Autokatoksesta pop-up vihervaja.

March 16, 2017 § Leave a comment

Pienessä rivitalopihassa jokainen nurkka on arvokas.  Autokatos toimii työkaluvajana, vaihdan siellä multaa ruukkuihin ja teen muita puutarha-askareita.  Jo nyt  ruukuissa kasvaa köynnöksiä ja laatikoissa kukkia.  Mutta olen päättänyt tehdä siitä viihtyisämmän. Jos olisi toisin, voisin nikkaroida autokatokseen tällaiset ruudutetut lasiovet ja ikkunat.  Siitä tulisi kasvihuone, jossa voisi myös oleskella, sateesta välittämättä. Juuri tällaiset, rustiikkiset ja vanhat ovet sopisivat 70-luvun jämäkkään katokseen.  Näin voisi tehdä, ellei…  meillä autokatoksen läpi kuljettaisi jatkuvasti.  Käytämme oikeastaan vain pihaovea ja sinne mennään autokatoksen läpi.  Ja on mahdollista, että jonain talvena auto halutaankin parkkkeerata katokseen.Toisessa todellisuudessa voisin tehdä pohjoisen nurkasta valoisamman yksinkertaisesti maalaamalla puuosat.  Rivitaloasujana en voi, joku toinen voisi.  Talven aikana olen ehtinyt karsia haaveet toteutuskelpoisiin.  Kaiken pitää sopia nykyiseen todellisuuteen ja kaiken pitää olla nopeasti poisraivattavissa (kulkuväyliltä, ehkä autoltakin!)  Näillä ehdoilla mennään.  Ja ajatellaan niitä hyviä puolia.talvinäkymä Autokatos on tukevarakenteinen ja aivan riittävän suuri.  Pidän erityisesti  katoksen harjakatosta.  Se on korkealla ja tila tuntuu siksi avaralta.  Täältä avautuu pohjoispuolen puutarhahuone, joten näkymä on suoraan puutarhaan. Keväällä voin katsella japaninvaahteraa ja tulppaaneja. Kesällä kukkivat omenapuut, pionit ja ruusut. Kuvittelen miten ihana on kävellä kotiin, puutarhaan autokatoksen läpi, jossa vallitsee järjestys.  Kuvittelen miten istuskelen mukavasti ruukkujeni vierellä kahvikuppi kädessä ja katselen miten puutarhaan sataa.

 

Unelma vihervajasta.

March 2, 2017 § Leave a comment

talvi kartanollaTalvi jatkuu ja oma puutarha odottelee.  Valo lisääntyy kävelyretkellä kartanon mailla.  On aika viimeistellä uusia ideoita puutarhaan. Olen jo vuosia haaveillut kasvihuoneesta, kukapa ei olisi.   Mutta ei, valo ei yksinkertaisesti riitä.  Ei tulisi viinirypäleitä eikä tomaatteja.

Käyttämätön autokatos on muuttumassa vihervajaksi.  Olen koonnut ideoista itselleni kansion.  Kansion kuvat antavat hankkeesta vaarallisen viehättävän kuvan.  dsc_0009Onneksi kävelen autokatoksen läpi joka päivä, joten jalat pysyvät maassa.  Silti, voin rakentaa sinne työtilan, ripustaa puutarhatyökalut seinälle.  Pystyn myös kohentamaan paikkaa viihtyisämmäksi.varjon kasveja Siellä on jo nyt suurissa laatikoissa varjossa viihtyviä kasveja.  Ruukkuihin voi istuttaa niitä lisää.

unelmien majaAikaa on onneksi kulunut niin paljon, että olen ehtinyt karsia käytännössä mahdottomat ajatukset pois.  Ovea ei vajassani voi olla, koska kuljemme siitä läpi jatkuvasti, ja voihan autokin joskus vielä ajaa sisään portista.   Kiveystä voi olla, ruukkuja voi olla ja jotakin voi maalata unelmien siniseksi.

