Rutikuivan ja aurinkoisen paikan kasveja.

March 5, 2015 § Leave a comment

Olen plärännyt taas talven aikana puutarhakirjastoani ja tehnyt listaa kasveista, joitten sanotaan selviävän kasvupaikasta, jolle englantilaiset ovat antaneet osuvan nimen ‘Dirt’.  Suomeksi ehkä pölyssä kasvavat.

En kuitenkaan kaiva taimia orapihlajan juurien väleihin.  Teen reunakiveyksen ja kaadan monta säkkiä multaa, syntyy siis kohopenkki.  Alkuun tarvitaan apua (mm. kastelua), jotta kasvit saavat mahdollisuuden.  Mutta silti niitten on sovittava ominaisuuksiltaan kurjaan kasvupaikkaan.  Kohopenkki on niille vain ‘hyvä startti’.

kuumin ja kuivin paikka

Merkkaan asteriksilla ne kasvit, joita olen ehtinyt jo itse testata muissa paikoissa puutarhaa.

Centranthus ruber*

Anchusa azurea*

Dictamnus albus*

Linaria purpurea

Knautia macedonica*

Lychnis coronaria*

Scabiosa*

Origanum vulgare*

Echninops ritro*

Lisäksi mainitaan seuraavat: Agastache, Perovskia ja Verbena bonariensis.  Ainakin minulla Verbena ja Perovskia jäävät yhteen kesään (eivät talvehdi) ja Agastache on myös uusittava usein.  Kasvilista on pitempikin, mutta olen karsinut pois ne, joita olen kokeillut mutta epäonnistunut (esim.unikko Papaver orientalis – aurinkoa ei ilmeisesti meillä riitä sen tarpeisiin).  Listaan kuuluva mirrinminttu ‘Nepeta faassenii’  vaatii minun puutarhassani vähän paremmat olosuhteet kuin ‘dirt’.

DSC_0017 kopio Laventelia harkitsen, vaikka talvehtiminen on ‘satunnaista’.  Meillä yleensä onnistuu, koska puutarha on kokonaan vinossa!  Tontti sijaitsee rinteessä ja vesi pääsee valumaan pois.  Laventeli inhoaa talvimärkyyttä.  Uusin välillä jonkin ränsistyneen taimen.  Mutta katsokaa isosta kuvasta miltä laventelimätäs näyttää etupihalla, syreenin juurella!

DSC_0012Scabiosa jää aina yhteen kesään.  Mutta se kukkii koko ajan ja aivan villisti.  Suosikkini on ollut lajike nimeltä ‘Barocca’, hyvin tumma siniliila.  Yleensä myynnissä on vaaleampia, punertavia tai sinisiä.  Muutenkin kasvi näyttää elinvoimaiselta, vehreä ja tiivis mätäs.

DSC_0020Mätäsmäinen neilikka on tietysti myös ilmiselvä vaihtoehto.  Värisävyjä on valkoisesta rajuun karmiiniin.  Olen mieltynyt hentoon pinkkiin.  Kuvassa näkyvä korkea on Knautia macedonica, se on myös suosikkikasvini vaikeisiin paikkoihin.  Korkeat, huojuvat kukkavanat tuovat vaihtelua.  Kuvan lajike on ‘Melton Pastels’  nimensä mukaisesti  vaaleanpunaisia pastelleja.  Tavallisempi on tumma punainen lajike.

AgastacheTähkämäinen ‘Agastache’   on myös hyvin elinvoimainen selviytyjä.  Mikään pitkäaikainen perenna se ei kuitenkaan ole.  Mutta vuoden pari kukkiessaan se on jokaisen sentin arvoinen.  Näillä saa kuivaan penkkiin vehreyttä ja muotojen vaihtelua.  Mehiläiset rakastavat niitä.  Jonain kesänä onnistuin löytämään tumman sinisen lajikkeen,  se oli vielä hienompi kuin tämä ‘Blue Fortune’.

