Orapihlaja-aidan alla.

July 21, 2016 § Leave a comment

apilapeltoOmenapuu oli jo tuossa nurkassa, kun muutimme tänne.  Pyöreä apilapelto korvaa nurmen, joka ei menestynyt puolivarjossa ja kuivassa.  Ympärillä kasvavat perennat ovat asettuneet, paitsi vastapäisellä, pitkällä sivulla.  Siellä kulkee vanha orapihlaja-aita.orapihlaja-aita Pienellä pihalla viheliäisinkin kolkka joutuu puutarhurin (usein epärealististen) ideoitten ja kokeilujen kohteeksi.  Orapihlaja-aidan alla olen yritellyt maanpeittokasveja (niin vahvaa ei löydy), kuorikatetta, kiveystä… Lopulta istutin vähän leveämpään kolmioon pienen happomarjan ja syysmaksaruohon.  Nehän pärjäsivät.  Ja sitten lisää.  Koska paikka on  pihan aurinkoisin (ja kuivin), laventelia, neilikoita, muurikelloja.  nelikoita, muurikellojaToinenkin kesä on nyt mennyt hyvin.  Olen varautunut kompostin ja mullan lisäämiseen jokaisena keväänä.  Orapihlajien juurella maa köyhtyy nopeasti. Aidan takana pilkottaa keväällä tekemäni ruukkupuutarhan graniittikiveys.  En tiedä olisinko nähnyt aidan aluksen takia näin paljon vaivaa, ellei paikka olisi niin tavattoman näkyvillä.  Kävelen tästä vierestä jatkuvasti kivipolkua pitkin suuren perennapenkin ympäri lammelle.  'Barocca'Juuri nyt väripilkkuna hehkuu tummanpunainen Scabiosa ‘Barocca’.  Se ei talvehdi ja iloitsen aina kun löydän taimitarhasta ‘Barocca’n.  Yleensä tarjolla on laventelinsinisiä, kauniita nekin mutta eivät näin tehokkaita.happomarja ja 'Barocca'– Korkea, pienikukkainen hujoppi on mainio, myös pitkään kukkiva Knautia macedonica (niitä on meillä monessa paikassa). Happomarjan tummien lehtien vierellä ‘Barocca’ ilahduttaa joka kerta kun kuljen ohi.Barocca Kaiken lisäksi se jaksaa kukkia todella pitkään.  Kesän menestyksestä rohkaistuneena istutin ryhmään kanadalaisen tertturuusun ‘Adelaide Hoodless’.  Se ei oli vielä paljastanut väriään.  Tertut ovat täynnä tiukkoja, punertavia nuppuja.  Kanadalaiset ovat ainakin meillä talvehtineet hyvin, jopa viime talven.perhonen Käytävän toiselle puolelle lensi kesän ensimmäinen värikäs perhonen.  Valkoisia lentelee puutarhassa joka päivä.  Monilajisessa puutarhassa on paljon kukkia, joista perhoset ja mehiläiset pitävät.  En ole valinnut erityisesti perhoskasveja, mutta monet vaatimattomat ja helpot kasvit ovat hyönteisten suosiossa.  Sellainen on esimerkiksi tähtiputki, joita kasvaa suuressa perennapenkissä iso ryhmä.punainen tähtiputki Punaisia tähtiputkia (‘Venice’ ja ‘Ruby Wedding’)oli paljon hankalampi saada menestymään.  Niitten vankistuminen kesti pari vuotta, mutta se kannatti. Matalampia ne ovat edelleen, mutta eivät enää honteloita.  Perennapenkin reunalla kasvavat vuorenkilvet ovat pienempää lajiketta, paljon sievempiä tällaisessa paikassa.

Aika istua alas.

