Askelmerkkejä uuteen puutarhakauteen.

April 22, 2015 § Leave a comment

Näinhän minulla on tapana tehdä, talven aikana haaveilen ja suunnittelen seuraavan kevään uudistukset.  Edistän pihaa pieni pala kerrallaan nyt kun perusrakenteet ovat jo kunnossa.  Puut ja pensaat ovat varttuneet vehreäksi taustaksi kaikelle kukkivalla ja vaihtuvalle.  Polut on kivetty, vesialtaat kaivettu ja puro virtaa taas vapun jälkeen.

spring green iMutta eihän mikään ole vielä valmista, ei tietenkään, ei onneksi!

Jossain vaiheessa lopetan huokailun ja ihastelun ja katselen ympärilleni ‘ilkeällä silmällä’.  Eikös vain eri puolilla joku paikka repsota.  Kevään listani on tällainen:

A.’Vadelmalava’  pihan perällä puretaan. (Vadelmasato on n. 10 marjaa) Tilalle tulee kiveys, penkki ja iso kärhöruukku.  Uskon vuosien yritelmien jälkeen, ettei tässä paikassa kasva mikään.

B. ‘Iso perennapenkki’  jatkaa muuttumistaan ruusujen ja pionien tarhaksi.  Kyseessä on koko pihan paras – ja ainoa kelvollinen kasvupaikka.  Suuret koivut eivät ole ihan lähellä, savimaa on ravinteikas ja paranneltu.  Puolivarjoisaan penkkiin tulee uusi ja ihana puupioni.  Perennoja toki on edelleen, mutta varsinainen juttu ovat pionien ja ruusujen lisäksi kärhöt.

C. Metsäpuutarhaan tulee uusi punakukkainen hortensia.  Ne viihtyvät pihassa hyvin.  Lisäksi aukealle tulee tummanpunainen pioni ja kokeiluruusu.  Kaupunki kaatoi talvella puita ja valoa tuli paikkaan lisää.  Muutenkin uudistan metsäpuutarhan kukka-aukeaa.  Kaiken vehreyden keskellä se on paikan sydän.

D. Orapihlaja-aidan vierelle tulee kohopenkki paahteisen paikan perennoille.

E. Ja sitten aivan perusjuttu:  maisemoin talon puutarhaan entistä paremmin.  Jotakin olen jo ehtinyt tehdä.  Salaojituksen vaatiman kiveyksen takia en ole osannut ratkoa tilannetta kovinkaan hyvin.  Mutta tietenkin:  lähes kaikkea voi kasvattaa ruukuissa.  Kolmelle sivulle tulee valtava ruukku ja niihin valo-olosuhteiden mukainen köynnös.  Miten ihminen ei keksi tällaista aikaisemmin?  Toisaalta, olen vasta viime vuosina kokeilujen kautta rohkaistunut.  Riittävän suurissa astioissa kaikki on talvehtinut.

Hauskaa tekemistä riittää tällekin keväälle.  Lumikellot ja krookukset ovat jo kuihtumassa.  Kevät on ottanut jo toisen askeleen, narsissit ja esikot alkavat kukkia ja tietysti valkovuokot.  Tulppaanit ovat onneksi vasta tulossa, niin pitääkin koska lähden kaupunkilomalle.

DSC_0091

 

Loppukesän väriä luvassa metsäpuutarhaan, sillä uusia kasveja on jo tilattu.

April 9, 2015 § Leave a comment

keväinen metsäpuutarha

Talvikuukaudet jatkunut mietiskely ja kirjojen ja lehtien pläräily on takana.  Sain ensi kesän uudistukset paperille ja tilauksen postiin.  Tämänkin kevään metsäpuutarha kukoistaa,  sillä tahdonvoima riitti sipulien istuttamiseen syyskylmillä.   Alkukesällä sipulikasvien tilan vievät akileijat, pikkusydämet ja varjoliljat.  Jännitän löydänkö jostakin valkoisten ja pinkkien varjoliljojen joukosta uusia tulokkaita, tummanpunaisia varjoliljoja.  Tilasin myös  entisten pinkkien ‘Nora Barlow’ akileijojen joukkoon tummia ‘Black Barlow’ akileijoja.