Dictamnus albusDictamnus albus (Mooseksen palava pensas)  on aivan hämmästyttävän näköinen kuuluakseen tähän joukkoon.  Sen kuvittelisi viihtyvän kosteassa lehdossa.   Sen varaan ei kannata kukkapenkkiä perustaa, jos on kärsimätön luonne.  Kasvi vaatii useamman vuoden ollakseen edes näin näyttävä.  Eikä se pidä siirtelystä, kasvurauhaa siis.  Tämän valkoisen ohella on myös vaaleapunakukkainen.  Taidan etsiä sellaisen tähän apilapellon laitaan varttumaan.

Echinops ritroSuuren koivun edusta tarvitsee vahvan selviytyjän.  Valintani osuu pallo-ohdakkeeseen, Echinopsis ritro.  Etupihallani se kasvaa vahvasti syreenien juurialueella.  Pidän paljon sen runsaista lehdistä, vankoista varsista.  Ja tietysti noista hopeankarvaisista, vaaleansinisistä palloista.   Tiukasti ottaen kukinta-aika ei ehkä ole poikkeuksellisen pitkä.  Mutta kukkavarret nousevat aikaisin ja nuppuisia palloja on oikein mukava katsella.

Kiertomatka ongelmapaikoille alkaa.

March 5, 2015 § Leave a comment

Maaliskuu on ihmeen keväinen, lumet ovat sulaneet ja puutarhan ongelmat näkyvät.  Onneksi kohta nousevat sipulikasvit hämäävät hetken, saan aikaa tehdä päätöksiä.

apilaniityn laidallaTummien tulppaanien alue, ‘kolmio’  sijaitsee polun laidalla ja apilaniityn nurkkauksessa.  Sen olen ratkonut.  Kuivassa ja aurinkoisessa paikassa on pikkuhappomarja, myöhemmin nousee komea maksaruoho ja perhosangervo.  Niitten juurella kukkii pikkuinen kallionen (Erigeron karvinskianus).  Oikein somaa.  Mutta vaikka happomarjan tummuus häivyttääkin kuvassa tilannetta niin tiedän, että kolmion takana on kuivaa multaa (tässä vielä syksyn lehtien peitossa).

DSC_0005 2Ongelmapaikka jää kuvassa vasempaan reunaan.  Kuinka ollakaan, olen rajannut sen kuvasta.  Apilaniityn ympärillä on muuten viihtyisää.  Vanhan omenapuun alla kuunliljoja ja rotkolemmikkejä.  Päädyssä valoisassa (puolivarjoa vain meillä) ja kuivassa viihtyviä perennoja.  Miten joku voi jättää näin näkyvän paikan paljaaksi?

elo 005Taustan penkki on superkuiva (suurin koivu  kasvaa metrin päässä punahatuista).  Mutta multaa lisäämällä ja kuivimpina viikkoina kastelemalla olen saanut maksaruohot, punahatut, salviat ja tädykkeet kasvamaan.

Ongelmapenkissä on vuosien varrella vieraillut hetken vaikka mitä kuivan paikan kasveja ja ne ovat siirtyneet siitä paremmille kasvupaikoille.   Koivun juuristo ei ole ainoa ongelma,  vierellä kulkee koko matkan myös orapihlajien rivi.   Varjoisassa osassa orapihlajien penkin peittää hienosti peittokurjenpolvi, mutta paahteen puolella ei sekään jaksa.

Talven aikana olen pähkäillyt tätä pulmaa ja tehnyt listoja kasveista, joitten kasvuolosuhteiksi määritellään  – ei kuiva kasvupaikka, vaan pöly (engl. ‘dirt’).   Listaan kohta vaihtoehtoni.  Matalia, mätäsmäisiä löytyy, mutta haluan paikkaan väleihin jotain korkeampaakin.   Orapihlajien paljaat rungot kaipaavat verhoilua.  Lisäksi aion jatkaa taustan reunuskiveystä (graniitti’tiiliä’) kolmioon ja polulle saakka.

DSC_0091

Valitsen vuoden kotimaisen ja ulkomaisen puutarhakirjan.

