Ruukkuja Roomassa, ruukkuja pihaportilla.

May 3, 2016 § Leave a comment

FarneseRooman Farnese-palatsin pihalla kasvaa ruukuissa magnolioita.  Puutarhuri on juuri kastellut nurmikon ja kivetyt käytävät kiiltelevät kosteuttaan.  Katseeni kiinnittyy aina kivettyihin käytäviin.  Onneksi olen saanut sellaisen omaankin puutarhaani.metsärinteen ruukut Ja aion tehdä vielä kivettyä polkua lisää, itse.  Viime kesänä vihdoin siirsin vadelmat aurinkoisempaan paikkaan, tasoitin maan ja kivesin paikan graniittiliuskeilla alustaksi ruukkupuutarhalle.  Karviainen, mustaviinimarja ja raparperi ovat talvehtineet hienosti.  Osassa yrttiruukuissa näkyy jo pienenpientä vihreää pyrkimystä.  On vielä aikaista.  Kiveän kohta polkua graniittiliuskein ja mukulakivin, ne on pinottu jo odottamaan.sitruunapuu Välimeren alueella puutarhoissa näkee ruukkuja paljon enemmän kuin meillä.  Tuttavan pienellä pihalla kasvaa ruukuissa jopa sitruunapuita.  Jos oikein tarkkaan katsoo, oksien lomassa pilkottaa keltainen sitruuna.  Joka vuosi omaan puutarhaani ilmestyy enemmän ja enemmän ruukkuja.  Alkuun pidin ruukkuja vain terassin ympärillä ja ovenpielissä.  Ajattelin että ruukut tekisivät puutarhasta liian ‘keinotekoisen’.  Vähitellen olen rentoutunut ja ymmärtänyt, ettei puutarha ole eikä koskaan voikaan olla ihan ‘luonnollinen’.  ruusuja ruukuissaNyt ruukuissa odottaa pitkä rivi talvehtineita ruusuja ja köynnöksiä.  Kaikki oli ympäröity huolella styroksilla ja kuplamuovilla suojaisaan, katettuun varastohuoneen nurkkaan.  Aikaisemmin olen kaivanut syksyllä ruusut maahan talvehtimaan, mutta päätin kokeilla suojaamista.  Pian nämä pääsevät pihan eri puolille korien sisään, pajutelineitten sisään jne.  Ruukkurivin alla kaartuu oma kivetty pihapolkuni.  Tulppaaninvarret kasvavat silmissä.  Pian kukkii joka paikassa.  Nostin pöydälle orvokintaimia hetkiseksi, nekin pääsevät kohta maahan rehevöitymään.orvokintaimia

Oitbackan kartano, löytö!

April 21, 2016 § Leave a comment

OitbackaPalaan Oitbackan kartanon maaliskuisiin maisemiin hetkeksi.  Omassa puutarhassani tulppaanien nuput ovat vielä tiukasti kiinni, puhaltaa suoraan pohjoisesta eikä kevät etene.   Oitbackan puiston vanhat puut viehättävät minua aivan erityisesti.  Käyn usein katsomassa puita  Fiskarsissa.  Ystävä vei minut käymään Oitbackan kartanon puistoon ja olin aivan lumoutunut.Oitbackan lampaat Katsokaa tätä idylliä!  Miten kaunista, koristeellista puusepäntyötä punaisen puutalon ikkunoissa.  Ja vierellä valkoisia ja mustia lampaita.  Kuulemma kartanon lemmikkejä.  Oitbackan kartano on asuttu.  Valkoinen päärakennus sijaitsee mäellä, takana aukeaa järvimaisema.kartano Kartanon mailla on lukuisia vanhoja ja persoonallisia rakennuksia ja hienoja puistokäytäviä.  Ihastelin myös vanhoja kivimuureja.  Olen edelleen ihmeissäni, että näin viehättävä miljöö on mennyt minulta täysin ohi!  Oitbackan kartano sijaitsee muutaman kilometrin Kehä III:sta Siuntion tietä.  Hviträsk on aika lähellä ja siellä olen käynyt lukemattomia kertoja. Kartanon mailla työskentelee nuori seppä.  Siellä on myös sisustusliike. Talvisena maanantaina en päässyt niihin vielä tutustumaan. Olen menossa heti vapun jälkeen uudelleen.  Paikkahan on aivan tässä lähellä.  Odotan näkeväni kartanon puiston keväisen viheriöivänä. Varaan nyt aikaa kuvaamiseen, en voinut kuvitella,  että kartano puistoineen  olisi näin upea.  Kiinnostavaa kuvattavaa on vaikka kuinka.  asuttu päärakennus

Syreenipiha: älä pilaa!

