Värit puutarhassani: vihreä.

July 5, 2015 § Leave a comment

metsäpuutarhaMetsikkö rajaa puutarhaa koko matkan lännen puolella ja tarjoaa vihreän taustan.  Koivut, kuuset ja pihlajat ovat luonnon istuttamia ja siitä olen vain jatkanut.

 

metsäpuutarhaTässä oli aikanaan paljas rinne, jätemaata jossa kasvoi vain pari kuivaa ruohonkortta.  Istutin ensin pieniä puita: kirsikoita, omenapuun ja koristeomenapuita.  Taustapensaita paljon(alppiruusuja, kuusamia, angervoja, tuijia…).  Näin sain metsän jatkumaan pienenä metsäpuutarhana omalla puolellani.  Varjoisa metsäpuutarha perustuu vihreään.  Varjohiippojen herttamaiset lehdet ja jouluruusujen sormilehdykkäiset jäsentävät vihreää aluskasvillisuutta. Keväällä muutamat värikkäät tulppaanit nousevat vihreästä taustasta hienosti esiin.

puroRakensin pari vuotta sitten kallion reunalle puron.  Tuijista ja alppiruusuista eivät kaikki pidä.  Minä arvostan niitten vahvaa vihreää.  Lokakuulta toukokuuhun asti ne tuovat väriä näkymiin ikkunoista.  Puutarha näyttää elävältä.

Varjoisassa metsäpuutarhassa vihreä on ehdottomasti valtaväri.  Kokemuksesta tiedän, että vihreä kasvusto voi näyttää vain ‘vihreältä massalta’.   En edes muista kuinka monta kasviryhmää olen siirrellyt juuri tästä syystä. Puutarhasuunnittelijat kehottavat valitsemaan kasvit ei kukkien vaan lehtimuotojen ja kokojen perusteella.  Se on paras mahdollinen neuvo.    Tuijan, bambun, kuunliljojen ja kurjenpolvien lehtiryhmät erottuvat toisistaan.

piippuköynnösKöynnökset nostavat vehreyttä korkealle.  Piippuköynnös talon kulman pergolassa rajaa näkymän takapihalle.  Tänä kesänä yritän liittää taloa paremmin puutarhaan.  Kiveyksellä seinustoilla kasvaa nyt köynnöksiä jättiruukuissa.

 

 

 

 

 

 

 

takapihalleTakapihalla vihreys jatkuu apilaniittynä.  Taustalla häämöttää metallilaatikko.  Köynnösruusut, kärhöt ja kiinanlaikkuköynnös toivottavasti verhoavat pian tausta-aidan näkyvistä.  Polun reunalla vasemmalla on kurjenpolvimattoa.  Pyrin peittämään kaiken maanpeittäjillä.

vihreän sävytKuivan etupihan pieni perennaryhmä esittelee lehtimuotoja, mutta ennen muuta vihreän sävyjä.  Nukkapähkämön harmaanviihreää, kurjenmiekkojen sinivihreää, nuppuisten punatähkien kellanvihreää.  Vihreässä värissä silmä pystyy erottelemaan sävyjä paremmin kuin missään muussa värissä.  Onneksi näin, koska oma puutarhani on – lähinnä vihreä.

Kamarimusiikkia puutarhassa.