February 6, 2015 § 1 Comment

Muistelemisen ohella parasta puuhaa talvikuukausina on puutarhakirjojen lukeminen.  Silmämääräisesti hyllyä katsellen niitä on kolmisenkymmentä.  Pidän lukemisesta muutenkin ja kirjoista saa hyödyllistä tietoa ja innoitusta viihdyttävällä tavalla.

köynnöshortensiaValitsen nyt hyllystäni viime vuoden parhaat, uudet kirjat:

Jouko Rikkinen: Värien puutarha

Julkaistu pari vuotta sitten, mutta löysin sen vasta nyt.  Päihittää suurimman osan ulkomaisista kilpailijoistaan.  Puutarhan kukkaryhmien suunnittelussa hyödyllinen perusrakenne:  yksi väri kerrallaan esitellään kevään sipulikasveja, perennoja ja kesäkukkia.  Kuvat ovat upeita.  Sisältö tiukkaa asiaa (kiitos!).  Pakattu täyteen tietoa, esimerkiksi ‘violetit perennat aurinkoisille paikoille’.  Vaihtoehdot esitetään lajikenimin, erittäin hyödyllistä.  Värit ovat pääteema, joten terälehtien väritys kuvaillaan tarkasti.  Minua ihastutti erityisesti maininnat valo-olosuhteiden vaikutuksesta väreihin sekä värien yhdistämisideat (moniväristen kukkaryhmien rakentaminen).  Oleellinen kasvuolosuhteisiin liittyvä mainitaan myös.  Tämä tulee kulumaan käytössä.  (Se on muuten juuri alessa naistenlehden hintaan.)  Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kasvitieteen professori. Aion selvittää mitä muuta hän on julkaissut.

Highgrove

Kirja kertoo Englannin Prinssi Charlesin omasta puutarhasta.  Ennakkokäsitys kuninkaallisesta puutarhasta romuttui kerralla.  Highgrove on persoonallinen, selvästi hyvin rakas, ‘oma’ puutarha.  Tästä syystä se pääsi uusien ulkomaisten kirjojen kärkeen listallani.  Erityinen ilo on puutarhan moninaisuus, prinssi kertoo saaneensa paljon ideoita matkoillaan.  Puutarha ei siis ole tyylillisesti ollenkaan eheä, se muodostuu hyvin monista ja hyvin erilaisista puutarhahuoneista.  Ääripäinä mainittakoon vaikka luonnonniitty ja turkkilaisesta matosta ideansa saanut ‘Mattopuutarha’ arabialaisornamentteineen ja intialaisine tuoleineen.  Yhdistävä tekijä on tietysti puutarhan omistaja ja hänen makunsa.  Kirja etenee kuukausi kuukaudelta prinssin itsensä kirjoittamien alkulukujen jälkeen.  Englantilaiset osaavat valokuvata puutarhoja, mitä silmäniloa!  Persoonallisuuden ohella toinen yllätys oli mittakaava.  Pinta-alaa on varmasti paljon, mutta kun tilat on jaettu niin moneen osaan, puutarhahuoneeseen, vaikutelma on hyvinkin intiimi.  Omat suosikkini ovat muurin ympäröimä keittiöpuutarha, kanala  sekä vesialtaan ympärille luonnonkivistä rakennettu terassipuutarha.  Kirja on tavallisen pikkupihan omistajallekin hirmuisen innoittava.  Kiveykset, muurit, telineet, ruukut, altaat,  piharakennukset ovat erittäin, erittäin ihastuttavia.  Prinssin puutarhamaku on selvästi melko perinteinen ‘English Cottage Garden’, rehevine perinneperennoineen.   Se selittää myös kodikkuuden tunnetta, näkee että tuolla polulla ihmisen on hyvä kävellä pionien keskellä.

floristin taidonnäyte

Metsäpuutarha taloyhtiön kaatopaikalle.

