Värit puutarhassani: sininen.

July 26, 2015 § Leave a comment

kurjenkelloKurjenkellot kertovat sinisestä puutarhassa kaiken.  Väri on herkkä ja rauhallinen.  Sulautuu puutarhan vihreyteen, melkein katoaa.  Vihreähän on sinisen ja keltaisen sekoiteväri. Puhtaan sinisiä puutarhakasveja on vain vähän.  Omassa puutarhassani lähimmäs pääsin, kun istutin muutaman sinivaleunikon metsärinteeseen.  Sinivaleunikko osoittautui mahdottomaksi.  Olin ottanut selvää, että se pitää happamesta maasta, ei siedä paahdetta muttei myöskään talvimärkyyttä.  Tähän asti kaikki hyvin,  mutta se vaatii myös ravinteikkaan ja täydellisen puutarhamullan.  Viiden koivun pihassa sellaista kohtaa ei ole.  Näin kerran suuren penkin sinivaleunikkoja Hyvinkäällä, ne kasvoivat valtoimenaan, korkeina ja vankkoina.  Satumaisen kaunis näky.

Pallo-ohdakeVaatimattomia sinisiä riittää.  Sinipallo-ohdakkeita kasvaa monessa paikassa.  Rotevuutta riittää ja korkealla kohoavat pallot ovat hienoja pitkään, myös nuppuisina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Johnson's BlueSininen on kaunis ja mukautuva väri, se sopii melkein kaikkeen. Usein niin, että sinisen avulla voi taltuttaa liian voimakkaita kontrasteja.  Kurjenpolvi Johnson’s Blue esittelee miten kaunis sininen on valossa.  Erityisen kaunis se on aamuvalossa ja iltavalossa.  Onneksi eri kasvupaikoille sopivia kurjenpolvia ja myös kellokukkia on hyvin, hyvin paljon.

 

 

 

 

laventeliSinistä mahtuu pieneen rivitalopuutarhaan vaikka kuinka paljon.  Väriopillisesti sinisellä värillä on erikoinen ominaisuus, se näyttää etääntyvän kauemmas (toisin kuin punainen, joka näyttää olevan lähempänä).  Sininen on haltijan taikasauva, jolla saa ilmavuutta ja tilan tuntua pieneen pihaan.  Laventeli näyttää miten hyvin sininen sopii harmaaseen.

Königin FabiolaOtin laventelista oppia ja istutin sinisiä kellokukkia harmaitten nukkapähkämöitten vierelle.  Sininen kellokukka on sipulikasvi, Triteleia ‘Königin Fabiola’.  Suosittelen!  Se kukkii ihanasti vuodesta toiseen, eikä vaadi mitään.  Harmaan, sinisen, valkoisen ja vaaleansinisen värin yhdistelmä on hyvin rauhallinen.  Pari vuotta sitten lisäsi reunaan ‘riitasoinnun’ ,  korkealla huojuvia pieniä karmiininpunaisia palloja.  Hieno kasvi on Knautia macedonica.  Tuulessa huojuvat pallot antavat juuri sopivan ripauksen villiä iloa ‘yläkertaan’.   Knautia on älyttömän helppo kasvi, kukkii todella pitkään.  Tässä on siis vain yksi taimi, josta näkyy pieni osa!

CupidPuron reunalla vaikutelma saa olla viileän raikas.  Sinistä, valkoista ja hyvin vaaleaa keltaista.  Sininen on virginiantädyke ‘Cupid’. valkoinen tässä laukka Allium nigrum.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SiperiankurjenmiekkaTakapihan vesiaiheen vierellä kasvaa sinisiä kurjenmiekkoja.  Vaaleanpunainen ruusu kurottaa oksiaan (‘Terese Bugnet’) ja vaaleankeltaisia poimulehtiä on täälläkin.  Ainoa paikka missä sinistä ei ole (paitsi keväällä) on metsäpuutarhan varjoinen osa.  Sininen katoaa siellä kokonaan varjoihin.

 

Värit puutarhassani:vaaleanpunainen.