Lumet sulavat.

February 25, 2017 § Leave a comment

talvipolkuLumipeite on ohut ja ensi viikoksi luvattiin vesisateita.  Tänä talvena poluilla on voinut hyvin kävellä, auraamatta. (Kuvissa sama talvinen ja keväinen metsäpolku.)Olen mietiskellyt tulevia parannuksia.  Polun päähän tulee oksista ja risuista kyhätty pihaportti. metsäpolku keväälläIhan kohta voi nostaa sipulikasvien ruukut pihalle.  Ja hankkia orvokkeja ja muita pikkupakkasia kestäviä kukkia.  Lontoon orvokitKuvan nappasin Lontoon matkalla.  Oven väri ja orvokit ikkunan edessä pysäyttivät. talvikylvö Ruotsalaisesta puutarhalehdestäni poimin rohkean kokeilun, kylvin kesäkukat muovirasioihin ja vein ne ulos, helmikuun lopussa.  Reikiä pohjaan ja kanteen, keväällä kasvun seuraamista, kastelua.  Nyt purkit ovat lumen alla pohjoisseinustalla.  Kyllästyin kamppailemaan honteloitten taimien kanssa sisällä.  Kasvilamppuja ei ole, eikä aurinkoista ikkunalautaa metsän takia.  Kuljettelin taimia sisään ja ulos koko ajan (aurinko esiin pilven takaa, nääntyvät paahteeseen / tuuli viriää, taittuvat…).  Puuha muistutti koiranpennun hoitoa, käännät hetkeksi selkäsi ja lattialla on lätäkkö. hortensia Saa nähdä tuleeko kokeilusta kesäkukkia.  Ihana, vanha köynnöshortensiani kertoo, että kevääseen ollaan valmiina.  Lumen alta pilkistävät pulleat silmut. Valmiina olen minäkin, vihko on täynnä suunnitelmia.  Puutarhaan kasviryhmiin parannuksia tietysti,  ja se suurin hanke: aion ehostaa tarpeettomasta autokatoksesta jonkinlaisen vihervajan ja oleskelupaikan.  Heti kun hiukan tarkenee, aloitan.Amsterdamin museo Sipulikukkien maasta, Hollannista on kuva hyasinteista  vanhoissa lasipulloissa.  Olisipa tuollainen.

Syksyn väriterapia.

November 6, 2016 § Leave a comment

japaninvaahteraVäriterapia kantoi tänä syksynä lumentuloon asti.  Harmaita välipäiviä ehti olla vain muutama.  Tuuli riipi lehdet pensaista ja hetken oli synkkää.  metsäpuutarhaPuron laidan japaninvaahteran (‘Osakazuki’) punainen syysväri oli hätkähdyttävä.  Metsäpuutarhassa yllättää hyötykasvi, pensasmustikka.  Se on näin hieno oranssi.  Vierellä tumma luumukirsikka (Prunus cerasifera ‘Nigra’) ja taustalla keltalehtisten keijuangervojen rivi.  Ne reunustavat metsäpolkuani.pensasmustikka Pensasmustikka on kaikin tavoin hieno metsäpuutarhan pensas.  Omani on jo ehtinyt hyvän kokoiseksikin.  Kukkiva pensas on kaunis ja vielä kauniimpi marjova pensas.  Kotoista mustikkaa kasvaa rinteessä siellä täällä.  Pensasmustikka näyttää luontevalta metsän kuusi taustanaan, vaikka ei suomalaiseen metsärinteeseen oikeasti kuulukaan.katsura Pensasmustikka ei ole ollut moksiskaan viime jäätalven jälkeenkään.  Vähän jännitän uutta tulokasta, katsuraa.  Se kasvaa viiden tuijan edustalla.  Tuijarivi on välttämätön todella ruman autokatoksen peittämiseen, mutta harrastan jatkuvasti tuijarivin ‘rikkomista’.  Jo lehtensä varistanut suuri ja upea sorvarinpensas tekee hyvin tehtävänsä.  Keittiön ikkunasta näkyvä katsura on ilahduttanut läpi kesän.  Lehdet ovat hyvin kauniit aina.  Kuva ei tee syysvärille oikeutta.  Muistatte ehkä miten pitkä rivi oli täysin samanlaisia, valottomia päiviä.  En enää uskaltanut odottaa aurinkoa,sillä katsurankin lehdet alkoivat varista.kvitteni Miniatyyrikokoinen väriteos on kvitteni.  Hedelmä on syvän keltainen.  Lähelle on auennut kellokärhö ‘Arabella’n yksi myöhäinen kukka.  Köynnös kukki jo keskikesällä runsaasti.vanha omenapuu Vanhan omenapuun värikäs omenasato on poimittu.  Paljasoksaisena, lumen keskellä juuri nyt se on puutarhan aarre.