July 14, 2016 § Leave a comment

terassillaSadekuurot pitävät huolta kastelusta.  Lisäilen välillä veteen laimennettua nokkoskäytettä tai kastelulannoitetta.  Uudet hortensiat ruukuissaan ovat nuppuisia ja hyvinvoivia.  Etelän metsä tekee terassille siirtyvää varjoa, tässä on hyvä nauttia kesästä.  Terassia ympäröi rehevä vuorenkilpipenkki ja sen takana kaadetuista pihlajista kasattu pölliaita.  Lännen puolella nousee kallionkieleke, varjoisa alue peittyy alppiruusuihin ja mataliin marjakuusiin.  Taistelin tässä aikanaan kivikkopuutarhan parissa.  En tiedä mitään niin työlästä ja tappiollista.  Suikeroalpi pelasti minut valtaamalla alueen kaikilta kivikkohienouksilta.   Kirkkaan keltainen ei ole lempivärini puutarhassa, mutta onhan se aurinkoinen kukkiessaan.  Ja muulloin hienon vihreä maanpeittäjä.  kiinankärhöTerassi jatkuu talon leveydeltä, ainoa mahdollisuus on istuttaa ruukkuihin seinän vierelle.  Istutin pari vuotta sitten vuorenkilpien joukkoon köynnöshortensian ja se verhoaa kauniisti jo julkisivun toisen reunan.  Tässä kohdassa on hyvin varjoisaa.  Kiinankärhö on kokeiltavana, saa nähdä siirtyykö sekin muitten kärhöjen lailla muualle.  Juurella on kesäkukkia, kärhö ei ole ainakaan vielä erityisen näyttävä.puro Kallion vierellä solisee puro.  Voin katsella terassilla istuessani lintujen kylpevän purossa.  Pitää istua ihan hievahtamatta paikallaan.  Purossa on kolme pientä porrasta, korkeuseroa on tarpeeksi.  Erotan niistä eri sointisia solinoita!  Ja alapuolella on pieni allas lintujen kylpyammeeksi.  Uusi japaninvaahteran taimi kasvaa reunalla (edellisen söivät jänikset, kun otin suojukset pois liian aikaisin keväällä!).  tädykkeetIkivihreää tukea antaa pari tuijaa.  Niitä tarvitaan kivien vastapainoksi.  Tuijien vierellä on pieni istutusalue ja siinä korkeita tädykkeitä (Veronica virginica) lempiväriä, laventelinsinistä.  Värivoimaa tuo pikkuinen tertturuusu ‘Bonica’.  Nuppuisena raikkaan pinkki, kukkien väri hieman vaalenee auetessaan.Bonica Bonicaa ei turhaan ylistetä.  Lehdet ovat kauniit ja kukinta runsasta.  Pidän myös sen vapaasta, rennosta kasvutavasta.  Se sopii ‘luonnollisiin’ ympäristöihin.kuusen alla Terassialueen taustalla on melkoisen rähjäinen metsän kuusi.  Harjoittelen paikan kaunistamista.  Turveharkoilla tein kohopenkin.  Kasvamassa on ‘Ritausma’ pensasruusu ja pieni perennaryhmä,  korkeita tädykkeitä taas ja lisäksi väriminttuja.Monarda Mintut ovat juuri aukeamassa.  Toistaiseksi näyttää ihan lupaavalta.  Olen epäillyt valon riittävyyttä, vain puolet päivästä. Ritausma ei vielä kuki.  Mutta toisaalta, laskin siirtäneeni sitä kaikkiaan kolme kertaa keväällä.  Paikka oli hakusessa, lievästi sanoen.  Ritausma kasvaa hyvin ja niin pitääkin.  Toivon sen ylittävän pian varjostavat alppiruusut ja saavan kukintaan kaivattua valoa.  Lyhentelen myös talvella alppiruusun korkeimpia oksia.  Se on rehevä ja vahva ja kestää leikkausta.  Tässä paikassa se voi mielellään olla matala, pyöreä puska taustalla.

Sadekausi uhkaa ruusuja.