July 17, 2015 § Leave a comment

vanha pensasruusuVaaleanpunaista on paljon, olen huomannut etä se on hyvin kaunis väri puutarhassa.  Muuten vaaleanpunainen ei ole itselleni läheinen väri.  Puutarhan vehreydessä punainen vihreän vastavärinä erottuu.  Vaaleanpunainen nousee esiin herkästi ja pehmeästi, koska punaisessa on paljon valkoista.

sormustinkukkiaOma siirtyvän varjon hajavaloinen puutarhani on ihanteellinen  vaaleanpunaiselle.  Väri näkyy, mutta ei hyppää silmille. Tämä on tärkeää, koska vahvemmat värit ‘rikkovat’ helposti pienen puutarhan näkymiä.  Tarkoitan että näyttää levottomalta ja sekavalta.  Lisäksi vahva punainen on väri, joka näyttää olevan lähempänä.  Ja sehän pienentäisi entisestään muutenkin hyvin pientä puutarhaa.  Sitähän ei haluta, vaan syvyyttä, ulottuvuuksia,  tunnetta että voi liikkua puutarhassa.   Vaaleanpunainen on illuusionrakentajien oma väri! Onneksi hyvin monista kauniista puutarhakasveista on vaaleanpunaisia lajikkeita.

Sarah BernhardtVaaleanpunaisia pioneja, ruusuja, liljoja, kärhöjä, neilikoita ja monia, monia muita.  Ja myös yleensä sinisistä kellokukista, salvioista jne on jalostettu vaaleanpunaisia lajikkeita.

pihapolkuJotkut ajattelevat, että vaaleanpunainen sopii vain romanttiseen kartanomiljööseen.  Oma rivitalopihani on siitä kaukana.  Olen halunnut puutarhastani rehevän ja kotoisan, vanhaan ja tavalliseen rivitaloon se sopii paremmin.  Herkkä vaaleanpunainen on tässä kaikessa mukana;  yksinkertaisen metsäpuutarhan kivipolun reunalla, terrakottaruukuissa kasvavien yrttien  vierellä.

Rosa JewelOrapihlaja-aidan edessä, kapeassa penkissä jalokallionen ‘Rosa Jewel’ on nimensä veroinen.

Pikkuinen kallionen (Erigeron karvinskianus) kukkii samassa paikassa.  Kukkien sävy vaihtelee pinkistä valkoiseen.  Se yhdistää hyvin jalokallioisen vahvan pinkin valkoisiin neilikoihin vierellä.

Erigeron karvinskianus

Valkoisen ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on kaunis,  värit tukevat toisiaan.  Valkoisen valoisuus pehmenee  ja valkoinen puolestaan nostaa näkyviin  vaaleanpunaisen hennoimmatkin sävyt.

syysvuokkoSyysvuokkoja puutarhapolun reunalla.  Vaaleanpunainen sopii loistavasti kiven vierelle.  Tässä on graniittinoppaa, muualla mukulakiviä, soraa ja jopa betonia.  Kaikkea vaaleanpunainen kaunistaa.

MagnusVihreään ympäristöön vaaleanpunaista.  Valkoisen vierelle vaaleanpunaista.  Ja tietysti siniviolettien lähelle, kellokukkien, salvioitten… lähes kaikki ns. siniset kukat ovat oikeastaan sinivioletteja.  Luonto itse tässä yhdistää vaaleanpunaiseen keltaista.  Punahattu Magnus on ehkä suosituin lajike ja syystä.

Aspirin roseHennon vaaleanpunainen ‘Aspirin Rose’ vanhojen syreenien alla, keltavihreän happomarjan edessä.  Paikassa on ruusuja kaksi.  Maanpeittäjänä on harmaalehtistä nukkapähkämöä.  Harmaan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä on lyömätön.  Betonikin käy, aivan vierellä on betonipohjainen autokatos.  Harmahtavalehtiset laventelit ruusujen vierellä korostavat myös kohta kukkiessaan ruusujen vaaleaa punaa.  Tämä etupihan penkki on perusväreiltään (vihreä) sinililaa, valkoista ja vaaleaa keltaista sekä harmaata.   Ja tietysti nämä vaaleanpunaiset tähdet, ‘Aspirin Rose’ -ruusut, jotka moderneina ruusuina kukkivat keskikesästä pakkasiin.