February 3, 2015 § Leave a comment

Kuulostaa suuruudenhulluudelta, mutta sitä puutarha välillä kaipaa.  Metsäpuutarha on nykyään minulle kaikkein rakkain puutarhan tila, etenkin keväällä.

kevät metsäpuutarhassaViimeinen 10-vuotis puutarhamuistelman osa on menossa.    Rehevyys on nyt huipussaan, mutta jokainen vuosi matkan varrella on ollut  hyvä.  Metsäpuutarhan kasvua on ollut ilo seurata.

ennen  muutostaViime kerralla kerroin muutoksesta etupihalla, kalliopuutarhassa.  Terassikulmauksen neliöstä  kaikki kaivettiin pois, tuijia lukuunottamatta, ja paikalla virtaa nyt kivinen puro.  Taustalla näkyy nykyisen metsäpuutarhan tila  – suurimman koivun alla levittäytyvä jättömaa, taloyhtiön x-kaatopaikka rakennusjätteille.  Kuvasta näkee hyvin, miten jyrkkä rinne on. Ja myös miten pikkuruinen tila todellisuudessa on.  Nämä muistelot ovat jo aiemmin hämmästyttäneet minua sillä, miten pieniä puutarhani huoneet todellisuudessa ovat.

homma alkaaNiin rinne – se tarkoittaa, että tämä paikka on silmissä takapihan varsinaisessa puutarhassa ja terassilla talon edessä.  Tunnistatte paikan taustametsän kuusesta, kieloista ja pihlajista.  Luin ahkerasti kirjoja ja puutarhalehtiä ja keksin perustaa metsäpuutarhan.  Työmaa on alkamassa, osa kivistä on kaivettu, rakennusjätteet poistettu ja muutama pensas jo istutettu.  Kielot tulivat vasta kun aloin kaivella maata!  Ne lisääntyvät nyt joka vuosi.

metsäpuutarhaMetsäpuutarha-illuusio vaati myös puitten istuttamista luonnonmetsän koivun, kuusen ja pihlajien väliin.  Istutin koristekirsikan, sirotuomipihlajan, kaksi koristeomenaa ja ‘Valkea Kuulas’- omenapuun.  Lisäksi lukuisia alppiruusuja (ikivihreää), sinikuusamia ja lukuisia angervoja.   Niitten väleissä on maanpeittäjinä kurjenpolvia ja koivun juurella vuorenkilpiä.  Keväällä ilahduttavaa väriä on helppo saada sipulikasveilla.

metsäRohkaiseva päätös muistelulle.  Viime vuonna kaupunki kaatoi metsikön laidan suuria kuusia.  Huomasin että tällä pienellä metsä-aukiollani oli valoa enemmän.  Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan puolivarjossa viihtyviä perennoja.  Kevään väriloiston jälkeen kukkijoita on ollut harvassa, akileijoja, varjoliljoja, syysvuokkoja.  Aion lisätä niitä ja keksin ehkä uuttakin talvikuukausina.

Kallio olohuoneen ikkunoitten edessä. Läntinen metsä varjostaa ja maakerros on ohut.

February 1, 2015 § Leave a comment

Siinä se on, silmissä kesät talvet.  Vietän puutarhan 10-vuotisjuhlaa vielä hetken muistellen.  Olen kirjoittanut (oikean ja vasemman puoleisilla palstoilla) muutoksista ennenkin.  Palaan aiheeseen vielä hetken, sillä ehkä joku muukin tarvitsee vähän rohkaisua kaikkien vaikeuksien keskellä.

Paraatinäkymä olohuoneen ikkunoista silloin joskus, siis 10 vuotta sitten.

ennen muutostaVarhain keväällä ei Suomessa puutarha ole parhaimmillaan.  Mutta voin kertoa ettei tämä kovin paljon kummoisemmaksi tullut myöhemminkään.  Piikkirisut ovat tällä kertaa juhannusruusuja, niitä jotka eivät koskaan kukkineet.  Nyt juhannusruusut kukkivat hurjasti aurinkoisemmassa (mutta yhtä kuivassa) paikassa.  Kokeilin kivikkopuutarhaa, mutta metsästä kylväytyvät heinät nujersivat perennat ja minut.

pensaita kalliollaKaivoin maan pois kokonaan ohuimmista kohdista.  Lisäsin multaa syvänteisiin ja istutin suuren joukon pensaita, joista suurin osa on ikivihreitä (marjakuusia, rodoja , mahonia).  Pölliaita puutarhaa rajaamassa on myös tärkeä rakenne.  Lattiana varjossa pikkutalvio ja puolivarjossa suikeroalpi.

kalliobKeväinen paratiisi kallion päällä.  Pikkupuu/pensas on iki-ihana rusotuomipihlaja.  Se vankistuu joka vuosi ja on tärkeä välikerros metsän koivujen ja pihlajien alla.

vuorenkilpiTerassin nurkassa on vehreä penkki,vain ja ainoastaan vuorenkilpeä.  Koska rakentelen mielelläni monilajisia perennaryhmiä, rauhoitan tilanteen istuttamalla vierelle isomman alueen yhtä ja samaa.  Vuorenkilpeä ei taideta arvostaa.  Onneksi pidän näistä lehdistä tosi paljon, tässä nurkassa ei nimittäin mikään muu suostu kasvamaan, kokeiltu on.

