Elokuun lämmössä.

August 17, 2017 § Leave a comment

DSC_3339En yhtään ihmettele, että ihmiset ehdottelevat lomien siirtämistä kesäkuulta elokuulle.  En muista ihan yht’äkkiä lämpimiä kesäkuita, elokuita kyllä.  Lämpöisessä säässä nytkin mennään.  Pihapoluille varisee ruusunlehtiä. Pari kesää sitten kyllästyin katselemaan orapihlaja-aidan kaljuja varsia.  Kun ne istutettiin, en ollut  kummoinenkaanDSC_3269puutarhuri.  Pensaita olisi pitänyt leikata. Niinpä meidän orapihlaja-aita on tuuhea – vähän korkeammalla.  Aluksi levittelin katteita, mutta eiväthän ne kovin ylös nouse. Arvata saattaa, että tässä kohdassa on rutikuivaa ja ravinneköyhää.  Luottolistani ‘will grow anywhere’ sekä ‘will grow in dirt’ oli taas tarpeen. Jälkimmäinen termi tarkoittaa juuri sitä harmaata pölyä, joka ei multaa juurikaan muistuta.  Siispä neilikoita ja muurikelloja ja laventelia. Ostomullasta kasasin pienen kohopenkin, siihen voi istuttaa vähän korkeampiakin.DSC_3341En yritäkään väittää, että olisimme ajantasalla.  Pahasti jälkijunassa ehdin ladata kirjoapteekkarinruusun kukinnan.  Se ei pitkään kuki, mutta on karkkimaisen kirjavine kukkineen paikkansa ansainnut.DSC_3273Kirjoapteekkarin ruusun yläpuolella on meidän taka-aita ja sitten naapurin.  Aitaa vasten kasvaa köynnöksiä.  Kiinanlaikkuköynnös ja tämä hunajaruusu.  Se on Ruotsissa tavattoman suosittu ja tavallinen.  Meillä olen harvoin nähnyt sitä taimimyymälöissä.  Kuvauksen kannalta säleinen aita on ikävä, mutta miten kauniit lehdet, miten paljon sieviä kukkia.  Ne ovat tosiaan hunajanvärisiä.  Köynnösruusu on kasvanut korkealle, melkoinen haaste sen suojaaminen talveksi.  Tarkoitan niitä piikkejä, talviharson kääriminen ei muutoin ole mikään vaiva.DSC_3349Huokailen tässä, puutarhan kaunotar on ranskalainen perinneruusu ‘Maiden’s Blush’.  Iloitsen rohkeudestani, sillä eihän sille ole meillä soveliasta kasvupaikkaa.  Etsin puolivarjoisan puutarhan valoisimman kohdan.  Samassa paikassa on lisäksi suuren koivun juurialue…  Niinpä veljeni teki hyvin suuren, pohjattoman metallilaatikon.  Kaivoin maata niin paljon kuin pystyin ja lisäsin hyvää puutarhamultaa ja hevosenlantaa.  Kaunotar voi hyvin.  Se on jo talvehtinutkin laatikossaan.  Missään pienessä purkissa tätä ei kannata kokeilla.

Sateen jälkeen.

