Hippiliike.

October 7, 2017 § Leave a comment

DSC_3667Olen kiihkeä havupuitten kannattaja.  Niistä ei tunnu pitävän kukaan muu.  Millä ihmeellä puutarha pysyy (edes paikoin) vihreänä puolet vuodesta?  Inhokkituijien lisäksi harrastan myös inhokkirodoja.  Ja ihan kohta nautiskelen vastavirtaisuudestani, kun kaikki muu vihreä katoaa lehti lehdeltä.  Jo nyt maa on keltaisena.  Keittiön ikkunasta aukeavaa näkymää taloyhtiön parkkipaikalle peittää tuijarivi.  Välissä on suuri sorvaripensas tuomassa vipinää.  Tällä hetkellä se ottaa tehtävän tosissaan.  Mieleeni tulee hippiliike.  Sorvarinpensas on kukkaislapsi, joka on ripustanut kaikkialle helyjä.  DSC_3666Tuijien edessä on myös pieni puu (iso pensas) katsura.  Tällä hetkellä se on kauneimmillaan.  Katsuran lehtien muoto on erityisen hieno ja nyt jokainen lehti on maalattu hiukan eri tavoin punaisen ja vaalean keltaisen sävyin.  Tuijat antavat sille tummanvihreän taustan.  Tuijia (ja rodoja) on myös metsäpuutarhassa.  Siellä olen istuttanut pylvästuijien edustalle erilaisia hortensioita.  Eihän kukaan ole sanonut, että tuijien pitäisi pönöttää sellaisenaan.DSC_3651Rodojen edustan hortensia talon toisella puolella riiputtaa painavia kukintojaan pikkutalvioitten tiheän, kiiltävän maton yläpuolella.  – Ja aivan, takana häämöttää rodoja.DSC_3663Vanha metsäasteri kukkii myöhään.  Se kohtaa talven täydessä kukassa. Lajiketta en enää muista, uskoisin että tämä on vanhaa kantaa.  Väri on erityisen heleä sininen.  Pidän siitä niin paljon, että yritin jakaa kasvista viime vuonna uusia taimia purolle.  Vielä niistä ei näy häntääkään.  DSC_3655Auringonkukka on ihmisen korkuinen ja kasvaa  terrakottaruukussa metsärinteen polunreunalla.  Viime vuonna kokeilin ruotsalaista ideaa, talvikylvöä.  Kaikessa karuudessa: siemenet kylvetään normaalisti vaikka kannellisiin muovirasioihin (ilmareikiä ja vedenpoistoreikiä kunnolla!) ja jätetään lumen alle.  Keväällä nostetaan valoon.  Muistaako joku muu vielä viime kevään?  Taimien itäminen taisi kestää juhannukseen.  Olin jo heittää kaiken toivon.  Mutta niin vain kasvoivat auringonkukat, kosmoskukat, hajuherneet ja leijonankidat.  Kylmän ja pimeän kesän takia kukinta vain viivästyi.DSC_3659Lokakuussa pensasmustikat yrittävät vielä kypsyä.  Metsärinteessä kasvaa yksi pensasmustikka.  Sillä on paljon koristearvoa, sato tarkoittaa sitä, että ohikulkiessani poimin suuhuni muutaman kypsyneen mustikan. Ja sehän riittää mainiosti.

Advertisements

Puutarha vetäytyy valmistamaan kevään.