Vielä enemmän kokeiluja ehdin tehdä terassin toisessa reunassa.  Tässä vuosien takainen viritelmä.  Keskustan pieni puu (vartettu pikkusyreeni) on sinänsä ideana ihan ok.  Olin visioinut tähän sellaisen muotopuutarhamaisen neliön.  Tiedättehän, leikattu puksiaita ja keskellä jotain ihanaa kukkivaa.  Hohhoijaa näitä haaveilijoita.  Suurin koivu on juuri ja juuri kuvan ulkopuolella.  Se kidutti puksit henkihieveriin alta aikayksikön, samoin ne kukkijat.

terassin reuna ennenPuksien jälkeen neliön rajasivat keijuangervot, keskellä sinnitteli kurjenpolvia ja kuunliljoja.  Kun kierros numero 5 tai 6 oli käyty tässä pikkuneliössä (olohuoneen ikkunoitten alla ja kuten näkyy terassin laidalla) vihelsin pelin poikki.  Tarvittiin järeä idea – ja se oli puro!

puroNeliö kaivettiin kokonaan pois ja kasvit muuttivat muualle.  Puro muutti neliön aivan tunnistamattomaksi. Koko puutarhani on vinossa (melko jyrkkä rinne), joten puron rakentamisessa siitä oli paljon iloa.  Myös vieressä kulkeva kallio saa puron maastoutumaan.  Kaikki kivet on kaivettu omasta pihasta.

puro ylhäältäPuro yläjuoksulta katsottuna.  Lähtöputki kätkeytyy kivien koloon tuijan taakse.  Joku voisi luulla, että tämä on pitempikin kuin  1,5 – 2 metriä, pitääpä mitata keväällä.  Vesi solisee, linnut kylpevät.  En väsy katselemaan ja huokailemaan.  Oikein isot ongelmat tuovat oikein isoja palkintoja!

Välimeren kasveja rivitalon etupihalle.

January 30, 2015 § 1 Comment

Välimeri!  Marraskuu-ilmastoisen tammikuun lopuilla sydän huokailee.  Paahteisia päiviä, harmaita käppyräisiä oliivipuita, yrttien tuoksua…

Takaisin todellisuuteen etupihalleni.  Meri ei siinnä taustalla, ainoastaan taloyhtiön parkkipaikka.  Siintävät vuoret ovat naapuritaloja ja niin edelleen.  En voi ollenkaan kehua ratkaisseeni näköalaan liittyviä ongelmia, vielä.  Tällaista oli etupihalla, 10 vuotta sitten.

vanha etupihaIdän puolella aurinko paahtaa ja nurmikko kellastuu.  Kokemattomana puutarhurina älysin sentään istuttaa kurttulehtiruusuja, ne sietävät kuivuutta.  Ruusut tuoksuivat ihanasti heinäkuussa.  Mutta suurimman osan vuotta tässä oli piikkisiä keppejä.  Mutta jo silloin kaksi valkokukkaista syreeniä oli varttumassa.

laventeliVietän puutarhani 10-vuotisjuhlaa tänä vuonna ja olen aloittanut muistelot.  Etupihasta tuli pikkuinen välimerellinen keidas.  Maaperä on tässä pölyisen kuivaa, englantilainen sana ‘dirt’ kuvaa sitä mainiosti.  Oliivipuita ei ole, mutta molemmat syreenit ovat luonteikkaita, sammaleisia, jäkäläisiä ja käyräoksaisia.  Laventeli viihtyy suurenmoisesti niitten edessä, kirkkaassa auringossa.