August 4, 2017 § Leave a comment

DSC_3380Sateen jälkeen nopeasti ulos puutarhaan.  Niin, vaihtoehto olisi – sateen aikana. Polun kivetys kiiltelee.  Kulman vanha ‘Festiva Maxima’ pioni odottelee nuppuineen auringon-pilkahdusta avatakseen terälehtensä.  Tänä kesänä se on kukkinut pitkään ja säästellen, vain pari kukkaa kerrallaan.DSC_3405Useimmat pensasruusut varistavat terälehtensä nopeasti sateessa.  Onneksi siellä täällä jokin moderni vasta aloittelee kukintaansa ja tuo väriä viidakon vihreyteen.  Ruusu on kanadalainen, kestävä ‘Adelaide Hoodles’.  Sen ympärillä rönsyilee mainio seuralainen, törmäkukka (‘Knautia macedonica’).  Pienet karmiininpunaiset kukat huojuvat korkealla pitkien kukkavarsien päissä.  Se muistuttaa kasvutavaltaan designereitten suosimaa ‘Verbena bonariensis’ kukkaa.  Verbena tosin on säyseämmän värinen ja yksivuotinen. Knautian väri näkyy alhaalla nuppuisen maksaruohon vierellä.DSC_3399Polun toisella reunalla vanha japaninvaahtera (Acer palmatum ‘Osakazuki’) on varttunut jo pienen puun kokoiseksi.  Japaninvaahtera on aivan ihana pienen puutarhan puu, kasvaa kauniisti.  Lehtien väri antaa esteettistä nautintoa keväästä pitkälle syksyyn. Syksy on tietysti vaahteran tähtihetki, väriloisto on pysäyttävä.DSC_3400Vaahteran vierellä kärhötelineessä kiipeilee kärhöksikin elinvoimainen, tummakukkainen ‘Etoile Violette’.  Sen intensiivinen väri ja runsas kukintaa on huomion keskipiste huoneen kokoisessa, vehreässä omanatarhassa.DSC_3389Vetisen tunnelman lopuksi on sopivaa pistäytyä kurkkaamaan puron laidalle.  Täälläkin kivet kiiltelevät.  Ruukussa kasvava Agapanthus viihtyy ja kehittelee uusia kukkavarsia.  Moderni ruusu ‘Fairy’ on uskomattoman runsaskukkainen, kunhan vielä saataisiin pari poutapäivää sateitten lomaan. Istutin sen vierelle muutaman pienikukkaisen luppion.  Se täydentää hyvin ruusun vaaleanpunaisia kukkia ja sopii minusta heinämäisen sirona purolle.

Ruusun nimi.

August 1, 2017 § Leave a comment

DSC_3333Sadekuurot ravistelevat terälehtiä kukkivista ruusupensaista.  Rinne on valkoisten ja vaaleanpunaisten terälehtien täplittämä.  Onneksi pensaat ovat lähelläni, rivitalopihassa mikään ei voi olla kaukana.  Ehdin nähdä auenneet kukat raikkaina, vastapuhjenneina.  Mutta en välttämättä ehdi kuvata.  DSC_3324Sateen pieksemä Mustialan ruusu.  Se erottuu metsäristeessä muista pensaista jotenkin hienostuneilla nupuillaan ja kukillaan.  Muut ovat enemmän villiruusun oloisia.  Mustialan ruusu (eli Minette!) on kuin aatelisneito lavatansseissa.  Karoliinanruusu ‘Hanna’ on arkisempi, puhumattakaan tornionlaaksonruususta ja kurtturuususta jalostetuista siskoksista ‘Sävel’ ja ‘Sointu’.  En olisi uskaltanut istuttaa karuun metsärinteeseen tällaista hienohelmaa, ellei taimistoviljelijöitten asiapitoisessa ja luotettavassa luettelossa sanottaisi ‘kasvupaikan suhteen niin vaatimaton, helppohoitoinen ja kestävä, että sitä voi istuttaa lähes luonnontilaislle alueille’.  DSC_3137Ruotsalaisen puutarhalehden ylistämä ‘Stanwell Perpetuel’ on juuri niin runsaskukintainen kuin luvattiin.  Suorastaan hillitön.  Tällä hetkellä se onneksi keskittyy oksien ja lehtien kasvattamiseen.  Kukat puhkesivat lähelle maanpintaa. Hengähdystauko tarvitaan, pensas on vasta tänä vuonna istutettu. DSC_3328Baltti ‘Ritausma’ on vankka, selvästi maalaiskaunotar, tarhakurtturuusu kun on.  Kukinnossa on jopa 10 kerrottua kukkaa.  Uhkeaa kukintaa pitkin kesää.DSC_3124Puistoruusu ‘Nevada’ on kuin valkoinen lumme. Eli minun unelmieni kukka.  Pääkukinta on jo ohi, mutta hyvällä onnella yksittäisiä kukkia puhkeaa vielä loppukesästä.  Ehkei tänä ensimmäisenä kesänä kuitenkaan.