Värit puutarhassani:valkoinen.

July 10, 2015 § Leave a comment

angervotValkoinen on korvaamaton puutarhassa valovoimansa takia.  Valo aivan leiskuu angervojen töyhdöissä.  En kuitenkaan ole koskaan haaveillut valkoisesta puutarhasta.  Pidän liikaa väreistä.

puupioniKun katselen puutarhaani, valkoista on kuitenkin aika paljon.  Ensiksi on tunnustettava ilmeinen syy.  Minkä sävyinen on pioni ‘Victoire de la Marne’ tai jokin muu salaperäinen nimi?  Ehkä on turvallisinta valita sittenkin valkoinen…  Puupionin terälehdillä valon taikavoimasta pääsee nauttimaan.

Wanda's memoryLempikärhöni on ‘Wanda’s memory’, puutarhalehdessä näin että se on nimetty uudelleen, muistaakseni japanilaisella nimellä.  Paljon romanttisempaa.  Kärhö muistuttaa muodoltaan lumpeenkukkaa ja terälehdissä on vihertävät raidat.

Ihanuudesta huolimatta olen kantapään kautta oppinut, ettei valkoinen ole ollenkaan niin helppo väri kuin voisi luulla.  Syy on juuri valkoisen valovoima.  Keväällä valkoinen on upea, säteilevä ja puhdas narsisseissa, helmililjoissa…  Kevään valo on valkoiselle sopivan keveää.  Mutta keskikesän valkoisia kukkijoita olen siirrellyt varjoisampiin paikkoihin.  Kirkas valo tekee valkoisesta kovan ja häikäisevän.  Se tosiaan pistää silmään ja rikkoo usein kukkaryhmien harmonian.  Tumma tausta auttaa, tässä etupihan tuijat, jotka kaipaavat eteensä valoa jotteivät näyttäisi synkiltä.

Sweet Surrender‘Sweet Surrender’ tiikerililjat loistavat.  Valkoinen on korvaamaton tällaisessa varjoisassa puutarhassa.  Se kykenee nousemaan esiin syvästäkin varjosta.  Taianomaisesti puutarha tulee kolmiulotteiseksi, se saa syvyyttä.  Tässä varjoisimmissa ja kuivimmissa kohdassa käytän valkokirjavia lehtiä, kukintahan tulee ja menee.  Kuunliljojen ja rotkolemmikkien lehdet pysyvät.

omenapuun varjossaValkoinen sopii mielestäni parhaiten juuri varjoisiin paikkoihin.  Ainakin on hyvä, että paikassa on siirtyvää varjoa.  Valkoinen näyttää valoläikkien ansiosta istuvan paikkaan.  Metsän reunustamassa puutarhassani näitä paikkoja löytyy.

Festiva MaximaSuuret puut luovat siirtyvää varjoa perennapenkkiin.  Festiva Maxima pioni on keskellä tummakurjenpolvien (Geranium phaeum ‘Raven)ryhmää.  Juuri tämä tummien pikkukukkien ja valkoisten pioninkukkien yhdistelmä on oma suosikkini.

valkoisia punatähkiä ja punahattujaAurinkoisessa paikassa keskikesällä valkoinen ei usein toimi ollenkaan.  Tässä kohdassa olen kuitenkin onnistunut – ihan sattumalta.  Valkoiset punatähkät oli pakko siirtää valoisampaan.  Harmaat maanpeittäjät, nukkapähkämöt olivat valmiina.  Valkoiset punahatut lisäsin myöhemmin.  Harmaa tasoittaa hienosti valkoisen kirkkautta.  Kapeat kukkavanat keventävät.  Ennen muuta vihreää on paljon.

trikoloriJuuri nyt vehreyden keskellä säväyttää kirkas trikolori.  Kurjenmiekkojen sinistä, pionien valkoista ja vanhan valamonruusupensaan kylmää, voimakasta punaista.