July 8, 2016 § Leave a comment

pihapolullaViikkoja jatkuva sadekausi pudottelee terälehdet ennen aikojaan.  On syytä ottaa kamera mukaan pihakierroksille lyhyinä poutahetkinä.  Kuljen pergolan alta pihapolkua suuren perennapenkin ympäri.  Viime kesänä oikealla reunalla kukki jo sammalruusu ‘Henri Martin’.  Tuhotalvi vei kaiken maan päältä, mutta se sinnittelee muutaman verson varassa ja seuraan sen kamppailua henkeä pidätellen.  Vastapäätä kanadalainen juuri istutettu ‘Adelaide Hoodless’ on vankka ja nuppuinen.  Apilapellon takana on neilikoita ja vanha kirjoapteekkarinruusu (Rosa gallica ‘Versicolor’).  valamonruusu 'Splendens'Apteekkarinruusua ei näytä tuhoavan mikään,  eikä valamonruusuakaan.  Se kukkii runsaasti ja pitkään lammen rannalla.  Vaikka paikan tähti onkin köynnöshortensia, rivitalon ruman piha-aidan täysin verhoava köynnös.  Köynnös kilpailee kolmen kärjessä, jos minulta kysyttäisiin pihan tärkeimpiä asioita (vanha omenapuu, tämä kivipolku, köynnöshortensia).köynnöshortensia Mehiläiset rakastavat köynnöshortensiaa yhtä paljon kuin minäkin.  Lammen vierellä valamonruusut tuoksuvat, mehiläiset surisevat ja vesi solisee.  Siirrän usein tuolin tähän kohtaan, heinäkuussa ehtii nauttia puutarhasta.  Komposti on levitetty, uudet ruusut istutettu, kärhöjä sidottu, tulppaaninvarret siivottu, säleikköomenapuun tuet pystytetty ja muuta kesäisen rattoisaa puutarhapuuhaa tehty alta pois.Maiden's Blush Lammen rannalla haaveilun lumoa lisää ‘Maiden’s Blush’ ruusu.  Se on vanha neidonruusu ja nimensä veroinen.  Tuoksu on taivaallinen ja ensimmäinen auennut kukka täydellinen.  Istutin sen suureen metallilaatikkoon.  Paikka on ehkä puutarhan aurinkoisin, mutta maa ruusulle kelvoton.  Suureen laatikkoon mahtui ruusulle sopivaa multaa.  Viime talven jälkeen olen kuitenkin epävarma, pitäisikö tämäkin kaivaa syyskesällä jonnekin maahan?  Niin teen terassin ruukkuruusuille.valamonruusu Huomaan itsekin, etten kauan malta vain iloita puutarhasta. Nopeasti ajaudutaan puutarhanhoidollisiin huoliin.  Ruusuista puheenollen, ruotsalaisessa puutarhalehdessä annettiin hyvä ohje kostealla säällä ruusuja uhkaaville sienitaudeille:  sekoita 1 osa Atamonia, 1 osa mäntysuopaa ja 5 osaa vettä.  Suihkuta ympäriinsä lehdille  ja toista käsittely muutaman kerran.  Tökötti on valmiina suihkupullossa odottamassa. metsän laidalla Sadekausi jatkuu ja jatkuu ja sen mukana on seurannut kotiloitten ennen näkemätön invaasio puutarhaan. Niistä on tehty tutkimuskin, paras keino on siivota kunnolla puutarhan reuna-alueet.  Meille mahdoton, koska puutarha rajoittuu luonnonmetsään.  Ja toden sanoakseni, oma puutarhani on kauniisti sanottuna ‘luonnonmukainen’, monen mielestä villi ja viidakkomainen.  Maanpeitekasveja on joka paikassa, pensaikkoja, perennaryhmiä, kiviä… Kotiloille oikea paratiisi.  Keräilen niitä aina  ja yritän olla tosi tarkka etenkin keväällä ja alkukesästä.  Se on ainoa keino pitää tuhot jossakin rajoissa.  Aikaisemmin pudottelin kerätyt kotilot kiehuvaan veteen.  Kieltämättä hankalaa päivittäiseksi askareeksi.  Tänä vuonna luin paremman konstin ja se onkin mainio!  Kotilot tiputetaan etikkaan.  Purkkiin tavallista, halpaa etikkaa ja kotilot kuolevat heti.  Lisäksi ne eivät ala haista, koska etikka säilöö ne.  siperiankurjenpolvetKun kotilo-ongelma on ratkennut kestän tämänkin: kurjenmiekat eivät kukkineet ollenkaan.  Tosiasia on, että ne kukkivat aina erittäin niukasti.  Voisin väittää että kasvatan niitä kauniitten lehtien takia, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa.  Siniset kukat ovat ihania ja odotan niitä aina.  Eipä silti, unikot eivät myöskään kuki ollenkaan tässä puutarhassa.  Kukaan ei voi väittää kasvattavansa niitä lehiten takia.  Veltot unikonlehdet ovat riesa kukkapenkissä. AstrantiaSensijaan tähtiputket kukkivat suuressa perennapenkissä pitkään.  Niitä ei puolivarjoisa paikka haittaa.  Suurin osa on korkeaa ja vaaleaa peruslajiketta.  Mutta yritän kehitellä punaisten ryhmää pionien lähelle.  Niitten vankistuminen on vaatinut pari vuotta ja olen lisäillyt kasveja vähitellen, taimitarhan valikoiman ehdoilla.  Tämä on kaikista tummin, voisi olla ‘Ruby Wedding’.  Joukossa on vaaleampaa ‘Roma’ lajiketta ja muitakin.  pioni ja tähtiputketSyy sinnikkääseen punaisten tähtiputkien vaalimiseen näkyy tässä.  Minusta ne ovat hienoja vaaleitten pionien lähellä (Festiva Maxima).  Kuvassa on myös laukkoja (Allium bulgaricum), jotka eivät vaalimista vaadi, kunhan viitsii työntää sipuleita maahan syksyllä, ne nousevat takuuvarmasti korkeina ja näyttävinä koristamaan suurtan perennapenkkiä pionien aikaan.