Ruusuntuoksua metsäpolulla.

July 21, 2017 § Leave a comment

DSC_3187Metsärinteen puutarha on kymmenen vuoden ajan ollut vehreä keidas. Rentovartinen perhosangervo on kukkinut täällä jo vuosia.  Kävelen varjoisaa polkua edestakaisin, viihdyn täällä paremmin kuin missään muualla.  Ja nyt kuin ihmeen kautta ilmassa leijailee ruusuntuoksua.DSC_3195Ihmeestä ei ole kyse, kaupunki karsi pyörätien levennyksen vuoksi rivin suuria kuusia taaempaa.  Kaksi vuotta sitten huomasin, että pieneen metsäpuutarhaani oli ilmaantunut valoisa aukio.  Kaikki metsäkasvini eivät enää viihtyneetkään.  Kesti pari vuotta tajuta miten paljon valon määrä oli lisääntynyt (varjosta puolivarjoon).  Havahduin viimein:  voin istuttaa metsärinteeseen ruusuja!  ‘Nevada’ palkitsi rohkeuteni jo nyt, ensimmäisenä kesänä.  DSC_3198Nevada puistoruusun suuret kukat ovat ihmeen kauniit.  Pensas on vielä nuori ja kasvaa vielä kovasti kokoa.DSC_3159Aukion keskelle istutin hyvin runsaasti ja pitkään kukkivan ‘Stanwell Perpetuel’ ruusun.  Ruusu on vielä matala ja kukat miltei kätkeytyvät jouluruusun ja keijunkukan lehtien alle.DSC_3154Kukat ovat hennon vaaleanpunaisia ja kerrottuja.  Se näyttää viihtyvän mainiosti, oksat kasvavat pituutta silmissä.  Sen pitäisi olla  kaartuvaoksainen.  Käytin talven pimeät tarkkaan ja etsin metsärinteeseen ruusut kriteereillä:  vaatimaton kasvupaikan suhteen, viihtyy puolivarjossa.  Yllättävän monta kaunista ruusua löysin.  Nopeasti laskien istutin viime keväänä metsärinteen polun varrelle kaikkiaan kahdeksan erilaista ruusua.  Minulla oli selvästi ruusujen nälkä! DSC_3202 Rinneangervot saivat siirtyä muualle.  Kuvaan alueen laajemmin kunhan sateiden välissä ehdin.  Ruusut istuvat mielestäni ihanasti paikkaan, kun siellä on vanhastaan paljon pikkupuita ja kookkaita taustapensaita sekä rehevä aluskasvillisuus valmiina. Metsärinteen ruusut ovat myös ‘villiruusun’ oloisia.  Tämä ihana on Suomessa kehitetty kurtturuusu ‘Sointu’. Täällä kasvaa myös sen sisko ‘Sävel’, joka on vahvemman vaaleanpunainen.DSC_3155Sävel on tuolla rehottavien perennojen ja happomarjan takana, pihaportin vierellä. Turveharkkojen avulla rakenneltu kohopenkki suuren kuusen alla on ns. ‘uusi penkki’.  Se on vielä kehitysvaiheessa, etsin kuivaan paikkaan selviytyjiä.  Aurinkoinen ja kuiva paikka ei sinänsä ole haaste, vastaava on meillä etupihalla ja se kukoistaa läpi kesän. Mutta täälläpä on erikoista.  Valot ovat päällä täysillä aamusta iltapäivän alkuun, sitten valot sammutetaan kokonaan!  Aurinko siis katoaa läntiseen, tiheään metsään.DSC_3235Metsäpolun toisella puolella on selkeän puolivarjoista ja kuivaa.  Varjoliljat viihtyvät, punainen ‘Claude Shride’  näyttää hyvältä tummalehtisen luumukirsikan alla.

Keskikesän huuma ei haihdu sateisiin.