April 19, 2016 § Leave a comment

Harvinainen päiväkirjamerkintä loppukesältä: älä pilaa.  Kaikissa muissa puutarhahuoneissa katseeni on terävän kriittinen.  Tuossa on tyhjä kohta, nuo roikkuvat, värit ovat vaisut…  Ei voi olla, eikä ole niin, että täällä syreenipihalla ei olisi mitään parannettavaa. Aspirin rose Tämä paikka hellyttää, koska se on ympäristöltään täysin toivoton!  Syreenipiha on muutaman neliömetrin tila etuoven ja taloyhtiön yhteisen parkkipaikan välissä.  Syreenipiha-puutarhahuoneen seinät ovat siis karmeat.  Jos nostaisin kameraa pari senttiä…  Tämän surkeudun keskellä kaartuvat kahden vanhan syreenin sammaloituneet rungot, kukkii valtoimenaan ‘Aspirin Rose’ viikkoja, viikkoja ja tuoksuvat laventelit.  Minun pieni keitaani.  PäivänhattujaPienessä puutarhassa ei ole varaa jättää yhtään kiveä kääntämättä. Syreenipiha on sitä paitsi ihmeellinen paikka, tänne paistaa aurinko koko aamupäivän ja keskipäivän.  Ruusut ja muut valoa rakastavat kukoistavat.  Valkoiset päivänhatut ja valkokukkaiset punatähkät (etenkin nuppuisina) ilahduttavat aina.  Pari täydennystä tarvitaan, ryhmässä myöhemmin kukkiva, laventelinsininen asteri (Aster frikartii ‘Mönch’) selviää talvesta vaihtelevasti.Verbascum chaixii 'Album' Ainoa valkokukkainen tähkäpää (Verbascum chaixii ‘Album’) on monivuotinen perenna.  Metsästin sitäkin vuosia ja kyllä kannatti.   Korkea tähkä oli penkissä hieno viikkotolkulla, ellei jopa kuukausia.  Haluan näitä kaksi lisää, ne antavat kukkapenkkiin mukavaa korkeutta ja vaihtelua.  Tässä kuvassa muuten se parkkipaikan reuna pilkottaakin!  Haaveilen välillä sellaisesta kevyestä, punotusta koriaidasta näkösuojaksi.  Toisen puolikaan verhoavat tehokkaasti tuijat ja suuri sorvarinpensas (Alatus europeus).  Joka tapauksessa  kukkapenkin ja parkkipaikan rajalle tulee iso kekkilän puulaatikko, sellainen jossa on valmiina tukiseinä hajuherneille.

Vahvempia värejä terassin lähelle.