October 4, 2017 § Leave a comment

DSC_3598Sade ryöppyää puutarhaan ja maa peittyy joka päivä tiiviimmin keltaisiin koivunlehtiin.  Syksyn etenemistä ei voi olla kokematta kaikilla aisteillaan.  Tällä hetkellä eniten puistattaa tuntoaisti.  Suuri Ikean kassi on täynnä tulppaaninsipuleita.  Jonkun pitäisi ne kohta istuttaa maahan.  Kylmä ja märkä maa ei erityisesti houkuttele.DSC_3645Voisihan pukea puutarhahanskat, niitä on useammat korissa.  Mutta olen pinttynyt ‘paljain käsin’ puutarhuri.  Istuttaessa nautin mullasta ja koen myös saavani taimen tai nyt sipulin paremmin ja tukevammin maahan.  Käsissä on valtavasti tuntoa – syksyllä asialla on huonot puolensa. Narsissit on onneksi lähes istutettu, pari pussillista tärkeitä Thalia orkideanarsisseja enää purolle.  Syysvalossa  edelleen kukkiva ‘Bonica’-ruusun oksa muistuttaa siitä.DSC_3637Ihana ‘Blue Paradise’ leimu loistaa pehmeässä syysvalossa  japaninvaahteran vierellä.  Taustan valkoisten leimujen ryhmä on vasta äsken aloittanut kukinnan.DSC_3642Puron luostarinruusu kukki tänä syksynä erityisen hyvin.  Vielä on nuppuja uudessa varressa, ehkä ne ehtivät.  Olen puutarhan ansiosta oppinut ajattelemaan syksyä kevään valmisteluna.  Sipulien kieltämättä rankka istuttamissavotta tekee sen konkreettiseksi.  Kaivaessani tajuan selvästi miten kasvit keräävät nyt kaiken voiman juuriin ja puut ja pensaat kokoavat oksilleen silmuihin valmiiksi keväällä puhkeavat, raikkaat lehdet. Niin se menee joka vuosi, kevät jo tekeytyy. 20170916_120209 Puutarhurin on aika myös alkaa valmistella seuraavaa kevättä.  On ihana vetäytyä luonnostelemaan, laatimaan listoja, katselemaan inspiroivia puutarhoja kirjoista ja lehdistä.  Aina voi haaveilla jostain vielä kauniimmasta.  Mieli tekisi vielä kuvata suloisen katsuran syysvärit ja sorvarinpensaan punaisina riippuvat marjat. Kunhan lehdet pysyisivät oksilla sadekauden yli. Paras ruusu ‘Aspirin Rose’ näyttää tältä, kun katselen ikkunasta syreenien alle. Ilman valoa kuitenkin, sateella kun ei voi kuvata.

 

Ruukuissa kasvaa.

September 25, 2017 § 2 Comments

DSC_3175Purosta tuli kivisempi kuin piti, koska kallio tuli vastaan ja vesisäiliö jouduttiin sijoittamaan sivulle.  Maastoutan ja vehreytän kivikkoa ahkerasti.  Rönsyileviä kasveja reunoille, kuten japaninvaahtera.  Kiville voi nostaa ruukun.  Tänä kesänä purolla oli afrikan sinililja ja laventelia.DSC_2961Laventelista iloitsin erityisesti.  Nostin muutaman muoviruukun laakeaan, harmaaseen ruukkuun ja nautin.DSC_3591Ruukkuja kannattaa sijoittaa tietysti terassin lähelle, täällä niitä katselee eniten.  Jo viime vuonna ruukuissa oli kaksi vartettua hortensiaa.  Ne talvehtivat ja ovat olleet aivan yhtä hyviä tänäkin vuonna.  Ne ovat vielä syyskuun lopulla priimakunnossa.DSC_3321Oliivipuu pääsee kesäksi keittiöstä ulkoilemaan.  Sen ympärillä on erilaisia yrttejä ruukuissa ja mainio, heikommassakin valossa kukkiva koristetupakka (Lime Light).DSC_3577Tänä kesänä perustin autokatokseen popup-viherhuoneen ja ateljeen.  Seuranani oli marmorilevyn päällä varjossa viihtyvä verenpisara.DSC_3571Käytän tilanjakajana taloyhtiön autokatosta vasten parvekelaatikon tapaista, jaloilla seisovaa puulaatikkoa.  Säleikköseinää vasten kiipeilee kaksi kelloköynnöstä.  Niin elinvoimaisia ne ovat, että kaksi riittää viherseinään (ehkä jopa yksi?).  Eksoottisia kukkia puhkeaa vasta loppukesällä.

Lähimaastossa.