Taaempana, Valkea kuulas-omenapuun takana on alue ‘jossa ei kasva mikään’.

Alunperin metsärinteen kulmauksessa oli vadelmia ja raparperia.  Sato jäi olemattomaksi, koivu vain on liian lähellä kohopenkistä huolimatta.  Sittemmin siirsin penkkiin koko pihan sitkeimpiä kasveja, kurjenpolvia ja tellimaa.  Nekään eivät ilahduta silmää.  Kyseinen penkki on vastapäätä tätä tulppaanien värittämää rinnettä.  Kuvaahan siitä ei tietenkään ole.

metsäpuutarha

Nyt olen kasannut röykkiön kiviä ja soraa.  Poistan mullan ja kiveän tähän pienen alueen.  Varastosta löytyi tukeva, matala taso, joka saa ulkomaalia pintaan.  Tänne pihan perälle tulee pieni istuskelupaikka, jossa voin nauttia rakkaasta metsäpuutarhastani.

metsäPian näkymä kahvittelupaikastani on juuri tällainen.  Vuosi sitten kaupunki kaatoi metsänreunasta suuria kuusia.  Huomasin viime kesänä, että metsäaukiossa aurinko pääsi valaisemaan ihan ennennäkemättömällä tavalla.  Siispä tilasin uutta kokeiltavaa aukealle.  Ennestään siellä on jouluruusuja, tummanpunaisia liljoja (tiikerililjan sukua) ja akileijoja.  Lisään seuraan tummanpunaisen tertturuusun (saa nähdä).  Ja kulmaukseen kuvan perusteella ihanan japaninhortensian ‘Diamant Rouge’, joka on tummanpunainen.  Hortensiaa en jännitä, niitä kasvaa ennestään eri puolella metsäpuutarhaa.

Aion myös siirtää tänne hyvin talvehtineen pikkulumpeen.  Se aloittaa kolmannen kesänsä.

Rutikuivan ja aurinkoisen paikan kasveja.

March 5, 2015 § Leave a comment

Olen plärännyt taas talven aikana puutarhakirjastoani ja tehnyt listaa kasveista, joitten sanotaan selviävän kasvupaikasta, jolle englantilaiset ovat antaneet osuvan nimen ‘Dirt’.  Suomeksi ehkä pölyssä kasvavat.

En kuitenkaan kaiva taimia orapihlajan juurien väleihin.  Teen reunakiveyksen ja kaadan monta säkkiä multaa, syntyy siis kohopenkki.  Alkuun tarvitaan apua (mm. kastelua), jotta kasvit saavat mahdollisuuden.  Mutta silti niitten on sovittava ominaisuuksiltaan kurjaan kasvupaikkaan.  Kohopenkki on niille vain ‘hyvä startti’.

kuumin ja kuivin paikka

Merkkaan asteriksilla ne kasvit, joita olen ehtinyt jo itse testata muissa paikoissa puutarhaa.

Centranthus ruber*

Anchusa azurea*

Dictamnus albus*

Linaria purpurea

Knautia macedonica*

Lychnis coronaria*

Scabiosa*

Origanum vulgare*

Echninops ritro*

Lisäksi mainitaan seuraavat: Agastache, Perovskia ja Verbena bonariensis.  Ainakin minulla Verbena ja Perovskia jäävät yhteen kesään (eivät talvehdi) ja Agastache on myös uusittava usein.  Kasvilista on pitempikin, mutta olen karsinut pois ne, joita olen kokeillut mutta epäonnistunut (esim.unikko Papaver orientalis – aurinkoa ei ilmeisesti meillä riitä sen tarpeisiin).  Listaan kuuluva mirrinminttu ‘Nepeta faassenii’  vaatii minun puutarhassani vähän paremmat olosuhteet kuin ‘dirt’.

DSC_0017 kopio Laventelia harkitsen, vaikka talvehtiminen on ‘satunnaista’.  Meillä yleensä onnistuu, koska puutarha on kokonaan vinossa!  Tontti sijaitsee rinteessä ja vesi pääsee valumaan pois.  Laventeli inhoaa talvimärkyyttä.  Uusin välillä jonkin ränsistyneen taimen.  Mutta katsokaa isosta kuvasta miltä laventelimätäs näyttää etupihalla, syreenin juurella!