April 18, 2016 § Leave a comment

terassin vierelläKesällä seisoin terassilla ja katselin tätä vehreyttä.  Joukossa on paljon ikivihreääkin, sillä tämä näkymä avautuu olohuoneen ikkunoista – myös syksyllä ja talvella.  Etureunan kallion olen raaputtanut esiin ja  ihan vieressä solisee puro.  Tiedän että vihreä on väri, mitä suurimmassa määrin.  Kun suikeroalpi kukkii keskikesän muutamana viikkona, etuala loistaa keltaisena.  Yllättävän sopuisasti kirkas keltainen sulautuu vihreään pensaikkoon.  Muualla ei näin kirkasta keltaista juuri nähdäkään.Prince Charles  Puron taakse olen nostanut ylös telineen avulla kauniin sinisen ‘Prince Charles’ kärhön.  Alempana kukkii viikkoja samansävyinen tarhajuoru.  Luostarinruusu on kermanvärinen, samoin iirikset ja päivänliljat.  Silti – kirjasin tunnelmia viime kesältä muistikirjaani.  Siinä lukee selvästi, että puron seutu kaipaa lisää värivoimaa.  Buckeye BelleEhdin jo istuttaa hyvin tummanpunaisen pionin ‘Buckeye Belle’.  Se näytti yhdellä (!) kukallaan, että se oli mainio valinta.  Ruukussa kokeilin myös hyvin tummanpunaista ruusua ‘Burgundy Ice’, jäätynyttä viiniä siis.  Väri oli aivan mahtava tässä paikassa.  Nyt jännitän miten näiltä tulokkailta sujui talvi ja saadaanko terassin lähelle tummanpunaista hehkua.  Kalpeat päivänliljat siirtyvät heti kun maa antaa periksi otollisempaan paikkaan ruusun tieltä.  kallion kukkapenkkiTerassin viereisen kallion taustalle rakentelin kohopenkkiä.  Siellä on nyt ‘Buckeye Belle’ pioni, tummansinistä salviaa ja tämä pinkki väriminttu koekappale.  Tummanpunainen olisi parempi, tämä muuttaa paikkaa.  Etualan pieni hortensia ja tummansiniset tähkät (Agastache ‘Black Adder’ kuuluvat vakiokalustoon.  Scabiosa ‘Barocca’ on myös hakulistalla.  Viime aikoina kaupoissa on näkynyt vain haaleita värejä. ‘Barocca’ oli yliveto ja kukki todella, todella pitkään.  Ainakin meillä  kasvi ei talvehdi, uusi pitää löytää.

Omenatarha täydentyy.

April 12, 2016 § Leave a comment

nykyinen takapihaOmenatarha on toinen, pikkuisen isompi puutarhahuone.  Tämä on rivitalon ‘varsinainen’ puutarha, vaikka  metsänreunaan raivaamani ‘metsäpuutarha’ on minulle yhtä tärkeä.  Omenatarha on kieltämättä aavistuksen suureellinen nimi.  Mutta ennen rivitaloja alueella oli mökkejä, jokaisen pihassa omenapuu ja alueella oli myös suuri omenatarha.  Omassa omenatarhassani kasvaa kaksi omenapuuta, toinen yli 50-vuotias ja toinen noin 10-vuotias istuttamani puu.  Ruohomatto sai väistyä vuosia sitten, jäljellä on pieni apilapelto.  Kivetty polku kulkee terassilta vesialtaalle ja reunustaa suurta perennapenkkiä.  Se on paras kasvupaikka, ruusujen, pionien, kärhöjen ,japaninvaahteran ja mustaluumun koti.  Perennojakin mahtuu väleihin!Erigeron karvinskianus Orapihlaja-aidan edustalle rakensin viime kesänä kapeaa perennapenkkiä.  Idea on, että saisin kukkapenkin ympäröimään kokonaan omenapuuta ja apilapeltoa.  Tein reunan graniittinopista ja kaadoin sisään säkeittäin multaa.  Aurinko osuu tähän hyvin, mutta orapihlajat on otettava huomioon!  Pieniä ja sitkeitä perennoja siis.  Neilikat ja muurikellot menestyivät hienosti samoin tämä suloinen kallioinen (Erigeron karvinskianus).  Se ei ole luotettavan talvenkestävä, joten välillä joutuu kasvin uusimaan.  Laventelia ajattelin myös tänne lisätä.Magnus Taustan kukkapenkissä on apteekkarinruusu seuranaan neilikoita ja punahattuja (Magnus).  Tilaa on vielä jollekin.  Yritän metsästää kahta hyvin vaatimatonta perennaa:  Linaria purpurea ‘Canon Went’  ja Cenranthus ruber, valkoinen ja pinkkisilmäinen lajike. Viereisen jättikoivun lähellä on vaativaa.kirjoapteekkarinruusu Koivujen takia joudun kasvattamaan osan ruusuista ja muista vaativammista kasveista ruukuissa.  Esimerkiksi ‘Sweet Cover’ruusu  vahvistui viime kesänä ruukussa.  Kirjoapteekkarinruusun ja perennojen taustalla on kaksi oikein isoa suorakulmaista laatikkoa.  Toisessa kukki kesän ‘New Dawn’ köynnösruusu ja kaksi kärhöä.  Toisessa viihtyi hienosti laikkuköynnös ja alppikärhö.  Siinä talvehti myös hunajaruusu.  Mutta sen aion siirtää vieläkin aurinkoisempaan paikkaan ja enemmän esille tänä keväänä.  Vesialtaan lähellä on samanlainen suorakulmainen laatikko.  Hunajaruusu (köynnösruusu Rosa helenae hybrida) saa seurakseen viime kesän ‘alisuorittajat’  päivänliljat ‘Arctic Snow’ ja ‘Catherine Woodbury’.  Ruukussa ne saavat paremman multatilan ja enemmän aurinkoa.New Dawn Köynnösruusuissa ja kärhöissä on se hieno puoli, että niille on aina tilaa.  Kunhan taimitarhat avaavat porttinsa, etsin käsiini kaksi uutta ja ihanaa kärhöä puutarhaani, molemmat ruukkuihin.  ‘Princess Kate’ on tiukukärhö, kukka on valkoinen, keskustassa tummanpurppurat heteet.  Kukka on avonaisempi kuin tiukukärhöissä yleensä.  Toinen on kaunis vaaleansininen Yukikomachi, japanilaista herkkyyttä.