Älä pilaa!

June 30, 2016 § Leave a comment

Knautia macedonicaPäiväkirjamerkintä viime kesältä (ainoa lajissaan!) summaa tyytyväisyyteni syreenimaahan.  Otan kesän aikana pari kertaa vihkon käteeni puutarhakierroksilla ja kritiikki on monissa paikoissa purevaa.  Talven mittaan yritän ratkoa  kasvupaikkaan/ajankohtaan liittyviä ongelmia.etuovelle Syreenimaalla ollaan nimen mukaisesti kahden vanhan syreenin runkojen alla, kuivassa ja aurinkoisessa.  Tyytyväisyyteni johtuu osin siitä, että muistan vielä miltä paikka aikanaan näytti.  Kuivuvaa, laikukasta ja surkeaa ruohomattoa sekä risuisia angervoja.  Tyypillinen ja sopiva rivitalon etupiha siis.  Lisäksi iloani lisää oudolla tavalla ympäristön toivoton ankeus:  betonilaatat etuoven surkealle betoniportaalle ja toisella laidalla kuuden auton parkkikatos asfalttipihoineen. En nosta kameraa, en nostaa katsettani.  Pysyttelen pienessä, vihreässä keitaassani.Sarah Bernhardt Vaaleanpunainen pioni kukkii ja siniset kurjenpolvet (‘Orion’).  Kuivassa paikassa pioni ja hyvin viihtyvät pikkuruusut (‘Aspirin Rose’) kaipaavat keväällä juurilleen lisää multaa ja kompostia.  Kastelen myös välillä laimennetulla nokkosvedellä tai kanankakkavedellä.  Niillä mennään.Sarah Bernhardt ‘Sarah Bernhardt’ on parin vuoden vahvistumisen jälkeen lumoavan kaunis.  Ymmärrän ettei tämä voi jatkua kauan.  Sijoitin syreenimaan molempiin reunoihin vuosia sitten ‘Aspirin Rose’ ruusut ja se oli paras ideani.  Pionien jälkeen ruusuja riittää syksyyn asti.Winchester Cathedral Viime talvi palellutti ne ensimmäistä kertaa maanrajaan, joten nyt ne ovat vasta nuppuisia.  Istutin keväällä keskelle syreenimaata uuden modernin ruusun, joka siis kukkii myös hyvin pitkään.  Arvostamani puutarhamyymälän pitäjä kuvaili sitä niin kauniisti, että päätin kokeilla.  Valkoisia kukkia on lähes mahdoton valokuvata, mutta vakuutan että ne ovat erityisen kauniit, kameliamaiset.  Ainakin näkyy että lehdet ovat hienot, vahvat ja kauniin vihreät.  Ruusu kasvaa vielä kokoa.  Näen jo nyt, että pidän sen kasvutavasta.  Moderni ruusu istuu hyvin villinoloiselle syreenimaalle.  Kivien, laventelien, iisoppien, kurjenpolvien ja maasta nousevien valkoisten punahattujen lomaan.Winchester Cathedral Huomaan itsekin miten hyvin noudatan omia varoituksiani:älä pilaa!  Tarkoittaa että näpit irti, anna olla…  Mutta en mahda mitään myöhäisen ruusuherännäisyyteni huumalle.  Olin aivan varma, ettei tässä puutarhassa voi kasvattaa ruusuja.  Mielestäni kurittomuus kannattaa.  Eikös kompakti ruusu annakin ryhtiä heinämäisille perennoille?  Ne ovat muuten pian kukkivia, valkoisia punatähkiä (Liatris spicata ‘Alba’).  Vierellä on pensaskärhö ‘Arabella’, joka on laventelinsininen. Geranium nodosumSyreenin runkojen alla, varjoisammassa kukkii myös laventelinvärinen Geranium nodosum (hämykurjenpolvi?).  Se on levinnyt laajalle alueelle kolmesta kokeilutaimesta.  Kuiva ja varjoisa ei ole helppo kasvupaikka.  Suosittelen tätä kasvia: kukinta jatkuu aika pitkään ja lehdistö on erittäin kaunis ja hyvä maanpeittäjä.  Sain täältä kerättyä viisi pikkutainta uuteen paikkaan etupihalle, kalliopenkin taustalle.  Sielläkin on kuivaa ja varjoisaa.palavarakkaus Syreenimaan värit ovat laventelinsininen, valkoinen ja keltainen.  Pari poikkeusta on.  Löysin palavarakkaus-klassikosta paljon vaaleamman lajikkeen.  Korkeana, hyvänä kukkijana se on hieno syreenirunkojen edustalla.  Toinen poikkeus on vahvan (=räikeän) punainen Knautia macedonica, joka huitelee korkeuksissa polun reunalla.  Siinä on vain yksi taimi! Kukat ovat hyvin pieniä, joten erottuva väri toimii minusta hyvin.  Knautia on jo aloittanut kukinnan (ensimmäisissä kuvissa) ja jatkaa ja jatkaa…