DSC_0012Scabiosa jää aina yhteen kesään.  Mutta se kukkii koko ajan ja aivan villisti.  Suosikkini on ollut lajike nimeltä ‘Barocca’, hyvin tumma siniliila.  Yleensä myynnissä on vaaleampia, punertavia tai sinisiä.  Muutenkin kasvi näyttää elinvoimaiselta, vehreä ja tiivis mätäs.

DSC_0020Mätäsmäinen neilikka on tietysti myös ilmiselvä vaihtoehto.  Värisävyjä on valkoisesta rajuun karmiiniin.  Olen mieltynyt hentoon pinkkiin.  Kuvassa näkyvä korkea on Knautia macedonica, se on myös suosikkikasvini vaikeisiin paikkoihin.  Korkeat, huojuvat kukkavanat tuovat vaihtelua.  Kuvan lajike on ‘Melton Pastels’  nimensä mukaisesti  vaaleanpunaisia pastelleja.  Tavallisempi on tumma punainen lajike.

AgastacheTähkämäinen ‘Agastache’   on myös hyvin elinvoimainen selviytyjä.  Mikään pitkäaikainen perenna se ei kuitenkaan ole.  Mutta vuoden pari kukkiessaan se on jokaisen sentin arvoinen.  Näillä saa kuivaan penkkiin vehreyttä ja muotojen vaihtelua.  Mehiläiset rakastavat niitä.  Jonain kesänä onnistuin löytämään tumman sinisen lajikkeen,  se oli vielä hienompi kuin tämä ‘Blue Fortune’.

Dictamnus albusDictamnus albus (Mooseksen palava pensas)  on aivan hämmästyttävän näköinen kuuluakseen tähän joukkoon.  Sen kuvittelisi viihtyvän kosteassa lehdossa.   Sen varaan ei kannata kukkapenkkiä perustaa, jos on kärsimätön luonne.  Kasvi vaatii useamman vuoden ollakseen edes näin näyttävä.  Eikä se pidä siirtelystä, kasvurauhaa siis.  Tämän valkoisen ohella on myös vaaleapunakukkainen.  Taidan etsiä sellaisen tähän apilapellon laitaan varttumaan.

Echinops ritroSuuren koivun edusta tarvitsee vahvan selviytyjän.  Valintani osuu pallo-ohdakkeeseen, Echinopsis ritro.  Etupihallani se kasvaa vahvasti syreenien juurialueella.  Pidän paljon sen runsaista lehdistä, vankoista varsista.  Ja tietysti noista hopeankarvaisista, vaaleansinisistä palloista.   Tiukasti ottaen kukinta-aika ei ehkä ole poikkeuksellisen pitkä.  Mutta kukkavarret nousevat aikaisin ja nuppuisia palloja on oikein mukava katsella.

Kiertomatka ongelmapaikoille alkaa.

March 5, 2015 § Leave a comment

Maaliskuu on ihmeen keväinen, lumet ovat sulaneet ja puutarhan ongelmat näkyvät.  Onneksi kohta nousevat sipulikasvit hämäävät hetken, saan aikaa tehdä päätöksiä.

apilaniityn laidallaTummien tulppaanien alue, ‘kolmio’  sijaitsee polun laidalla ja apilaniityn nurkkauksessa.  Sen olen ratkonut.  Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa on pikkuhappomarja, myöhemmin nousee komea maksaruoho ja perhosangervo.  Niitten juurella kukkii pikkuinen kallionen (Erigeron karvinskianus).  Oikein somaa.  Mutta vaikka happomarjan tummuus häivyttääkin kuvassa tilannetta niin tiedän, että kolmion takana on kuivaa multaa (tässä vielä syksyn lehtien peitossa).

DSC_0005 2Ongelmapaikka jää kuvassa vasempaan reunaan.  Kuinka ollakaan, olen rajannut sen kuvasta.  Apilaniityn ympärillä on muuten viihtyisää.  Vanhan omenapuun alla kuunliljoja ja rotkolemmikkejä.  Päädyssä valoisassa (puolivarjoa vain meillä) ja kuivassa viihtyviä perennoja.  Miten joku voi jättää näin näkyvän paikan paljaaksi?

elo 005Taustan penkki on superkuiva (suurin koivu  kasvaa metrin päässä punahatuista).  Mutta multaa lisäämällä ja kuivimpina viikkoina kastelemalla olen saanut maksaruohot, punahatut, salviat ja tädykkeet kasvamaan.

