisaan penkkiin tulee uusi ja ihana puupioni.  Perennoja toki on edelleen, mutta varsinainen juttu ovat pionien ja ruusujen lisäksi kärhöt.

C. Metsäpuutarhaan tulee uusi punakukkainen hortensia.  Ne viihtyvät pihassa hyvin.  Lisäksi aukealle tulee tummanpunainen pioni ja kokeiluruusu.  Kaupunki kaatoi talvella puita ja valoa tuli paikkaan lisää.  Muutenkin uudistan metsäpuutarhan kukka-aukeaa.  Kaiken vehreyden keskellä se on paikan sydän.

D. Orapihlaja-aidan vierelle tulee kohopenkki paahteisen paikan perennoille.

E. Ja sitten aivan perusjuttu:  maisemoin talon puutarhaan entistä paremmin.  Jotakin olen jo ehtinyt tehdä.  Salaojituksen vaatiman kiveyksen takia en ole osannut ratkoa tilannetta kovinkaan hyvin.  Mutta tietenkin:  lähes kaikkea voi kasvattaa ruukuissa.  Kolmelle sivulle tulee valtava ruukku ja niihin valo-olosuhteiden mukainen köynnös.  Miten ihminen ei keksi tällaista aikaisemmin?  Toisaalta, olen vasta viime vuosina kokeilujen kautta rohkaistunut.  Riittävän suurissa astioissa kaikki on talvehtinut.

Hauskaa tekemistä riittää tällekin keväälle.  Lumikellot ja krookukset ovat jo kuihtumassa.  Kevät on ottanut jo toisen askeleen, narsissit ja esikot alkavat kukkia ja tietysti valkovuokot.  Tulppaanit ovat onneksi vasta tulossa, niin pitääkin koska lähden kaupunkilomalle.

DSC_0091

 

Loppukesän väriä luvassa metsäpuutarhaan, sillä uusia kasveja on jo tilattu.

April 9, 2015 § 1 Comment

keväinen metsäpuutarha

Talvikuukaudet jatkunut mietiskely ja kirjojen ja lehtien pläräily on takana.  Sain ensi kesän uudistukset paperille ja tilauksen postiin.  Tämänkin kevään metsäpuutarha kukoistaa,  sillä tahdonvoima riitti sipulien istuttamiseen syyskylmillä.   Alkukesällä sipulikasvien tilan vievät akileijat, pikkusydämet ja varjoliljat.  Jännitän löydänkö jostakin valkoisten ja pinkkien varjoliljojen joukosta uusia tulokkaita, tummanpunaisia varjoliljoja.  Tilasin myös  entisten pinkkien ‘Nora Barlow’ akileijojen joukkoon tummia ‘Black Barlow’ akileijoja.

Taaempana, Valkea kuulas-omenapuun takana on alue ‘jossa ei kasva mikään’.

Alunperin metsärinteen kulmauksessa oli vadelmia ja raparperia.  Sato jäi olemattomaksi, koivu vain on liian lähellä kohopenkistä huolimatta.  Sittemmin siirsin penkkiin koko pihan sitkeimpiä kasveja, kurjenpolvia ja tellimaa.  Nekään eivät ilahduta silmää.  Kyseinen penkki on vastapäätä tätä tulppaanien värittämää rinnettä.  Kuvaahan siitä ei tietenkään ole.

metsäpuutarha

Nyt olen kasannut röykkiön kiviä ja soraa.  Poistan mullan ja kiveän tähän pienen alueen.  Varastosta löytyi tukeva, matala taso, joka saa ulkomaalia pintaan.  Tänne pihan perälle tulee pieni istuskelupaikka, jossa voin nauttia rakkaasta metsäpuutarhastani.

metsäPian näkymä kahvittelupaikastani on juuri tällainen.  Vuosi sitten kaupunki kaatoi metsänreunasta suuria kuusia.  Huomasin viime kesänä, että metsäaukiossa aurinko pääsi valaisemaan ihan ennennäkemättömällä tavalla.  Siispä tilasin uutta kokeiltavaa aukealle.  Ennestään siellä on jouluruusuja, tummanpunaisia liljoja (tiikerililjan sukua) ja akileijoja.  Lisään seuraan tummanpunaisen tertturuusun (saa nähdä).  Ja kulmaukseen kuvan perusteella ihanan japaninhortensian ‘Diamant Rouge’, joka on tummanpunainen.  Hortensiaa en jännitä, niitä kasvaa ennestään eri puolella metsäpuutarhaa.

Aion myös siirtää tänne hyvin talvehtineen pikkulumpeen.  Se aloittaa kolmannen kesänsä.

Rutikuivan ja aurinkoisen paikan kasveja.

March 5, 2015 § Leave a comment

Olen plärännyt taas talven aikana puutarhakirjastoani ja tehnyt listaa kasveista, joitten sanotaan selviävän kasvupaikasta, jolle englantilaiset ovat antaneet osuvan nimen ‘Dirt’.  Suomeksi ehkä pölyssä kasvavat.