July 14, 2017 § Leave a comment

DSC_3169Epävakainen sää jatkuu keskikesään tänä vuonna.  En viitsi murehtia koleita päiviä, viikonlopuksi ja siitä eteenpäin on luvassa lämpenevää.  DSC_3167Puutarha nauttii rankoista sateista silminnähden.  Siniset kurjenmiekat viihtyvät paremmin kuin koskaan.  Ne sädehtivät tumman lampeni rannalla seuranaan valkoisia alliumeja.  Tämä kesällä kukkiva on ‘Mount Everest’.  Niiden alla on kukkivia poimulehtiä.  Pidän paljon tästä helposta ja tavallisesta kasvista.  Se tuo runsautta ja ‘massaa’  kukkaryhmiin. DSC_3173Teresanruusu on ensimmäisiä pensasruusuja puutarhassani.  Valintaperusta oli sen vaatimattomuus kasvupaikan suhteen.  Olosuhteet eivät täällä täytä ruusun vaatimuksia.  Teresanruusu (Therese Bugnet) on viihtynyt vuosikaudet puolivarjossa.  Eikä sen ulkonäkö ole ollenkaan vaatimaton.DSC_2960Olen istuttanut viime vuonna alueelle pensasmagnolian, joka ei hankalan talven jälkeen kukkinut ollenkaan.  En menetä vielä toivoa, ehkä se tarvitsee vuoden pari asettuakseen paikkaan.  Valitsin pensasmagnolian, koska se on kaunislehtinen, hyvä ilman kukkiakin.  Ja ennen muuta, koska se kukkii kesällä.  Muut magnoliat kukkivat niin aikaisin, että nuput tahtovat paleltua oksille ja kukinta menetetään.  On rentouttavaa kun tämän kanssa ei tarvitse rynnätä levittämään hallaharsoja heti kun säätiedotus lupaa kovia yöpakkasia.  Niitähän meidän keväässä riittää!Magnolian juurella on ‘Leucojum’ sipulikasvi.  Se kukki jo kesäkuussa, mutta halusin esitellä sen.  Se muistuttaa lumikelloa, mutta on XL-kokoluokkaa.  Rehevä ja korkea, oikein raikas ja kaunis.DSC_3103Tummakurjenpolvi (Geranium phaeum ‘Raven’) sensijaan kukkii parhaillaan.  Sekin on korkea ja tuuhea kurjenpolveksi.  Viihtyy varjoisassa =meillä.  Menestyy paikoissa missä juuri mikään muu ei kasva.   Pidän siitä muutenkin, tummat kukat ja tummakuvioiset lehdet sopivat hienosti valkoisten pionien ja ruusujen vierelle.  Molempia on jo auennut puutarhassa.  En ole vielä ehtinyt kurkata miten rankkasade on painanut raskaita kukkia tukemisesta huolimatta.  Saakohan niistä edes kuvia!

Ylhäällä on tilaa.