Ongelmapenkissä on vuosien varrella vieraillut hetken vaikka mitä kuivan paikan kasveja ja ne ovat siirtyneet siitä paremmille kasvupaikoille.   Koivun juuristo ei ole ainoa ongelma,  vierellä kulkee koko matkan myös orapihlajien rivi.   Varjoisassa osassa orapihlajien penkin peittää hienosti peittokurjenpolvi, mutta paahteen puolella ei sekään jaksa.

Talven aikana olen pähkäillyt tätä pulmaa ja tehnyt listoja kasveista, joitten kasvuolosuhteiksi määritellään  – ei kuiva kasvupaikka, vaan pöly (engl. ‘dirt’).   Listaan kohta vaihtoehtoni.  Matalia, mätäsmäisiä löytyy, mutta haluan paikkaan väleihin jotain korkeampaakin.   Orapihlajien paljaat rungot kaipaavat verhoilua.  Lisäksi aion jatkaa taustan reunuskiveystä (graniitti’tiiliä’) kolmioon ja polulle saakka.

DSC_0091

Valitsen vuoden kotimaisen ja ulkomaisen puutarhakirjan.

February 6, 2015 § 1 Comment

Muistelemisen ohella parasta puuhaa talvikuukausina on puutarhakirjojen lukeminen.  Silmämääräisesti hyllyä katsellen niitä on kolmisenkymmentä.  Pidän lukemisesta muutenkin ja kirjoista saa hyödyllistä tietoa ja innoitusta viihdyttävällä tavalla.

köynnöshortensiaValitsen nyt hyllystäni viime vuoden parhaat, uudet kirjat:

Jouko Rikkinen: Värien puutarha

Julkaistu pari vuotta sitten, mutta löysin sen vasta nyt.  Päihittää suurimman osan ulkomaisista kilpailijoistaan.  Puutarhan kukkaryhmien suunnittelussa hyödyllinen perusrakenne:  yksi väri kerrallaan esitellään kevään sipulikasveja, perennoja ja kesäkukkia.  Kuvat ovat upeita.  Sisältö tiukkaa asiaa (kiitos!).  Pakattu täyteen tietoa, esimerkiksi ‘violetit perennat aurinkoisille paikoille’.  Vaihtoehdot esitetään lajikenimin, erittäin hyödyllistä.  Värit ovat pääteema, joten terälehtien väritys kuvaillaan tarkasti.  Minua ihastutti erityisesti maininnat valo-olosuhteiden vaikutuksesta väreihin sekä värien yhdistämisideat (moniväristen kukkaryhmien rakentaminen).  Oleellinen kasvuolosuhteisiin liittyvä mainitaan myös.  Tämä tulee kulumaan käytössä.  (Se on muuten juuri alessa naistenlehden hintaan.)  Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori. Aion selvittää mitä muuta hän on julkaissut.