Ruusun nimi.

June 18, 2016 § Leave a comment

idänjuhannusruusuKesti vuosia toipua ensimmäisestä ruusukokeilusta.  Jaloruusu ‘Peace’, puutarhan paras paikka.  Annoin kaikkeni.  Seuraava olikin juhannusruusu (tai omani taitaa olla yksinkertainen idänjuhannusruusu).  Sekään ei kukkinut ollenkaan!  Jossain vaiheessa puutarhataitoni olivat edenneet alkeista alkeisjatkoon.  Tajusin siirtää ruusupensaat aurinkoon.  Ei haittaa vaikka vierellä kasvaa iso koivu ja orapihlaja-aita.suviruusu Samoihin aikoihin kukkiva suviruusu on ihan yhtä helppo. Vain pieni alue sopii hyvin vähän vaativammille ruusuille, omenatarhan savipohjainen iso perennapenkki.  Siellä viihtyvät ‘New Dawn’ köynnösruusu, teresanruusu (‘Therese Bugnet’) ja sammalruusu ‘Henry Martin’.  Sammalruusun maanpäälliset osat menivät viime talven kouriin, mutta uusia versoja nousee.  Nyt istutan kahden kärhötelineen väliin uuden ‘William Baffin’ köynnösruusun.  Kasvattaja informoi: kestävin roosa köynnösruusu, kanadalainen, omajuurinen.  Viihtyy puolivarjossakin – vain sitä on meillä tarjolla.hunajaruusu Aion myös istuttaa penkin aurinkoisimpaan reunaan toisen kanadalaisen.  ‘Adelaide Hoodless’ on moderni ryhmäruusu, punainen ja hyvin runsaskukkainen.  Kasvattajan mukaan kestävin punainen.  Kukkii kesä-heinä ja elokuussa.  Istutan  myöhemmin nyt suuressa, pohjattomassa laatikossa kasvavan ‘Maiden Blush’ neidonruusun teresanruusun lähelle. Kuvan vaalea kaunotar on köynnösruusu, hunajaruusu (Rosa ‘helenae hybrida Lyckefynd’).  Se kasvaa toisessa suuressa, pohjattomassa laatikossa koivun lähellä aurinkoisella paikalla.  Ensi talvi vasta koettelee sen kestävyyden.  Mutta onhan tämä riskin arvoinen.teresanruusu Omenatarhan savimaalla vuosia kukoistanut ‘Therese Bugnet’  ei ole riskisijoitus. Kestävä, terve kanadalainen. Enempään ei parhailla ruusupaikoilla ole tilaa.  Joudun siirtymään hankalammille alueille ruusuinnostukseni mukana.  Paras apu oli taimistoviljelijät ry:n vihkosesta ‘Kotipihan ruusut’.  Suositeltava, edullinen tietolähde.  Selkeät kuvat ja tiukkaa asiatekstiä.  Vapaat kasvupaikat ovat kaikki puolivarjoisia, koivuja on lähellä, joten maa on kuivuvaa ja ravinneköyhää.  Valitsin kokeiltavaksi seuraavat pensasruusut:

Apteekkarinruusu: vaatimaton, menestyy puolivarjossa

Ritausma: terve virolainen kurtturuusu, sopii puolivarjoonkin ja kukkii pitkään

Mustialanruusu (Rosa ‘Minette’: vaatimaton, helppohoitoinen, terve ikivanha lajike.