September 13, 2017 § Leave a comment

DSC_3465Puutarha on likomärkä.  Mihin tahansa osuukin – ja meillä osuu aina johonkin – kastuu.  En halua  istuttaa narsisseja, maa on mielestäni liian kostea.  Odottelen vielä muutaman päivän.  Valkoisia narsisseja on maassa vanhastaan, mutta aina pitää täydentää.  Haluan runoilijanarsisseja ‘recurvus’ ja orkideanarsisseja ‘Thalia’.  Sain lahjaksi pikkusipuleita, ne pitää istuttaa nopeasti.  Löysin jo mainion paikan, mustaluumun edustalta. Puutarha keskittyy yhä enemmän lähimaastoon, ikkunoitten eteen.  Täällä tarvitaan silmäniloa ympäri vuoden.  Telineessä kukkii kauniin sininen ‘Prince Charles’ kärhö.DSC_3491Köynnöksen alla uskollinen ‘Bonica’, moderni ruusu jaksaa kukkia.    Ruusu pehmentää puron kivikkoa raikkaanvihreillä lehdillään.DSC_3640Luostarinruusu aloitti kukinnan vasta syyskuussa.  Puolivarjoisassa puutarhassani se kasvaa köynnösmäisen korkeaksi.  Väri on ainutkertaisen ihana.  Miten sitä kuvailisi, hunajaa, aprikoosia, meripihkaa?  Sijoitin sen tänne vuosia sitten sattumalta.  Onnekas sattuma, voin katsella sitä ikkunasta.DSC_3644Ja aina kun terassille voi mennä, vielä lähempää.  Ruusua suositteli minulle suurenmoinen puutarhuri Järvenpäästä.  Hänen kasvien tuntemuksensa ja puutarhamyymälänsä tunnelma olivat ikimuistoisia.  Nyt hän on ansaitulla eläkkeellä, jäin kaipaamaan sitä paikkaa. DSC_3549Punahatut ja maksaruohot kirkastavat syksyä.  Punahattujen kukinnot ovat lähes ikikukkia.  Puutarhani ei ole syyskukkien paratiisi.  Viiden koivun takia kesä on liian kuiva, juuri silloin kun syysperennat valmistautuvat kukintaan.  Muutaman punahatun saan luotsattua kuivan kauden yli.  Maksaruohot huolehtivat itsestään, ne varastoivat vettä paksuihin lehtiinsä.DSC_3649Metsärinteessä syysperennojen kasvattaminen on lähes mahdotonta.  Istutin sinne vaatimattomia pensasruusuja.  Muutama niistä jaksaa kukkia vielä syksyllä.  Kuvan kurtturuususta jalostettu ‘Sointu’ sekä ‘Stanwell Perpetual’.  Jälkimmäinen on villi kukkija ja muutenkin villi, sen oksat ovat pitkiä ja rentoja.  Metsärinteessä villi luonto ei haittaa.  Ruusujen välissä on kasvi, jota pidän sekä ihmeenä että löytönä.  Olen kokeillut täällä lähes kaikkea (enkä yhtään liiottele).  Liian kuivaa, liian varjoisaa.  Se sama virsi taas.  Mutta sitten työnsin polunreunaan metsäasterin (Aster divaricatus) enkä jaksanut enää odottaa siltä mitään.  Sehän yllätti täysin.  Ostin pari tainta lisää,  epäilen että se on levinnyt itsestäänkin.  Nyt se valaisee koko metsärinteen ja risteilee jouluruusujen, varjohiippojen ja keijunkukkien ja pensasruusujen lomassa.  Asteri kukkii pakkasiin asti. Ja ennen sitä on saatava maahan tulppaanit, kevään odotukseen.

Olohuoneen ikkunasta.