June 24, 2015 § Leave a comment

Sataa ruhtinaallisesti.  Mieleen nousee Karel Capekin ajatus puutarhurista ‘ Suhteesi asioihin on muuttunut.  Kun sataa, sanot, että puutarhaan sataa, kun aurinko paistaa, se ei paista minne vain vaan puutarhaan ; yöllä olet hyvilläsi, kun puutarha lepää.’ idänjuhannusruusuSade tapailee sävelmää, jonka kulkua on vaikea seurata.  Mutta kamarimusiikkia se on. Sadekuurojen lomassa puikahdan raikkaan vehreään puutarhaan katsomaan mitä sinne kuuluu.                     kärhöKesäkuun lopulla puutarhassa on herkän kamarimusiikin vuoro.  Pienet, viehättävät kärhöt  nousevat esiin.       lehtoakileija Lehtoakileijojen vaaleat pastellisävyt  soivat metsäpuutarhassa. lehtoakileijaVoin melkein kuulla huilun keveän soinnin sateen äänessä.             hämykurjenpolviTummempi sointi voisi olla hämykurjenpolvien  alttoviulu. Ja sitten on vuorossa soitin, jonka ääni on niin syvä ja laaja, että se pysäyttää siihen paikkaan, sello!   Aarteeni puupioni.   DSC_0084                 puupioniSade antaa aikaa haaveilla.  Olen silti edelleen toimintakykyinen ja käytännöllinen puutarhuri.  Runoilun lomassa varmistin, että kärhöt on kunnolla sidottu.  Ja huomasin, että kiinanpionit ja ruusut ymmärtävät pysyä nupulla. Henry Martin Ryhdyin toimeen sadeveden keräämiseksi.  Sitä on luvassa ukkoskuurojen verran vielä lisää.  Kaikki sangot ja muut astiat ovat jo täynnä.  Tyhjensin suuren kuiviketurvelaatikon (kompostiin liittyvä) ja sain tilaa vedelle.  Aloin haaveilla sadevesitynnyristä.   Muistan oikein hyvin, että täysikasvuiset koivut imevät maasta vettä hellepäivänä noin 200 litraa.  Rivitalopihallani ja sen laidoilla kasvaa viisi!  Siitä voi arvioida, miten paljon vettä jää perennoille.

Säärintamat vyöryvät yli.

June 22, 2015 § Leave a comment

Sadekuurojen välillä on nopeasti puikahdettava pihalle sitomaan köynnöksiä, leikkaamaan villiintyneitä pensaita ja nyppimään rikkaruohoja perennapenkeistä.  Eilen leikkasin alas lakastuneet tellimat, joiden kasvusto oli suorastaan vauhkoontunut puron reunalla.

Tellima

Otin taas käteeni Carel Capek’in iki-ihanan ‘puutarhurin vuosi’-kirjan ja lainaan siitä kappaleen.  Samalla vilkaisemme miltä puutarhassa näyttää, noin päällisin puolin.  Kuvattavaa olisi, mutta ei sadetaukoja oikeaan aikaan (illalla tai hyvin aikaisin aamulla).  Tai sitten on liian tuulista, liian pilvistä, liian…  Näillä nopeilla kuvanäppäilyillä mennään Capekin sivuille ja puutarhaan. ‘—ihmisillä on iät ajat ollut huonoja kokemuksia ilmoista. Ei olisikaan ihme, jos sanottaisiin, ‘vappu katon paljastaa’ tai ‘Esterinä jäätyy nenä’ tai ‘Pietari-Paavalina talviturkki toverina’, että ‘Hermannina hattu päässä, kaivo jäässä’ tai

metsäpuutarha‘Maariana talvi taittuu, uuteen vaihtuu'; sanalla sanoen kansanviisaus tietää useimmiten pahaa ja synkkää.

ruukkuviljelyäNiinpä se seikka, että on olemassa puutarhureita, jotka näitä huonoja kokemuksia uhmaten vuosi toisensa jälkeen ottavat vastaan ja aloittavat kevään, todistaa ihmissuvun ihailtavasta ja lannistumattomasta optimismista.’

lammella

Sadekuurojen välissä olen leikannut reunuspensaita. Kaikki työntää pitkää vartta, sateinen alkukesä on saanut kasvit villiintymään.

June 20, 2015 § Leave a comment

alppiruusuRisuaidan viereinen rodo on suorastaan uhkea, mutta leikata sitä ei tarvitse.  Olen napsinut rankalla kädellä kukkapenkkejä reunustavia keijuangervoja ja taikinamarjoja.  Haluan pitää ne pyöreinä, matalina aitoina.

NegritaTumma Negrita kukkii älyttömän pitkään.  Leikkasin juuri sen varret.  Samoin viimeisenä sinnittelevän Black Hero- tulppaanin varret.

Negrita-ryhmien välissä, orapihlaja-aidan vierellä on kapea kaistale, jossa apila ei kasva.  Paljasta maata ei ole mukava katsella.  Kuorikate on toimiva ratkaisu.  Mutta koska aurinkoiset kasvupaikat ovat metsänreunan puutarhassa kortilla, olen perustanut tähän koepenkin.