En kuitenkaan kaiva taimia orapihlajan juurien väleihin.  Teen reunakiveyksen ja kaadan monta säkkiä multaa, syntyy siis kohopenkki.  Alkuun tarvitaan apua (mm. kastelua), jotta kasvit saavat mahdollisuuden.  Mutta silti niitten on sovittava ominaisuuksiltaan kurjaan kasvupaikkaan.  Kohopenkki on niille vain ‘hyvä startti’.

kuumin ja kuivin paikka

Merkkaan asteriksilla ne kasvit, joita olen ehtinyt jo itse testata muissa paikoissa puutarhaa.

Centranthus ruber*

Anchusa azurea*

Dictamnus albus*

Linaria purpurea

Knautia macedonica*

Lychnis coronaria*

Scabiosa*

Origanum vulgare*

Echninops ritro*

Lisäksi mainitaan seuraavat: Agastache, Perovskia ja Verbena bonariensis.  Ainakin minulla Verbena ja Perovskia jäävät yhteen kesään (eivät talvehdi) ja Agastache on myös uusittava usein.  Kasvilista on pitempikin, mutta olen karsinut pois ne, joita olen kokeillut mutta epäonnistunut (esim.unikko Papaver orientalis – aurinkoa ei ilmeisesti meillä riitä sen tarpeisiin).  Listaan kuuluva mirrinminttu ‘Nepeta faassenii’  vaatii minun puutarhassani vähän paremmat olosuhteet kuin ‘dirt’.

DSC_0017 kopio Laventelia harkitsen, vaikka talvehtiminen on ‘satunnaista’.  Meillä yleensä onnistuu, koska puutarha on kokonaan vinossa!  Tontti sijaitsee rinteessä ja vesi pääsee valumaan pois.  Laventeli inhoaa talvimärkyyttä.  Uusin välillä jonkin ränsistyneen taimen.  Mutta katsokaa isosta kuvasta miltä laventelimätäs näyttää etupihalla, syreenin juurella!

DSC_0012Scabiosa jää aina yhteen kesään.  Mutta se kukkii koko ajan ja aivan villisti.  Suosikkini on ollut lajike nimeltä ‘Barocca’, hyvin tumma siniliila.  Yleensä myynnissä on vaaleampia, punertavia tai sinisiä.  Muutenkin kasvi näyttää elinvoimaiselta, vehreä ja tiivis mätäs.

DSC_0020Mätäsmäinen neilikka on tietysti myös ilmiselvä vaihtoehto.  Värisävyjä on valkoisesta rajuun karmiiniin.  Olen mieltynyt hentoon pinkkiin.  Kuvassa näkyvä korkea on Knautia macedonica, se on myös suosikkikasvini vaikeisiin paikkoihin.  Korkeat, huojuvat kukkavanat tuovat vaihtelua.  Kuvan lajike on ‘Melton Pastels’  nimensä mukaisesti  vaaleanpunaisia pastelleja.  Tavallisempi on tumma punainen lajike.

AgastacheTähkämäinen ‘Agastache’   on myös hyvin elinvoimainen selviytyjä.  Mikään pitkäaikainen perenna se ei kuitenkaan ole.  Mutta vuoden pari kukkiessaan se on jokaisen sentin arvoinen.  Näillä saa kuivaan penkkiin vehreyttä ja muotojen vaihtelua.  Mehiläiset rakastavat niitä.  Jonain kesänä onnistuin löytämään tumman sinisen lajikkeen,  se oli vielä hienompi kuin tämä ‘Blue Fortune’.

Dictamnus albusDictamnus albus (Mooseksen palava pensas)  on aivan hämmästyttävän näköinen kuuluakseen tähän joukkoon.  Sen kuvittelisi viihtyvän kosteassa lehdossa.   Sen varaan ei kannata kukkapenkkiä perustaa, jos on kärsimätön luonne.  Kasvi vaatii useamman vuoden ollakseen edes näin näyttävä.  Eikä se pidä siirtelystä, kasvurauhaa siis.  Tämän valkoisen ohella on myös vaaleapunakukkainen.  Taidan etsiä sellaisen tähän apilapellon laitaan varttumaan.

Echinops ritroSuuren koivun edusta tarvitsee vahvan selviytyjän.  Valintani osuu pallo-ohdakkeeseen, Echinopsis ritro.  Etupihallani se kasvaa vahvasti syreenien juurialueella.  Pidän paljon sen runsaista lehdistä, vankoista varsista.  Ja tietysti noista hopeankarvaisista, vaaleansinisistä palloista.   Tiukasti ottaen kukinta-aika ei ehkä ole poikkeuksellisen pitkä.  Mutta kukkavarret nousevat aikaisin ja nuppuisia palloja on oikein mukava katsella.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.