Ensilumi peitti ruusut.

November 5, 2016 § Leave a comment

Honey milkEnsilumi peitti yhdessä yössä alleen puutarhan viimeiset kukkijat.  Syreenipihan uusin tulokas, ‘Honey Milk’ ei malttanut asettua syksyyn ollenkaan.  Yöpakkasten ehdittyä jo etelärannikollekin se kasvatti uusia ja uusia kukkanuppuja.  Leikkasin tämän oksan maljakkoon ja nuput aukesivat miniruusuiksi.syysleimu On aika kirjata muistiin lokakuun urhoolliset kukkijat.  Uusia istutuksia miettiessä tahtoo unohtua miten paljon tulee katseltua syyskuun ja lokakuun kukkia.  Puron reunalla, terassin vieressä on tietysti tärkeä paikka.  Syksyllä valo on erityisen kaunis, lämmin ja pehmeä.  Valkoiset leimut ovat valon kaunottaria.  Ukonhatut olivat jostain syystä nuivia, yleensä siniliila tausta leimuille on hieno.  Luin puutarhalehdestäni, että syysasterista voi napsia vielä sen kukkiessakin varsia.  Nykäistään vaan reippaasti maasta, mukaan tulee pala juurta. Sitten istutetaan ja huolehditaan kastelusta.syysasteri Perinteinen syysasteri todella kukkii vielä lumen alla vanhojen syreenien juurella.  Napsin siitä monta vartta purolle leimujen taakse.  Asterien väri on juuri sellainen sinivioletti, josta pidän eniten.kelloköynnös

Kelloköynnös kukki pitkässä laatikossaan vasta syyskuussa ja lokakuussa.  Eksoottinen näky, ihan kuin viidakossa.  Viidakon köynnösten kasvuvoima sillä myös on.  Se muodostaa tiiviin ja täysin moitteettoman vihreän seinämän parkkipaikkaa vasten.  Naapurin auto ei näy!  Olen aikaisemmin kokeillut päivänsineä, en tiedä onko kukaan muu puutarhuri epäonnistunut päivänsinen kasvatuksessa?  Yksivuotisista köynnöksistä keskityn jatkossa hajuherneisiin ja tähän kelloköynnökseen.  syysvuokko Syysvuokko (‘Robustissima’) on syksyn ehdoton suosikki.  Vuokosta tulee mieleen tuttu valkovuokko.  Tämä on jättiläinen.  Pidän tavattomasti sen nuppuisista kukkavarsista, jotka nousevat korkealle pensasryhmän edessä.  Syysvuokkoryhmiä on jo kolmessa ‘puutarhahuoneessa’.  Kerään rohkeutta valkoisen ‘Honorine Jobert’in’ taimien istuttamiseen.  Minulla oli niitä puron laidalla paljon ja vuosia, vuosia.  Viime vuoden roudan ja jään talvi tuhosi kaikki vuokot (ja muutaman muunkin rakkaan kasvin, mutta ei siitä nyt enempää…).japaninruusukvitteni Myöhäissyksyllä kohtaa yllätyksiä.  Japaninruusukvitteni on pikkuinen, tanakkavartinen ja rönsyilevä pensas.  Pidän siitä perennojen väleissä risteilemässä.  Sehän on kevään kukkija, mutta tässä se kukkii lokakuun lopulla omia aikojaan.  Saman saattaa tehdä myös keltakotakuusama.  Viereinen violetti on hyvin kaunis asteri (tämä on jo kuihtunut) Aster frikartii ‘Mönch’.  Kukat ovat paljon syysasteria suuremmat, väri aivan ihana.  Ainoa huono puoli on se, että ‘Mönch’ ei ole kovin pitkäikäinen.  Viime talvesta selvisi vain yksi kasvi.  Nyt kun lumi tuli varhain, ei ole enää pelkoa viime vuoden tuhojen toistumisesta, eihän.  Usko palaa ja keväällä voi palauttaa hävinneet omille paikoilleen puutarhaan.