Multaa on lisätty jonkinlaiseksi kohopenkiksi ja olen istuttanut koekappaleita mahdollisista ihmeentekijöistä.  Ketoneilikkaa, muurikelloa, neidonkielen, laukkaneilikkaa ja muutaman laventelin.  Menestyjä jää ja muita siirtelen.  Laventeli olisi mieleisin.  Etupihalla, syreenien alla toisessa aurinkotilkussa kasvaa laventelipensaikko vanhan syreenin alla.  Ja sehän on ihana.

kuusamaToinen projektini on talon liittäminen puutarhaan.  Rivitalon kolmelle seinälle on ilmestynyt jättiruukku ja köynnös.  Pohjoisessa kuusama (Lonicera tellmanniana) kiertyy terhakkaana tukien ympäri.  Myös idän viiniköynnös ja lännen kärhö (Polish Spirit) kasvavat ruukuissaan.  Toivon paljon vehreyttä, kukinta ei ole niin tärkeää – viinirypäleistä puhumattakaan.  Aurinkoa tuskin on tarpeeksi.

hyötypuutarhaEn muista minä päivänä oli näin aurinkoista?  Sain kuin sainkin raivattua orapihlaja-aidan toiselle puolelle laatoituksen sorasta ja luonnon graniittiliuskeista.  Nostin hyötypuutarhani ruukuissaan tänne.  Mustaviinimarja, karviainen, raparperi, kausimansikkaa ja yrttejä.  Raparperileivoksia jo tein omista varsista, yhtä juhlaa.  Maassa kasvava pensasmustikka on jo XL-kokoa.  Onko pölyttäjiä ollut liikkeellä tässä koleudessa.

Särkynyt sydänHyödyn vierellä romanttinen henkäys: sade on taivuttanut särkyneen sydämen tuoksumataran pitsille.

 

 

 

Viileän alkukesän tulppaanit kukkivat vielä vaan rehevöityvien perennojen lomassa.

June 13, 2015 § Leave a comment

tulppaaniryhmäEn muista tällaista aikaa.  Rannikolla on keväisin hyvin kuivaa ja siksi puutarhassani perennat lähtevät kasvuun hidastellen.  Nyt hidastelusta ei ole tietoakaan!  Kaikki on viidakkomaisen rehevää ja pikkupuuksi varttunut japaninvaahtera levittelee oksiaan tulppaaniryhmän yllä.  Tykkään yhdistää alkukesän punertaviin vaahteranlehtiin tummia värejä.       'Dutch Masters'Tummien tulppaanien ryhmä isossa perennapenkissä kulkee nimellä ‘hollantilaiset mestarit’  vanhojen maalauksien kukka-asetelmien mukaan.  Joukossa on kerrottuja, papukaijatulppaaneja ja tehosteena valkokirjava tulppaani. Uncle Tom & co Etualan kirkkaanpunainen on kerrottu ‘Uncle Tom’.  Tumma kerrottu ‘Black Hero’, papukaijatulppaani ‘Black Parrot’ ja hieno valopunaraidallinen ‘Carneval de Nice’. TakapihaTakapihalle on ollut mukava mennä.  Muualla tulppaaninvarsia on katkottu niin, että olen päässyt lehtien lomaan istuttamaan perennoja.  Kalliopuutarha, puronvarsi ja metsäpuutarha ovat saaneet täydennystä. Jatkuvissa sateissa on se hyvä puoli, ettei taimia ole juurikaan tarvinnut kastella. Pian voi jo nähdä, miten täydennykset istuvat paikalleen eli miltä näyttää.  Perennat ovat ehtineet jo nupulle.

Kirsikankukkien hetki metsärinteessä.

June 1, 2015 § Leave a comment

metsärinneMetsäpuutarhan keskipiste on vanha koristekirsikka.  Pohjoispuolella on metsän kuusi ja sen alla levittäytyy kielomatto.  Kylmä ja kostea toukokuu on ollut metsäpuutarhan onni.  Vehreys on ennennäkemätöntä.  Esikot ovat levinneet villisti joka paikkaan.  Saan pian siirrellä niitä toiseen penkkiin akileijojen ja liljojen tieltä.