September 7, 2017 § Leave a comment

DSC_3537Olohuoneen ikkunasta näkymä avautuu kalliolle. Sen päällä on monilajinen pensasryhmä.  Talvea varten ikivihreää, syksyyn monta hortensiaa.  Siirsin tänne keväällä kolmannen.  Lisäksi terassin ruukuissa kasvaa kaksi korkeaa, vartettua hortensiaa.  Kaikki hortensiat ovat kukkineen jo pitkään ja jatkavat aina vaan.  Niihin ehtii palata.  Mutta nyt pitää keskittyä väriin.DSC_3387Kaksi kesää sitten rakensin turveharkkojen avulla kuusen eteen, kallion päälle kohopenkin.  Sain siihen kasattua muutaman säkin multaa.  Daalioille multaa ei ole tarpeeksi, eikä valokaan riittäisi.  Kallion päällä multa kuivahtaa nopeasti, alla on ohut kerros metsämaata ja siinä tiheänä koivun, kuusen ja pihlajien juuristoa.  Monet  syksyn perennat eivät asettuneet ollenkaan ja tein lukuisia pelastussiirtoja muualle puutarhaan.  Missään en nähnyt suositeltavan tällaiseen paikkaan väriminttua.  Kun vaihtoehdot alkoivat olla lopussa, pohdin tutun yrtin, mintun hillitöntä elinvoimaisuutta.DSC_3535Hankin pari värimintun tainta ja istutin ne kohopenkin reunaan.  Nyt penkissä on kahta väriä (samaa ei tietenkään mistään seuraavana kesänä saanut).  Kalliolta ei väriä puutu. Tummalehtinen mustaluumu sulautuu hyvin ärhäkkään punaiseen.  Etualalla on pieni, yksivuotinen suosikki (‘Barocco’). Tänä kesänä on sille ollut aurinkoa liian vähän, yleensä se kukkii hurjasti.DSC_3515Kallion keskiosaan istutin kolme rantakukkaa.  Nimi jo kertoo, että rantakukka on kosteikkokasvi.  En keksinyt enää muutakaan.  Halusin vahvaa väriä vihreitten maanpeittäjien eteen, eräänlaisen väriverhon.  Kallio on selvästi taloa ja terassia korkeammalla, joten meillä rantakukkien korkeus riittää hyvin.  Rantakukat kukkivat erittäin pitkään.  Olen niihin enemmän kuin tyytyväinen.  Sateinen kesä on antanut niille riittävästi kosteutta.  Valmistaudun kastelemaan niitä jatkossa kuten ruukuissa terassilla kasvavia kesäkukkia.  Ne ovat vaivan arvoisia.DSC_3383Rantakukkien voitokkaan pitkästä kukinnasta kertoo tämä kuva.  Taustalla loistaa niitten aniliininpunainen väri  kun maanpeittäjä, suikeroalpi kukkii keltaisena mattona.  Vastavärien yhdistelmä on raju, sitä kestää juuri sopivan lyhyesti.  Suikeroalpi kukkii runsaasti  heinäkuun lopulla.  Rantakukan tavoin sekin kertoo jotain itsestään nimellään.  Paino on osassa ‘suikero’.  Se peittää maan tehokkaasti ja löytää tiensä joka paikkaan. Nyt syyskuussa matto on vihreä, mutta rantakukat ja värimintut loistavan punaisina, aina vaan.

Melkein Cottage Garden.