Highgrove

Kirja kertoo Englannin Prinssi Charlesin omasta puutarhasta.  Ennakkokäsitys kuninkaallisesta puutarhasta romuttui kerralla.  Highgrove on persoonallinen, selvästi hyvin rakas, ‘oma’ puutarha.  Tästä syystä se pääsi uusien ulkomaisten kirjojen kärkeen listallani.  Erityinen ilo on puutarhan moninaisuus, prinssi kertoo saaneensa paljon ideoita matkoillaan.  Puutarha ei siis ole tyylillisesti ollenkaan eheä, se muodostuu hyvin monista ja hyvin erilaisista puutarhahuoneista.  Ääripäinä mainittakoon vaikka luonnonniitty ja turkkilaisesta matosta ideansa saanut ‘Mattopuutarha’ arabialaisornamentteineen ja intialaisine tuoleineen.  Yhdistävä tekijä on tietysti puutarhan omistaja ja hänen makunsa.  Kirja etenee kuukausi kuukaudelta prinssin itsensä kirjoittamien alkulukujen jälkeen.  Englantilaiset osaavat valokuvata puutarhoja, mitä silmäniloa!  Persoonallisuuden ohella toinen yllätys oli mittakaava.  Pinta-alaa on varmasti paljon, mutta kun tilat on jaettu niin moneen osaan, puutarhahuoneeseen, vaikutelma on hyvinkin intiimi.  Omat suosikkini ovat muurin ympäröimä keittiöpuutarha, kanala  sekä vesialtaan ympärille luonnonkivistä rakennettu terassipuutarha.  Kirja on tavallisen pikkupihan omistajallekin hirmuisen innoittava.  Kiveykset, muurit, telineet, ruukut, altaat,  piharakennukset ovat erittäin, erittäin ihastuttavia.  Prinssin puutarhamaku on selvästi melko perinteinen ‘English Cottage Garden’, rehevine perinneperennoineen.   Se selittää myös kodikkuuden tunnetta, näkee että tuolla polulla ihmisen on hyvä kävellä pionien keskellä.

floristin taidonnäyte

Metsäpuutarha taloyhtiön kaatopaikalle.

February 3, 2015 § Leave a comment

Kuulostaa suuruudenhulluudelta, mutta sitä puutarha välillä kaipaa.  Metsäpuutarha on nykyään minulle kaikkein rakkain puutarhan tila, etenkin keväällä.

kevät metsäpuutarhassaViimeinen 10-vuotis puutarhamuistelman osa on menossa.    Rehevyys on nyt huipussaan, mutta jokainen vuosi matkan varrella on ollut  hyvä.  Metsäpuutarhan kasvua on ollut ilo seurata.

ennen  muutostaViime kerralla kerroin muutoksesta etupihalla, kalliopuutarhassa.  Terassikulmauksen neliöstä  kaikki kaivettiin pois, tuijia lukuunottamatta, ja paikalla virtaa nyt kivinen puro.  Taustalla näkyy nykyisen metsäpuutarhan tila  – suurimman koivun alla levittäytyvä jättömaa, taloyhtiön x-kaatopaikka rakennusjätteille.  Kuvasta näkee hyvin, miten jyrkkä rinne on. Ja myös miten pikkuruinen tila todellisuudessa on.  Nämä muistelot ovat jo aiemmin hämmästyttäneet minua sillä, miten pieniä puutarhani huoneet todellisuudessa ovat.

homma alkaaNiin rinne – se tarkoittaa, että tämä paikka on silmissä takapihan varsinaisessa puutarhassa ja terassilla talon edessä.  Tunnistatte paikan taustametsän kuusesta, kieloista ja pihlajista.  Luin ahkerasti kirjoja ja puutarhalehtiä ja keksin perustaa metsäpuutarhan.  Työmaa on alkamassa, osa kivistä on kaivettu, rakennusjätteet poistettu ja muutama pensas jo istutettu.  Kielot tulivat vasta kun aloin kaivella maata!  Ne lisääntyvät nyt joka vuosi.

metsäpuutarhaMetsäpuutarha-illuusio vaati myös puitten istuttamista luonnonmetsän koivun, kuusen ja pihlajien väliin.  Istutin koristekirsikan, sirotuomipihlajan, kaksi koristeomenaa ja ‘Valkea Kuulas’- omenapuun.  Lisäksi lukuisia alppiruusuja (ikivihreää), sinikuusamia ja lukuisia angervoja.   Niitten väleissä on maanpeittäjinä kurjenpolvia ja koivun juurella vuorenkilpiä.  Keväällä ilahduttavaa väriä on helppo saada sipulikasveilla.

metsäRohkaiseva päätös muistelulle.  Viime vuonna kaupunki kaatoi metsikön laidan suuria kuusia.  Huomasin että tällä pienellä metsä-aukiollani oli valoa enemmän.  Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan puolivarjossa viihtyviä perennoja.  Kevään väriloiston jälkeen kukkijoita on ollut harvassa, akileijoja, varjoliljoja, syysvuokkoja.  Aion lisätä niitä ja keksin ehkä uuttakin talvikuukausina.

Kallio olohuoneen ikkunoitten edessä. Läntinen metsä varjostaa ja maakerros on ohut.