Värejä, hetkeä ennen harmautta.

October 16, 2016 § Leave a comment

sorvarinpensas &coSumuisia, harmaita päiviä pitkänä jonona.  Sää valmistelee meitä värien katoamiseen maisemasta.  Puutarhassa hehkuvat vielä japaninvaahterat ja monet vaatimattomat pensaat.  Uuden katsuran kuvaan heti kun aurinko pilkistää…   Katsuran ohella sorvarinpensas on syysväreiltään puutarhan upein.  Syysleikkasin vähän korkeaa pensasta ja muutama oksa pääsi syysasetelmaan.    Sorvarinpensas tuo viiden tuijan rivistöön lähes itämaisen koristeellisuuden kukkiessaan loistavan punaisin, riippuvin kukin.  Ja  kirsikan tavoin riippuvat punaiset hedelmät jatkavat pitkälle syksyyn.Gravetye Beauty Terassin vierellä kukki kärhö ‘Gravetye Beauty’ vielä syyskuun lopulla. Ainakin täällä se on kärhöistä myöhäisin, yllätyn joka syksy.  Hyvä niin, koska näistä siroista kukista nauttii, kun kilpailijoita on vain vähän.syysleimu Leimut toki jatkavat puron laidalla.  Valkoisia syysleimuja on tässä kasvanut jo vuosia.  Nyt siirsin etualalle laventelinsinisiä ‘Blue Paradise’ leimuja.  Pidän niitten väristä kovasti, onneksi ne kukkivat tänä syksynä runsaammin, kun pääsivät vähän valoisampaan paikkaan.Syysvuokko Robustissima Viime talven jääpolte, kova lumeton pakkanen, vei puron reunalta ‘Honorine Jobert’ syysvuokot.  En ole vielä rohjennut istuttaa uusia, ehkä ensi vuonna. Mutta muualla syysvuokot kukkivat aina vaan.  ‘Robustissima’ on nimensä mukainen.  Näen korkeat syysvuokot olohuoneen ikkunoista, sillä ne kasvavat uudessa penkissä, kallion takana.  Viereinen ruusu on kesällä istutettu, toivon sen kukkivan ensi kesänä (puolivarjoisa paikka). Limelight hortensiaViime kevään paras hankinta oli ehdottomasti ruukussa kasvava hortensia.  Tai itse asiassa kaksi, terassin kahta puolta.  Pidin ne ensimmäisen kesän samoissa muoviruukuissa.  Ruukut ovat melko pienet, ensi kesänä istutan hortensiat vähän isompiin ja vaihdan mullan.  Hortensiat ovat kookkaita, ‘Limelight’ säilyttää vaalean kellanvihreän värinsä – vielä lokakuun puolivälissä.  Kuvastakin näkyy, että se on vartettu korkeaan runkoon.  Tarkoittaa sitä, että hortensiat pitää talvettaa viileässä ja kuivassa paikassa, ei pakkasessa.  Oliivipuu on edelleen ulkoilemassa.  Pakkasyöt siirtävät sen sisätiloihin.  Tämä puu on selvinnyt huonelämmössä talvista lähes kymmenen vuotta.  Vähän lehtiä varisee, mutta kesällä tulee uusia.