Allium nigrumPuron reunalle muodostui pensaitten ja köynnnösten väliin aukko, josta näky metsäpuutarhaan.  Eräänä syksynä olin kaivanut sinne viimeiset valkoiset tulppaanit, kun tila loppui.  Keväällä hämmästelin ilmiötä, rajattu näkymä.  Metsäpuutarha aukeni takana, syvänä ja salaperäisenä.  Puutarha näytti jatkuvan jonnekin kaukaisuuteen.  Metsäpuutarhan rinteessä on aina valkoisia ‘Spring Green’ tulppaaneja ja ne nousivat esiin hämärästä.  Nyt kesällä jatkan iloa.  Tulppaanien paikalla on myöhäisiä ‘Allium nigrum’  laukkoja ja taustalla sädehtii valkoinen perhosangervo. Valkoinen on puutarhassa ‘arkkitehtooninen’, sitä voi käyttää tilavaikutelman luomiseen.

Värit puutarhassani: vihreä.

July 5, 2015 § Leave a comment

metsäpuutarhaKevään vihreä on valoisaa ja raikasta kasvun väriä.  Läntinen metsikkö rajaa puutarhaani keveänä verhona.   metsäpuutarhaHalusin liittää kapean puutarhakaitaleeni metsään.  Siihen tarvittiin joukko omenapuita ja kirsikkapuita.  Lisäksi suuria pensaita: tuomipihlajia, alppiruusuja, tuijia, sinikuusamia…  Polulla kävellessäni iloitsen syvyysvaikutelmasta, näyttää kuin puutarha jatkuisi  ja voisin vain kävellä eteenpäin.  Illuusio on ihana ja se perustuu yhdistävään vihreään väriin.  Puutarhasuunnittelijat puhuvat paljon ‘lainatusta maisemasta’.   Puutarhan sisällä, lähietäisyydellä, metsäpuutarhaa hallitseva vihreä muuttuu helposti epämääräiseksi massaksi.  Tarvitaan muotojen tuomaa rytmiä.  Varjohiippojen herttamaiset lehdet ja jouluruusujen sormilehdykkäiset jäsentävät vihreää. puroMatala kallionkieleke talon edessä tuo vaihtelua vihreään näkymään.    Rakensin siihen pari vuotta sitten puron.  Tummat tuijat ja alppiruusut istuvat kivien äärelle hyvin.  Ikivihreinä ne ovat pitkän talvikauden aarteita, ikkunoista näkyy jotakin elävää. Varjoisassa metsäpuutarhassa vihreä on ehdottomasti valtaväri.  Opin kirjoista, siirtelemällä ja katselemalla kokoamaan ryhmiä pelkästä vihreästä.  Tärkeintä on kasvien kasvutapa (rehevä/heinämäinen, korkea/mätästävä, pysty/kaartuva  jne) ja lehtimuoto.    Tuijan, bambun, kuunliljojen ja kurjenpolvien erilaiset lehtiryhmät erottuvat toisistaan. piippuköynnösPikkupuitten lisäksi köynnökset nostavat vehreyttä korkealle.  Piippuköynnös talon kulman pergolassa rajaa näkymän ja liittää taloa paremmin puutarhaan.  Samasta syystä seinustojen kiveyksellä  kasvaa köynnöksiä jättiruukuissa.takapihalleTakapihalla vihreys jatkuu apilaniittynä.  Taustalla suurissa laatikoissa  köynnösruusut, kärhöt ja kiinanlaikkuköynnös toivottavasti verhoavat kohta tausta-aidan näkyvistä.  Muu osa aitaa onkin jo täysin tuuhean köynnöshortensian kätköissä.  Polun reunalla vasemmalla on kurjenpolvimattoa.  Maanpeittokasvit ovat tärkeitä puutarhan vihreän tilan luomisessa.  ‘Vihreä tila’ – se on juuri tätä unelman tavoittelua;  että pienen rivitalopihan rajat taianomaisesti häviäisivät ja puutarha jatkuisi ja jatkuisi… Joissakin kohdissa ja hetkittäin se jo onnistuu.  Se riittää kun koko ajan ja joka kohdassa tajuan miten paljon tilavaikutelmaa tämä ‘vihreällä verhoaminen’ on luonut.  Pieneen puutarhaan mahtuu vaikka mitä tiloja. vihreän sävytKuivan etupihan  perennaryhmä esittelee lehtimuotoja, mutta ennen muuta vihreän sävyjä.  Nukkapähkämön harmaanviihreää, kurjenmiekkojen sinivihreää, nuppuisten (valkokukkaisten) punatähkien kellanvihreää.  Vihreässä värissä silmä pystyy erottelemaan sävyjä paremmin kuin missään muussa värissä.  Onneksi näin, koska oma puutarhani on – lähinnä vihreä.