Metsäpuutarhaan jotain uutta

April 10, 2016 § Leave a comment

metsäpuutarhaMetsikön reunaan vuosien mittaan kehittämäni  metsäpuutarha on toinen rakkaimmista tiloistani.  Keväisin se on valoa hohtava pieni paratiisi.  Tulppaanit, esikot, jouluruusut, lemmikit… tuovat vihreän lomaan kaivattua väriä.  Mutta eräänä aamuna myöhäisinkin tulppaani varistaa terälehtensä.  Viidakon vihreä hallitsee.  Ihminen, jolla on paljon puutarhatilaa olisi tähän tilanteeseen tyytyväinen.  Pienessä puutarhassani kamppailen tehdäkseni tästäkin tilasta niin kauniin kuin mahdollista – koko kesäksi.  Kuvasta näkee keskellä pienen valoaukion.  Siinä olosuhde on puolivarjoinen.  Samoin aivan etualan suuren kuusen edusta saa aamupäivän hyvin valoa ja keskipäivälläkin valo siivilöityy sinne osin.  Jotain on siis tehtävissä!

ruukkuviljelyäViime kesänä raivasin vadelmat muualle ja kivesin peränurkan ruukkupuutarhaksi.  Ajattelin nyt jatkaa kiveämistä polun yli, syntyy kivetty ja yhtenäinen alue pihan perälle.  Kukkapenkki vasemmalla on uusi, kokeiluvaiheessa oleva perennapenkki.  Sinne on siirretty kaikki mikä ei ole muualla ollut onnistunutta.  Suoraan sanoen se on koelaboratorio ja paikka kasveille, askelta ennen kompostia. Digitalis purpurea Elokuussa tein muistiinpanot onnistumisista ja epäonnistumisista.  Tähtiin kuului kaksivuotinen sormustinkukka joka kukki komeasti kirsikkapuun alla.  Osa akileijoista selvisi myös hyvin, osa ei (mm. ‘Black Barlow’).  Sormustinkukkia siis  myös valoaukiolle (puolivarjo).  Siellä kukki hyvin myös ryhmäruusu ‘Burgundy Ice’, ruukussa tosin.  Uskallankohan istuttaa sen jo maahan?  Siirrän pois syyskimikin ja ‘Black Barlow’ akileijat isoon perennapenkkiin savimaalle.  Metsäpolun loppupääTaimitarhasta saatu väärä kasvi (piti olla Linaria purpurea ‘Canon Went’) kukoisti oranssina (piti olla purppuraa). Huomasin, että tämä paikka kestää hyvin oranssin.  Istutin sinne lisää oranssia, tiikerililjan sipuleita loppukesällä.  Koelaboratorion tämän kevään hankintoja rinteen eri kohtiin:  se ‘Canon Went’, Verbena bonariensis ( yksivuotinen), Lysimachia ‘Beaujolais’, valkoinen (pinkkisilmäinen)Cenranthus ruber käenkukka ja  kurjenpolvi’Rozanne’, (valoaukiolla viime kesän ruukussa kukkinut) ja tietysti paljon kaksivuotisia sormustinkukkia.