Syksyn kynnyksellä.

September 24, 2016 § Leave a comment

vihreä polkuMetsärinteen polku on vielä syvän vihreä. Keväällä se on valoisa ja täynnä värejä.  Tulppaanisipulit odottelevat koreissa lokakuun viileyttä.  Niitten avulla teen metsärinteeseen pienen paratiisin kevääksi, valon ja värien  juhlan.pallohortensia  Muina aikoina onkin ollut miettimisen paikka.  Varjoisassa ja puitten juurialueella ei juuri mikään halua kukkia.  Hallitseva vihreys muuttuu ‘massamaiseksi’.  Kukaan ei usko miten paljon olen pohtinut lehtien muotoja!  Ja onhan sentään kasveja, jotka kukkivat täälläkin.  Hortensiat tietenkin, ja vieläpä pitkään.  Pallohortensia valaisee vihreyden ja toimii keskipisteensä.  Istutin alemmas uuden, punakukkaisen.  Siinä oli jo liian varjoisaa, hortensia viihtyi muttei kukkinut.  Siirsin sen uuteen paikkaan.heisiangervo Hieman aikaisemmin rinteessä kukki viikkoja siro perhosangervo.  Se on aivan suurenmoinen kasvi metsäpuutarhaan.  Yksi ainoa perhosangervo tässä levittelee pitkiä, kaartuvia oksiaan varjohiippojen yllä.  Vasemmalla taustalla on tärkeä vihreän rytmittäjä, punalehtinen pensas.  Heisiangervo on niin vahva pensas, että se pystyy kasvamaan aivan suuren koivun juurella.keijunkukka Punaisen vaikutus paranee, kun väriä toistaa.  Punaista on pienissä maanpeittäjissä, keijunkukissa.  Nämä ovat  vanhaa, perinteistä ‘Palace Purple’ lajiketta.  Nykyään on taimitarhoissa jo valtavasti vaihtoehtoja.  metsäasteriMetsärinteen aukealla on vieraillut vaikka mitä kukkivia kasveja.  Kehtaanko edes tunnustaa?  Liljoja ja akileijoja esimerkiksi.  Ne ovat muuttaneet nopeasti muualle.  Ahkeran talvisen opiskelun tuloksena löytyi suositeltava kasvi, metsäasteri.  Kaipasin jotakin loppukesään.  En voinut uskoa silmiäni,  sehän viihtyy ja kukkii runsaasti elokuusta pitkälle syksyyn.metsärinteen ruusut Puutarhakirjoja lukiessani talvella päätin kokeilla metsärinteeseen myös ruusuja.  Valitsin tietenkin ne, joita kuvailtiin ‘missä tahansa menestyviksi’.  Tässä ne ovat suuren koivun alla,  karoliinanruusu ja mustialanruusu.  Molemmat saivat syvän kuopan ja hyvää multaa sekä kastelua ensimmäisenä kesänään.  Ne tuuheutuivat hienosti ja näyttävät vahvoilta.  Karoliinanruusu kukki aika mukavasti (arvaan että paremmassa paikassa se olisi kukkia täynnä).  karoliinanruusuMustialanruusu teki muutaman kukan alaoksilleen.  Se keskittyi ilmeisesti juurien ja lehtien tekoon.  Mutta kukat olivat upeita.  Olen muutenkin tottunut tässä puolivarjoisassa puutarhassani siihen, että monet kasvit kukkivat niukemmin.  Ei haittaa, tässä mittakaavassa se riittää oikein hyvin.mustialanruusu Metsärinteessä on tilaa ainakin yhdelle uudelle ruusulle, mahdollisesti kahdelle.   Löydän ne talvella kun on aikaa haaveilla puutarhasta.