Kamarimusiikkia puutarhassa.

June 24, 2015 § Leave a comment

Sataa ruhtinaallisesti.  Mieleen nousee Karel Capekin ajatus puutarhurista ‘ Suhteesi asioihin on muuttunut.  Kun sataa, sanot, että puutarhaan sataa, kun aurinko paistaa, se ei paista minne vain vaan puutarhaan ; yöllä olet hyvilläsi, kun puutarha lepää.’ idänjuhannusruusuSade tapailee sävelmää, jonka kulkua on vaikea seurata.  Mutta kamarimusiikkia se on. Sadekuurojen lomassa puikahdan raikkaan vehreään puutarhaan katsomaan mitä sinne kuuluu.                     kärhöKesäkuun lopulla puutarhassa on herkän kamarimusiikin vuoro.  Pienet, viehättävät kärhöt  nousevat esiin.       lehtoakileija Lehtoakileijojen vaaleat pastellisävyt  soivat metsäpuutarhassa. lehtoakileijaVoin melkein kuulla huilun keveän soinnin sateen äänessä.             hämykurjenpolviTummempi sointi voisi olla hämykurjenpolvien  alttoviulu. Ja sitten on vuorossa soitin, jonka ääni on niin syvä ja laaja, että se pysäyttää siihen paikkaan, sello!   Aarteeni puupioni.   DSC_0084                 puupioniSade antaa aikaa haaveilla.  Olen silti edelleen toimintakykyinen ja käytännöllinen puutarhuri.  Runoilun lomassa varmistin, että kärhöt on kunnolla sidottu.  Ja huomasin, että kiinanpionit ja ruusut ymmärtävät pysyä nupulla. Henry Martin Ryhdyin toimeen sadeveden keräämiseksi.  Sitä on luvassa ukkoskuurojen verran vielä lisää.  Kaikki sangot ja muut astiat ovat jo täynnä.  Tyhjensin suuren kuiviketurvelaatikon (kompostiin liittyvä) ja sain tilaa vedelle.  Aloin haaveilla sadevesitynnyristä.   Muistan oikein hyvin, että täysikasvuiset koivut imevät maasta vettä hellepäivänä noin 200 litraa.  Rivitalopihallani ja sen laidoilla kasvaa viisi!  Siitä voi arvioida, miten paljon vettä jää perennoille.

Säärintamat vyöryvät yli.

June 22, 2015 § Leave a comment

Sadekuurojen välillä on nopeasti puikahdettava pihalle sitomaan köynnöksiä, leikkaamaan villiintyneitä pensaita ja nyppimään rikkaruohoja perennapenkeistä.  Eilen leikkasin alas lakastuneet tellimat, joiden kasvusto oli suorastaan vauhkoontunut puron reunalla.