August 27, 2017 § Leave a comment

DSC_3573Paino sanalla ‘melkein’.  Etupiha on meillä lähimpänä englantilaista ‘Cottage Garden’ puutarhaa.  Mökkiä ei ole, on vanha rivitalo ja taustana parkkipaikka.  Mutta silti, ihmisen silmä on ilmiömäinen.  Minä osaan täydellisesti keskittää  katseeni tälle pienelle alueelle, kun katselen ulos keittiön ikkunasta.  Parhaani olen tehnyt näkymän eteen, puolet parkkipaikasta on jo korkeitten tuijien, alppiruusun ja kolmemetrisen sorvarinpensaan peitossa.  Toinen puoli parkkipaikkaa siintelee vanhojen syreenirunkojen takana.  Juuri siinä kohti tarkennan runkoihin ja perennoihin, tausta sumenee.  Romantikkona olen nimennyt pienen etupihani ‘syreenimaaksi’.DSC_3557Käppyräinen syreeninrunko näkyy tummana varjona.  Sen alla kasvaa ja kukoistaa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.  Keittiön ikkunanäkymä on mielestäni huipputärkeä.   Iiriksistä on jäljellä komeat lehdet, luottoruusu ‘Aspirin Rose’ kukkii aina vaan ja alkusyksyn (valkoiset) punahatut ilahduttavat pitkään.DSC_3442Siellä jossain tuijien edessä on tiikerililjasta kehitelty valkoinen ‘Sweet Surrender’.  Ainakin minä olen täysin antautunut sen edessä ja odottelen malttamattomana kukintaa.  Tuijat eivät näytä yhtään tylsiltä, niitten eteen voi istuttaa vaikka mitä.  Mikä loistava vihreä takaseinä!DSC_3445Ikivanhoja syreenenjä on kaksi.  Ne vievät paljon vettä.  Mutta olen saanut kasvamaan mainion kurjenpolven melko varjoisassa juuristoalueella (Geranium nodosum). Pieni happomarjakin on selviytyjä ja pienine heleine lehtineen minusta oikein sievä.DSC_3359Mikään väri ei ole pannassa.  Itäinen alue  kylpee aamuauringossa.  Keväällä täällä on usein keltaisia tulppaaneja.  Nyt loppukesällä kirkkaankeltaisia kärsämöitä.DSC_3121Sininen ‘Orion’ kurjenpolvi ja pitkävartinen, pallokukkainen Knautia macedonica (jokin törmäkukka) on kuvattu sateisena päivänä.  Kirkas väri piristää harmaina päivinä, joita tänä kesänä onkin riittänyt.DSC_3438On palattava vielä tuijien edustalle, valkoisten tiikerililjojen kimppuun.  Reunassa erottuvat kauniit lehdet ovat katsuran lehtiä.  Se on kahdessa vuodessa kasvanut tuijien edustalla jo suureksi pensaaksi.  Latvuksessa näkyy jo punerrusta.  Pian on edessä sen loiston aika, katsuran syysväri tekee tuijarivistöstä nähtävyyden – keittiön ikkunasta.

Jänis juoksi juuri ikkunan ohi.

August 23, 2017 § Leave a comment

DSC_3419Kaunis pihaporttini ei sitä pysäytä.  Katselen jäniksen juoksua kiinnostuneena, rusakko on onneksi.  Niitten kanssa täällä elellään.  Omenapuut tietysti suojataan talveksi ja nykyään paljon muutakin.  Eräänä talvena ne napsivat kaarnan pois hienosta japaninvaahterastani.  Nyt sekin, tai pikemmin uusi japaninvaahtera suojataan huolella.  Katselen jäniksen juoksua siksi, että ihan lähellä olen jo nähnyt villikaneja.  Olen kuullut, että ne syövät jopa tulppaanit pihasta.DSC_3418Pian on aika istuttaa pikkusipulit ja lokakuussa istutan tulppaanit.  Nykyisin saa jo vähän kiertelemällä aikaan ihanan kevään, taimimyymälöitten nykytarjonta riittää minulle.  Aikaisemmin tilasin jopa Ruotsista, turhan hankalaa. Portinpielessä kasvava elinvoimainen viinikärhö ‘Madame Julia Correvon, kukkii karmiininpunaisin kukin.DSC_3499Metsärinteessä aukeaa vielä yksittäisiä kukkia tänä keväänä istutettuun ‘Nevada’ pensasruusuun.  Sen suuri, lummemainen kukka on upea.  Siitä pitävät myös pienet (vaarattomat) koppakuoriaiset.  Muissa rinteen ruusuissa on paljon nuppuja.  ‘Stanwell Perpetual’ ja ‘Sointu’ aikovat sulostuttaa syyskesän hetkiäni metsärinteen polulla.DSC_3501Erilaisia angervoja kukkii eri puolilla.  Metsärinteessä on siellä täällä tummanpunaisia lehtiä (happomarjoja, punainen lännenheisiangervo, kirsikkaluumu, tummanpunainen koristeomena, keijunkukkia…).  Istutin sinne loppukesää varten ryhmän kylmänpunaisia angervoja.  Ne viihtyvät erinomaisesti, vaikka valoa on niukalti.