etupihan perennatTalon sisääntulo ei ole tyylikäs, se on monilajinen ja värikäs perennapenkki.  Syy on se, että muualla  puutarhassa on vain puolivarjoa.   Naapuri asuu meidän etelässä.  Nautin kärsämöistä, sinipallo-ohdakkeista ja sinisistä kellokukista täällä.  Karmiini huojuja on Knautia macedonica, jokin törmäkukka se on.   Reunuskasvi on harmahtavalehtinen nukkapähkämö, joka on superkasvi.  Penkissä on kaksi ‘Aspirin rose’ modernia pikkuruusua.  Yhtä tavallisia ja luotettavia kuin aspiriini.

valkoinen punahattuPenkin keskiosaan lisään joka kevät uutta multaa.  Kuivuudesta huolimatta saan valkokukkaiset punahatut ja punatähkät viihtymään.  Myöhemmin kukkivat asterit (Aster frikartii ‘Mönch’).

tuijien juurella Istutin tuijarivin (6 tuijaa)peittämään parkkipaikkaa, mutta rikoin rivin suurella sorvarinpensaalla ja rodolla.  Tuijat ovat yltäneet jo harjakorkeuteen!  Tuijat eivät ole monenkaan suosikkipensaita, mutta tässä ei auta hienostella.  Ne peittävät tehokkaasti vihreään rumat autot ympäri vuoden.  Tuijien eteen istutan kevääksi ihania tulppaaneja ja myöhemmin esimerkiksi tällaisia valkoisia tiikerililjoja ‘Sweet Surrender’.

Puutarha koivujen välissä.

January 13, 2015 § 2 Comments

Kymmenen puutarhantekovuoden muistelo jatkuu.  Takapihan takalaidalla odottaa suurin vastus.  Koivut kasvavat komeasti molemmin puolin.  En kestänyt enää katsella morsiusangervopensaiden kitumista ja laikukasta nurmikkoa.

Takareunan 1.vaiheVaihdoin pensaat orapihlajaan ja lännenheisiangervoon, joka on edelleen iskussa suuren koivun alla!   Keskellä kataja, joka menestyy hienosti edelleen.  Sitten kokeilin kivetä paikan, kun nurmikko ei kasva.  No, nurmi halusi kasvaa nimenomaan kivien välissä.  Väriä tuomaan istutetut tasetit söivät etanat heti kuvanoton jälkeen.  Ikivanha omenapuu on aina vaan iki-ihana.

omeanpuuKun pensaat onnistuivat, aloin istuttaa perennoja.  Mistään ei ole siirretty muualle yhtä monta tainta.  Ja kokeilu jatkaa vielä ensi keväänä.  Harvat edes juuristoalueille ja kuivista kuivimpaan suositelluista kasveista selviävät tästä paikasta.  Viime vuosina olen reunustanut takalaidan graniittinopilla ja lisännyt säkeittäin multaa kohopenkiksi.

kirjoapteekkarinruusuSuurenmoinen kirjoapteekkarinruusu on selviytyjä.  Aurinkoa on puolivarjon verran ja se riittää mainiosti runsaaseen kukintaan.  Vieressä olevat salviat kukkivat myös hyvin.  Myöhemmin kesällä väriä saa päivänhatuista.  Nämä ovat tarkemmin Echinacea purpurea ‘Magnus’ nimisiä, joka on loistava Ruotsissa jalostettu, tavallinen lajike.

Echinacea MagnusReunakasvina neilikka näyttää toimivan ja aion lisätä sitä (mirrinminttu siirtyi muualle, sekään ei pärjännyt!).   Paikka on tärkeä, sillä se näkyy paitsi takapihan puutarhassa, myös terassille saakka.

loppukesäEnnätyskuivan viime kesän lopulla paikka näytti tältä.  Koivun ja aidan varjossa on aivan eri kasveja, valkoreunaisia kuunliljoja, rotkolemmikkejä ja tuoksumataraa.  Haaveilen aidalla kiipeilevistä köynnöksistä.  Maasta ei kokemuksen mukaan kasva yksikään.  Olen nyt istuttanut köynnöksiä kahteen suureen metallilaatikkoon.  Ensi kesänä nähdään miten käy.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.