Tellima

Otin taas käteeni Carel Capek’in iki-ihanan ‘puutarhurin vuosi’-kirjan ja lainaan siitä kappaleen.  Samalla vilkaisemme miltä puutarhassa näyttää, noin päällisin puolin.  Kuvattavaa olisi, mutta ei sadetaukoja oikeaan aikaan (illalla tai hyvin aikaisin aamulla).  Tai sitten on liian tuulista, liian pilvistä, liian…  Näillä nopeilla kuvanäppäilyillä mennään Capekin sivuille ja puutarhaan. ‘—ihmisillä on iät ajat ollut huonoja kokemuksia ilmoista. Ei olisikaan ihme, jos sanottaisiin, ‘vappu katon paljastaa’ tai ‘Esterinä jäätyy nenä’ tai ‘Pietari-Paavalina talviturkki toverina’, että ‘Hermannina hattu päässä, kaivo jäässä’ tai

metsäpuutarha‘Maariana talvi taittuu, uuteen vaihtuu'; sanalla sanoen kansanviisaus tietää useimmiten pahaa ja synkkää.

ruukkuviljelyäNiinpä se seikka, että on olemassa puutarhureita, jotka näitä huonoja kokemuksia uhmaten vuosi toisensa jälkeen ottavat vastaan ja aloittavat kevään, todistaa ihmissuvun ihailtavasta ja lannistumattomasta optimismista.’

lammella

Sadekuurojen välissä olen leikannut reunuspensaita. Kaikki työntää pitkää vartta, sateinen alkukesä on saanut kasvit villiintymään.

June 20, 2015 § Leave a comment

alppiruusuRisuaidan viereinen rodo on suorastaan uhkea, mutta leikata sitä ei tarvitse.  Olen napsinut rankalla kädellä kukkapenkkejä reunustavia keijuangervoja ja taikinamarjoja.  Haluan pitää ne pyöreinä, matalina aitoina.

NegritaTumma Negrita kukkii älyttömän pitkään.  Leikkasin juuri sen varret.  Samoin viimeisenä sinnittelevän Black Hero- tulppaanin varret.

Negrita-ryhmien välissä, orapihlaja-aidan vierellä on kapea kaistale, jossa apila ei kasva.  Paljasta maata ei ole mukava katsella.  Kuorikate on toimiva ratkaisu.  Mutta koska aurinkoiset kasvupaikat ovat metsänreunan puutarhassa kortilla, olen perustanut tähän koepenkin.

Multaa on lisätty jonkinlaiseksi kohopenkiksi ja olen istuttanut koekappaleita mahdollisista ihmeentekijöistä.  Ketoneilikkaa, muurikelloa, neidonkielen, laukkaneilikkaa ja muutaman laventelin.  Menestyjä jää ja muita siirtelen.  Laventeli olisi mieleisin.  Etupihalla, syreenien alla toisessa aurinkotilkussa kasvaa laventelipensaikko vanhan syreenin alla.  Ja sehän on ihana.

kuusamaToinen projektini on talon liittäminen puutarhaan.  Rivitalon kolmelle seinälle on ilmestynyt jättiruukku ja köynnös.  Pohjoisessa kuusama (Lonicera tellmanniana) kiertyy terhakkaana tukien ympäri.  Myös idän viiniköynnös ja lännen kärhö (Polish Spirit) kasvavat ruukuissaan.  Toivon paljon vehreyttä, kukinta ei ole niin tärkeää – viinirypäleistä puhumattakaan.  Aurinkoa tuskin on tarpeeksi.

hyötypuutarhaEn muista minä päivänä oli näin aurinkoista?  Sain kuin sainkin raivattua orapihlaja-aidan toiselle puolelle laatoituksen sorasta ja luonnon graniittiliuskeista.  Nostin hyötypuutarhani ruukuissaan tänne.  Mustaviinimarja, karviainen, raparperi, kausimansikkaa ja yrttejä.  Raparperileivoksia jo tein omista varsista, yhtä juhlaa.  Maassa kasvava pensasmustikka on jo XL-kokoa.  Onko pölyttäjiä ollut liikkeellä tässä koleudessa.

Särkynyt sydänHyödyn vierellä romanttinen henkäys: sade on taivuttanut särkyneen sydämen tuoksumataran pitsille.

 

 

 

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.