Exotic emperorAikainen, kerrottu tulppani ‘Exotic Emperor’ aloitti puutarhassa ensimmäisenä.  Sen jälkeen jatkavat yksinkertaiset ‘Spring green’ suosikkini.  Thalia-narsissit viihtyvät kielojen vierellä.

koristekirsikkaAamuvalossa kirsikankukkien valkoisuus miltei häikäisee.  Metsäpuutarhan siirtyvässä valossa ja jatkuvassa vehreydessä nautin paljon valkoisesta.  Olen huomannut, että muualla valkoinen on paljon vaikeampi väri kuin voisi kuvitella.  Se hyppää helposti aivan liikaa esiin ja näyttää kovalta.

Candy princeVanhan valkoisen kirsikan alla on valkoisia tulppaaneja.  Uudet pikkukirsikat ovat vaaleanpunaisia.  Valitsin niille herkkää pinkkiä.  Candy Prince on minun makuuni makea, mutta kukkivan pensaan alla hyvin sievä.  Kirsikka tämä ei kyllä ole, vaan mustaluumu.

prunus seraciferaTummalehtinenPrunus seracisifera sen sijaan on oikea kirsikka, kukat ovat hennon vaaleanpunaiset.  Tulppaani on sekin vaalea liljakukkainen ‘Holland chic’.

Se on mielestäni aivan suurenmoinen.  Liljakukkaisten muoto on ihana, hennot vaaleanpunaiset raidat todellakin ‘chic’.  Tämä ensimmäistä kertaa kokeilemani pääsee Pihaportin ‘Hall of Fame’-joukkoon.  Toivottavasti löydän sitä ensi syksynäkin.

Holland chic

‘Shirley’ kuuluu myös lempitulppaanien joukkoon, sitä onneksi löytää aina.

Shirley

Heikkous ruostuneeseen rautaan.

May 26, 2015 § Leave a comment

VarjopenkkiPohjoisen puoleisella takapihallamme kasvaa nykyisin nurmikon tilalla valkoapilaa ja paljon perennoja ja pensaita.  Ynnä molemmissa kulmissa suuri, metsän tarjoama koivu.  Taka-aitaa vasten halusin köynnöksiä,  maassa niillä ei ollut toivoakaan.  Ratkaisin asian viime vuonna kahdella suurella, pohjattomalla metallilaatikolla.  Köynnökset talvehtivat ja kasvavat kohisten.  Ehkä tänä kesänä aita saa vihreän verhon.

metallilaatikkoOmassa pihassa voi toteuttaa omia mieltymyksiään.  Minulla on kaksi, suomalainen luonnonkivi ja ruostunut rauta.  Muistan ihastelleeni ruostetta jo lapsena.  Isä kunnosti puuvenettä pitkinä sunnuntai-iltapäivinä.  Ympärillä oli kaikenlaista rojua, ruostuneet raudankappaleet olivat mielestäni kauniita.  Niinpä takapihallamme kaikki se mikä ei voi kasvaa juuristojen valtaamassa maassa, kasvaa ruostelaatikoissa.  Terrakottahan on saman väristä ja sulautuu mielestäni myös puutarhaan miellyttävästi.

laatikko köynnöksilleValoisassa reunassa laatikossa kasvaa kärhöjä ja köynnösruusu.  Keväällä väriä ei voi olla liikaa.  Istutin kellanvihreän lännenheisiangervon edustalle violetteja Negrita-tulppaaneja ja vaaleampia Mariette-liljatulppaaneja.

köynnöstelineKöynnösteline on vasta parin päivän ikäinen.  Tavoitteena on maisemoida talo paremmin puutarhaan.  Talon pohjoisseinälle on tullut köynnöskuusama (oranssikukkainen Lonicera tellmanniana)isossa ruukussa reunakiveyksen päälle.  Kasvutukena betoniraudoitustankoja, jotka on kiinnitetty kulmauksen pergolapalkkeihin.

Kuvassa häämöttää yksi kolmesta metallilaatikosta.  Niissä on talvehtinut ja kasvanut rehevästi jo vuosia kuunliljoja.

Veljeni on tehnyt kaikki metallilaatikot mittojen mukaan.  Olen tyytyväinen kaiken ruosteen keskellä pohjoisen puutarhassani.  On kivaa, että pienellä alueella materiaalit ovat mahdollisimman yhdenmukaisia eivätkä nouse liikaa esiin.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.