July 5, 2017 § Leave a comment

DSC_2969Pienessä rivitalopihassa tilan puute on jatkuva ongelma.  Tekisi mieli kokeilla vaikka mitä, mutta mihin kummaan enää mahtuu?  Varsinkin tällaisena kesänä, kun kaikki näyttää kasvavan räjähdysmäisesti.  Olen vielä sormi suussa ns. ‘cottage garden’ penkkieni kanssa.  Kahdessa englantilaisviritteisessä perennapuskien penkissä maasta puskee uusia taimia.  Monet perennat ovat päättäneet lisääntyä.  Se on viiden koivun puutarhassa uutta.DSC_2970On tyynnyttävää katsella korkealle kiipeileviä kärhöjä.  Ylhäällä riittää tilaa.  Tämä pergolan pylväissä kiipeilevä on ehkä paras kärhöni, jos niitä nyt voi arvottaa.  Sillä on monien vuosien kokemus hankalissa oloissa kasvamisesta (minkä näkee risuisista varsista).  Pienet kukat ovat tavattoman viehättäviä ja niitä on runsaasti.  Kärhön pituus on melkoinen, sidon oksia jo kolmannessa välissä (lähentelee varmaan jo 4-5 metriä).  Runsas kukinta uusiutuu vielä loppukesästä niukempana.  Luulen että kärhö on ‘Tage Lundell’.  Toinen vaihtoehto on ‘Markham’s Pink’.  Aikainen, pienikukkainen kuitenkin.DSC_3078Kärhötelineessä kasvaa kolme varhaista suurikukkaista kärhöä.  Nämäkin ovat vanhoja, ilmeisesti ‘Wada’s Primrose’.  Tänä vuonna kukkia on vähän, kasvu sitäkin vahvempaa. Mutta eihän tässä voi vaatia määrää,  nuppuinen kärhö on aivan täydellinen.DSC_3082Suuri valkoinen kukka avaa terälehtensä raikkaan vihreyden keskellä.  Olen onnellinen siitä, että kärhöille on aina tilaa.  Sitä vaaditaan vain kämmenen verran.  Pienessä pihassa on tärkeää saada katse kohoamaan korkeammalle.  Vain sillä tavalla saa luotua tilan tuntua. puutarhan tunnelman.  Olen antanut  harvoista neliöistäni monta pikkupuille ja pensaille tilan luomiseksi.  Kärhöt eivät ole vieneet neliöistä juuri mitään. Ja kuitenkin kärhöjä on eri puolilla lukuisia ja kukintaa varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. DSC_3085Kärhöjen ansiosta voin myös tyydyttää ‘uutuuden viehätystä’.  Tämä kärhö on aloittanut puutarhassani tänä keväänä.  Sekin on varhainen, suurikukkainen.  Japanilainen kaunotar ‘Omoshiro’.  Telineessä on vanha ja järisyttävän vahvakasvuinen ‘Etoile Violet’, myöhään kukkiva viinikärhö.  Olen seuraillut ‘Omoshiron’ kasvua ja ohjaillut sitä sitomalla valoa kohti.  Ja samalla rajoittanut vanhan kärhön vimmaista etenemistä sitomalla oksia sivummalle telineessä.  Operaatio onnistui, uusi tulokas sai tarpeeksi valoa.DSC_3073

Seinäruusut näyttävät kaikille!

July 2, 2017 § Leave a comment

alppiruusuEn oikein jaksa pitää lukua siitä milloin mikäkin puutarhakasvi on muodissa ja milloin ei.  Väkisin on kuitenkin puutarhalehdistä välittynyt tieto, että alppiruusut ovat taas muodissa.  En ollenkaan ymmärrä miksi ne ovat olleet ‘pois muodista’?  Ellei niitä olisi, pihoissamme talvivihreänä olisi vain havuja! DSC_2967Alppiruusut ovat puutarhassani kieltämättä seinäruusuja, puutarhan laidalla metsää vasten.  Ne verhoavat reunan rehevällä vehreydellä, kuin raskaat samettiverhot.  Mutta alkukesästä ne näyttävät kaikille!  Upea, uhkea kukkameri valtaa koko tanssilavan.  Alppiruusuja on pienessä puutarhassa häkellyttävän monta, laskin seitsemän (yksi on etupihalla). En jaksanut pitää lukua lajikkeista, niinpä vuosien varrella hankitut ovat kaikki erilaisia.  Hyvä puoli on se, että alppiruusujen kukinta jatkuu pitkään.  Myöhäisten ‘Spring Green’- tulppaanien taustana oli kukkiva alppiruusu.  Ja rinteessä loistaa vielä yksi, nyt kun suviruusu on puhjennut kukkaan metsäpolun reunalla.DSC_3105Metsärinteen uudet ruusupensaat ovat täynnä nuppuja.  Viimeisetkin tulppaanit ovat viikkoja sitten kuihtuneet.  Mutta sipulikasveja silti riittää.  Alliumit tuovat vaihtelua kesän vahvaan vehreyteen.DSC_2989Istutan niitä metsänreunaan.  Haluan ihmetellä säihkettä vastavalossa, kun aurinko kiertää läntisen metsän takaa.  Allium voi täällä olla vain klassikko ‘Purple Sensation’.DSC_3113Onhan se pieni sensaatio, tämä jalokivi.