February 1, 2015 § Leave a comment

Siinä se on, silmissä kesät talvet.  Vietän puutarhan 10-vuotisjuhlaa vielä hetken muistellen.  Olen kirjoittanut (oikean ja vasemman puoleisilla palstoilla) muutoksista ennenkin.  Palaan aiheeseen vielä hetken, sillä ehkä joku muukin tarvitsee vähän rohkaisua kaikkien vaikeuksien keskellä.

Paraatinäkymä olohuoneen ikkunoista silloin joskus, siis 10 vuotta sitten.

ennen muutostaVarhain keväällä ei Suomessa puutarha ole parhaimmillaan.  Mutta voin kertoa ettei tämä kovin paljon kummoisemmaksi tullut myöhemminkään.  Piikkirisut ovat tällä kertaa juhannusruusuja, niitä jotka eivät koskaan kukkineet.  Nyt juhannusruusut kukkivat hurjasti aurinkoisemmassa (mutta yhtä kuivassa) paikassa.  Kokeilin kivikkopuutarhaa, mutta metsästä kylväytyvät heinät nujersivat perennat ja minut.

pensaita kalliollaKaivoin maan pois kokonaan ohuimmista kohdista.  Lisäsin multaa syvänteisiin ja istutin suuren joukon pensaita, joista suurin osa on ikivihreitä (marjakuusia, rodoja , mahonia).  Pölliaita puutarhaa rajaamassa on myös tärkeä rakenne.  Lattiana varjossa pikkutalvio ja puolivarjossa suikeroalpi.

kalliobKeväinen paratiisi kallion päällä.  Pikkupuu/pensas on iki-ihana rusotuomipihlaja.  Se vankistuu joka vuosi ja on tärkeä välikerros metsän koivujen ja pihlajien alla.

vuorenkilpiTerassin nurkassa on vehreä penkki,vain ja ainoastaan vuorenkilpeä.  Koska rakentelen mielelläni monilajisia perennaryhmiä, rauhoitan tilanteen istuttamalla vierelle isomman alueen yhtä ja samaa.  Vuorenkilpeä ei taideta arvostaa.  Onneksi pidän näistä lehdistä tosi paljon, tässä nurkassa ei nimittäin mikään muu suostu kasvamaan, kokeiltu on.

Vielä enemmän kokeiluja ehdin tehdä terassin toisessa reunassa.  Tässä vuosien takainen viritelmä.  Keskustan pieni puu (vartettu pikkusyreeni) on sinänsä ideana ihan ok.  Olin visioinut tähän sellaisen muotopuutarhamaisen neliön.  Tiedättehän, leikattu puksiaita ja keskellä jotain ihanaa kukkivaa.  Hohhoijaa näitä haaveilijoita.  Suurin koivu on juuri ja juuri kuvan ulkopuolella.  Se kidutti puksit henkihieveriin alta aikayksikön, samoin ne kukkijat.

terassin reuna ennenPuksien jälkeen neliön rajasivat keijuangervot, keskellä sinnitteli kurjenpolvia ja kuunliljoja.  Kun kierros numero 5 tai 6 oli käyty tässä pikkuneliössä (olohuoneen ikkunoitten alla ja kuten näkyy terassin laidalla) vihelsin pelin poikki.  Tarvittiin järeä idea – ja se oli puro!

puroNeliö kaivettiin kokonaan pois ja kasvit muuttivat muualle.  Puro muutti neliön aivan tunnistamattomaksi. Koko puutarhani on vinossa (melko jyrkkä rinne), joten puron rakentamisessa siitä oli paljon iloa.  Myös vieressä kulkeva kallio saa puron maastoutumaan.  Kaikki kivet on kaivettu omasta pihasta.

puro ylhäältäPuro yläjuoksulta katsottuna.  Lähtöputki kätkeytyy kivien koloon tuijan taakse.  Joku voisi luulla, että tämä on pitempikin kuin  1,5 – 2 metriä, pitääpä mitata keväällä.  Vesi solisee, linnut kylpevät.  En väsy katselemaan ja huokailemaan.  Oikein isot ongelmat tuovat oikein isoja palkintoja!

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.