Karoliinanruusu: pienehkö ja pitkään kukkiva.  Kasvupaikan suhteen vaatimaton.

Tornionlaaksonruusu: kerrottukukkainen ‘villiruusu’ (metsäruusun muunnos), sopii kuivaan ja melko varjoisaan kasvupaikkaan. – Kaikki ovat mielestäni tietenkin kauniita.

Tämä ja ensi kesä kertovat, saanko metsäpuutarhaan ruusuntuoksua.  En suinkaan kaiva kuoppaa ja tökkää taimia sinne.  Vaihdan isoon kuoppaan uuden, hyvän mullan ja kastelen ahkerasti ensimmäisen kesän!metsärinteen polku Suviruusu tuo metsärinteen polulle romantiikkaa alkukesän viikkoina.  Yritän jatkaa ruusujen aikaa, mitä muuta voi.

 

 

Ruusujen aika alkaa.

June 16, 2016 § Leave a comment

pihapolkuVanhat ruusupensaat pihapolun reunalla ovat aloittaneet kukinnan.  Juhannusruusuni kukat ovat yksinkertaisia (idänjuhannusruusu?) ja luulen, että vaaleanpunainen kerrottu on suviruusu.  Köyhä maa (koivu takana ja orapihlaja-aita vierellä) ei niitä haittaa.  Aurinkoa riittää.suviruusu Suviruusu on viehättävä nuppuineen ja kerrottuine, melko pienine kukkineen.  Kovin pitkään iloa ei jatku.  Sitten pensas sulautuu metsärinteen muuhun vehreyteen.  Täällä viiden koivun alla opin kantapään kautta, että puutarhan voi saada aikaan vain pienillä puilla ja vahvoilla pensailla.  Muutamat perennat, kuten pionit ja angervot, menestyvät myös hyvin.  Mutta mitään perennapuutarhaa tästä paikasta ei saa.  Henri MartinEpäonnistuin aikanaan surkealla tavalla jaloruusujen (Peace) kasvatuksessa.  Ihailin aikojen alussa ruusuja setäni puutarhassa Lintuvaarassa.  Meillä ei kukkia näkynyt, lahjoitin Peace-ruusut ystäväni kukoistavaan puutarhaan.  Mutta onhan pensasruusuja!  Ehdottomasti parhaalla paikalla (savimaan aurinkokulmassa) on varattu nurkka ‘Henri Martin’ sammalruusulle.  Viime vuonna se oli juurtunut niin hienosti, että kukki aivan ihanasti.  Kuva on siis vuoden takaa, ‘Henry Martin’ on tällä hetkellä noin peukalon mittainen.  Ruusu oli yksi viime talven menetyksistä.  Kaiken toivon jo heitettyäni jostain syvältä mullan uumenista nousi verso.  Nyt vain odotellaan sammalruusua, varmaan vuosi tai kaksi. Mutta puutarhan perällä puhkeaa kohta kukkaan vanha kirjoapteekkarinruusu.  pajutorni Koivun läheisyys ei sitä häiritse, vaatimaton pieni ruusupensas. Kärhöt viihtyvät meillä hyvin.  Suurin osa on istutettu tietysti tänne savimaalle (polku kiertää sen).  Mutta uusi ‘Piilu’ on istutettu pajutornin sisään ruukkuun.  säleikköomenaMuutakin uutta on ilmestynyt. Ikivanhan omenan lähellä kasvaa nyt säleikköomena.  Siitä tulee elävä säleikköaita tähän polunreunaan.  Näen kyllä, ettei se näytä juuri nyt kovin esteettiseltä.  Runkoa ympäröi jänissuoja ja kuljetuksessa käytetyt bambukepit tököttävät kuin rasti ruudussa.  Puuntaimi on vasta istutettu.  Olen virittämässä sille kunnolliset tuet ihan kohta.  Tavallinen omenapuu varjostaisi liikaa vanhaa puuta.  Tämä pidetään leikkaamalla muodossaan, omenankukkia tulee ja syötäviä omenia tulee silti.puupioniKivipolun toisella puolella kukkii jo puupioni.  Puupioni ei vaadi mitään, kasvaa korkeutta ja lisää kukintaa vuosi vuodelta.  Niinpä minulla on ollut aikaa opiskella säleikköomenapuun hoitamista.  Muuta ihmeellistä ei ole, mutta sen leikkaaminen vaatii perehtymistä.  Englantilainen guruni Monty Don neuvoo hyvin kirjassaan ja ruotsalaisissa puutarhalehdissä myös opastetaan yksityiskohtaisesti.  Vähän jännittää, onneksi kesän muotoonleikkaus tehdään vasta loppukesästä.