Ensimmäinen peipon laulu on kuultu.

April 5, 2016 § Leave a comment

lumikellotMustarastaan laulu kuuluu amuisin juuri tästä vanhasta syreenistä.  Kevään ensimmäiset, urhoolliset lumikellot loistavat vihreinä lehtipeiton päällä. Tämä on puutarhurille merkki aloittaa:  nyt on aika haravoida enin osin lehdistä kukkapenkeistä.  Tulppaanit ja muut alkavat jo puskea esiin, kohta haravoijan alla jo rouskahtaa inhottavasti, kun kukkanuppu katkeaa.

Puutarha ei vielä näytä heräämisen merkkejä.  Silmut ovat ehkä alkaneet paisua.  Katson tosi läheltä ja olen toiveikas.  Viime talvi oli vähäluminen ja kasveille vaikea.  Arimmat toki suojasin hallaharsoin ja osan paksumminkin paketein.  Yöpakkasia on vielä luvassa.  Naruja voi jo irroitella ja vilkaista näytääkö kasvin elämänhalu säilyneen.  Jokakeväisen tarkastuskierroksen tulos on lupaava. Vain yksi ruukussa kasvava kärhö (niitä on monta ruukuissakin) näyttää epäilyttävältä.  Se tosin oli kärsinyt pahoin kuljetuksessa.  Kun avasin paketin viime keväänä, sieltä pöllähti esiin kasa kuivuneita kärhönkukkia.  Näin että varret olivat taittuneet.  Tällainen kärhö saa melkein säännönmukaan taudin, niin tämäkin.  (Toistaiseksi on katseltava viime vuoden kuvia.  Nämä tosin napsin syksyllä, enkä ehtinyt laittaa niitä blogiin ollenkaan.)

kirsikoita

Toinen poikkeus on uusi tulokas sekin, puupioni.  Puutarhassa kasvaa ennestään kolme puupionia.  Tämä saapui taimitarhalta niin pikkuriikkisenä, etten ollut uskoa silmiäni.  Pienenpienessä juurakonpalasessa näkyi kaksi alle sentin mittaista silmua.  Heiveröisenä se kehitteli pientä kasvua  samassa penkissä vanhan ja komean puupionin kanssa.  Paikassa ei siis ole mitään vikaa (eikä hoidossakaan, anteeksi vaan).  Kun kohotin talvipeittoa, näky ei ollut lupaava.  Kaikissa muissa on vahvat silmut.  Mutta noin kokonaisuutena, meni paremmin kuin odotin.Prince Charles   Kolmen rakkaimman kärhön sininen on ‘Prince Charles’.  Luin jostain,että se oli myös suuren englantilaisen puutarhavaikuttajan Christopher Lloydin suosikki.  Kärhö jaksoi kukkia vielä syksyn alussa.  Japaninvaahteran lehdet ovat saaneet jo väriä.  Kärhöjen hankintalistalla on nyt vain yksi uusi, tiukukärhö ‘Princess Kate’.  Talven aikana olen taas selaillut kirjoja ja lehtiä ja laatinut listan uusista ideoista ja kasveista.

Minulla on tapana kulkea puutarhassa ympäriinsä lehtiö ja kynä kädessä loppukesällä.  Kirjoitan ylös yksinkertaisen listan:  mikä näyttää tänä kesänä hyvältä ja mikä ei näyttänyt hyvältä.  Nyt avasin taas puutarhapäiväkirjani ja sieltä sitten löytyivät tämän kevään projektit!  Olin jo unohtanut ainakin puolet viime vuotisesta kritiikistäni.  Eikä puutarha kerro juuri nyt yhtään mitään ongelmistaan.  Kevät ei myöskään kerro, sillä istuttamani tulppaanit ja muut sipulikasvit tekevät takuuvarmasti joka vuosi puutarhasta unenomaisen ihanan.  Kun kesä koittaa kaikki heikkoudet kyllä paljastuvat.

Sweet Haze ruusu

Nyt on tartuttava tositoimiin.  Apuna muistiinpanot puutteista ja alustavat kasvilistat ja ajatukset.  Kevät menee yhdessä huumassa, enkä haluaa menettää kesästä mitään.  Perennat ja muut on saatava penkkiin kasvamaan.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.