Kallion takana kohta kasvaa.

June 13, 2016 § Leave a comment

kvitteniTouhuan edelleen tässä terassin ympärillä.  Puro solisee ja sen vierellä syvältä juuresta kasvuun lähteneet kärhöt (Prince Charles) nousevat jo korkealle.  Vasta istutettu Bonica-ruusu ja Haclonea-ruoho näyttävät lupauksilta, kuten pitääkin.  Valo osuu pitkin päivää hienosti japaninkelta-angervon lehtiin.  Se sai aikanaan siirtyä Valamonruusun tieltä ja tyrkkäsin sen tähän kallionkoloon.  Puhdas sattuma ja ihana sellainen.  Vaatimaton pikkupensas kaunistaa paikkaa läpi kesän.  Sen vierellä on tumma myllätty multalaikku ja siinä japaninruusukvitteni.  Kallion päällä japaninmarjakuuset ovat kasvaneet niin korkeiksi, että matala kvitteni hävisi näkymättömiin.  Kaivoin kuopan, lisäsin multaa ja toivon, että kvitteni sinnittelee.  Näen jo silmissäni kaarevia oksia puron kivien yläpuolella… oransseja kukkia keväällä ja sitten pieniä hedelmiä.Purple Sensation Allium ‘Purple Sensation’ vastaa kukinnasta juuri nyt.  Näitä sipuleita istutan joka syksy metsärinteeseen.  Ihan riittävästi väriä vihreän keskellä.  Aivan etualalla pilkottaa pari ruusunoksaa.  Olen rohkealla mielellä tänä keväänä ja istutin koivun alle viime kesänä istutetun Tornionlaaksonruusun lähelle Karoliinanruusun ja vielä Mustialanruusun.  Kaikkien pitäisi olla vaatimattomimmista vaatimattomimpia.  Kaivoin syvän kuopan ja täytin sen kunnollisella mullalla.  Ensimmäisen kesän hoivailen ja kastelen taimia.  Pensaitten kanssa on mennyt hyvin, ehkä myös ruusupensaitten?turveharkkoja Aloitin työmaan kallion takana (näkymä suoraan terassilta).  Täälläkin pensaat viihtyvät.  Rusotuomipihlaja näyttää tänä kesänä jo pieneltä puulta ja alppiruusut vehreyttävät taustaa.  Metsän iso kuusi on kieltämättä ränsistynyt.  Ajattelin lisätä rappioromantiikkaa ja istuttaa sen eteen pensasruusun.  Punalehtiruusu olisi sopinut, mutta eipä löytynyt lähikaupoista.  Valitsin sen sijaan ‘Ritausma’ kurttulehtiruusun.  Eri taimistot sanovat sitä joko virolaiseksi tai latvialaiseksi.  Kaikki ovat kuitenkin samaa mieltä siitä, että se on vaatimaton ja selviää melko varjoisessakin.  Ihan pimeä paikka ei ole, aurinko osuu tähän hyvin ainakin puolet päivästä.  Turveharkkoja olen käyttänyt muuallakin.  Niitten avulla saan lisättyä tarpeeksi hyvää multaa.  Ritausman lisäksi tähän tuli maanpeittäjiksi kurjenpolvia (Geranium nodosum) ja etualalle lamohietakirsikkaa.  Niitten edessä on ennestään alue varjorikkoja.puupioni Puron reunalla, ihan lähellä kukkii juuri puupioni.  Niitä on pienessä puutarhassani jo neljä.  Neljäs on se peukalonkokoisesta viime vuonna aloittanut ‘Cora Louise’, joka ihmeekseni (ja tosi myöhään) ilmestyi tulppaanien alta ja on jo ihan vakuuttavan näköinen, vaikka ei vielä tänä kesänä kuki.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.