Ruma ankanpoikanen.

June 22, 2017 § Leave a comment

DSC_3015Rumasta ankanpoikasesta kasvoi joutsen, vaikkei kukaan uskonut.  Satu nousee mieleeni kun ihailen puupionin kauneutta.  Monet pitävät sitä vaikeana, ei ole.  Pioni se on vaikka puuvartinen onkin.  Englantilaiset puutarhurit luonnehtivat pionia ‘tough as old boots’. Hyvin sanottu, meilläkin niitä näkee hylätyissä puutarhoissa, joista lähes kaikki muu on hävinnyt. Nyt kun tällä ensimmäisellä puupionillani on ikää seitsemän vuotta ja olen istuttanut jo kolme muutakin puutarhaani, suhtaudun siihen kuten muihinkin puutarhan kasveihin. Toisin oli ensimmäisen talven jälkeen .. kerronpa teille mitä koin silloin aikaisin keväällä, kun puupioni oli vasta pieni ryhmyinen puutikku:DSC_3035‘Viime kesänä istutettu ensimmäinen puupioni on ollut joka päivä tiukassa tarkkailussa.  Se näyttää hellyttävän myrtyneeltä, kurttuinen naama kuin mopsilla.  Eräänä päivänä huomasin, että kurttuiset silmut olivat suuremmat.  Epäilyttävän kuivilta ne näyttivät ja tuntuivat paperisilta.  Onkohan se paleltunut ja kuivunut pystyyn.  Lämpimän viikon aikana puupioni päätti uskoa kevääseen, silmuja tuli yhä enemmän je ne kasvoivat.  Lopulta suuret lehdet avautuivat.  Sehän selvisi!’ En verrannut talvehtinutta puupionia rumaan ankanpoikaseen, eläinkuntaan kuitenkin.  Huoleni on huvittavaa, katsokaa tätä rotevaa pienokaista.  Puupioni on oikeastaan pensas, lehdet suuret ja kukat lautaskokoa.DSC_3017Kukintaa sain meidän puolivarjoisessa paikassa odottaa pari vuotta.  Kannatti odottaa, puupioni on kaunislehtinen pensas koko kesän.DSC_3009Olen yhä vain onnellinen joka kerta kun avaan tämän uuden pihaporttini puutarhan perällä.  Mikä siinä onkin, tässä portin kautta kulkemisessa?  Ehkä puutarha tuntuu entistä enemmän tilalta, suuremmalta?  Jotain muutakin, salaperäistä.  Portti aukeaa ja astun metsärinteen polulle.DSC_3039Portin pielessä juhannusruusut kukkivat valtoimenaan.  Kaikki on hyvin.

Uhkeat kaunottaret.

June 21, 2017 § Leave a comment

DSC_2941Enää muutama myöhäinen tulppaani kukkii.  Ruusuissa ja pioneissa on pieniä, tiukkoja nuppuja.  Ei hätää, metsärinne loistaa koko pituudeltaan punaisena, valkoisena, violettina.  Laskin että alppiruusuja on rinteessä ainakin kuusi.  Kesät talvet ne ovat puutarhan vihreä takaseinä pikkupuiden lomassa metsän reunassa.  Nyt ne valtaavat näyttämön, ei mitään seinäruusuja enää.DSC_3059Rankat sadekuurot piiskaavat pensaita.  Välissä aurinko pilkahtaa esiin, uuden kasvun raikas vihreä säkenöi valossa. Kuurot tulevat myrskypuuskien saattelemina.  Olen siksi tukenut puupionin bambukepillä.DSC_3020Puupioni on vaivan arvoinen.  Pionit ovat kotoisin Kiinasta.  Siellä järjestetään keväisin pionifestivaaleja.  Japanin tunnettu kirsikankukkien juhlan idea on sama.  Keräännytään juhlistamaan kevättä ja kukkien hetkellistä loistoa.DSC_3012Puupionit ovat Kiinassa erityisen arvostettuja.  Kukat ovat upeita ja lähes lautasen kokoisia.  Nuorin puupionini kasvaa kallion päällä, terassin edustalla.  Ehdin nauttia joka hetkestä.  Kuten usein sanotaan, nuorin on sisaruksista kaunein.  Tämä on ensimmäinen ja ainoa kukka. Ensi vuonna kukkia on ehkä jo kaksi, seuraavana vuonna jo muutama.DSC_3011Puron laidalla valkoinen puupioni on jo varttuneempi eikä tarvitse bambukeppejä tuekseen.  Seuraan miten metsän takaa siivilöityvä valo sytyttää valkoisen ja terälehtien ihmeellinen muoto piirtyy esiin.

Jonoa lintujen kylpylässä.

June 19, 2017 § Leave a comment

DSC_2904Aurinkoiset kesäpäivät ovat aiheuttaneet lintujen kylpylässä jonoa.  Puro tarjoaa kaksi ja puoli metriä viileää, solisevaa vettä.  Ja vielä kaksi supersuosittua kahluuallasta.  Mustarastaat ja muutkin rakastavat kylpemistä.  Tiaiset joutuvat odottamaan jonossa kuusen oksilla.DSC_2913Iltapäivän varjoissa purolla kukkivat kevään myöhäiset tulppaanit.  Tyylikäs tumma, kapea ‘Queen of Night’ ja valkoinen.  Tänä vuonna se on ‘Liebestar’.  Joukossa on jokunen viime vuoden liljakukkainen ‘Sapporo’.  ‘Liebestar’ , rakkauden tähti – nimi lupasi paljon.  Tulppaani täytti sen hyvin, kukki hyvin pitkään pystypäin.  Muoto on erikoinen, mieleeni tulee lähinnä vanhojen hollantilaisten maalausten naisten valkoiset myssyt.  DSC_2929‘Liebestar’myssyjen joukossa on hieno narsissi ‘Thalia’.  Kylpylässä on puhdasta ja raikasta perennanlehtien vehreyttä vasten.DSC_2863Iltapäivän aurinko paistaa kalliolle.  ‘Fur Elise’ ja ‘Johan Cruijff’ tulppaanit ovat avanneet terälehtensä. Kalliolle istutan vaaleita, kellertäviä tulppaaneja.  ‘Johan Cruijff’ tulppaani on liljakukkainen ja terälehdissä on ulkopuolella aprikoosinväriset raidat.DSC_2889Valkoinen alppiruusu on kallion taustapensaita.  Vihreä seinämä on mukava nähdä ikkunoista talvellakin.  Kukkiessaan alppiruusu nousee taustalta katseenvangitsijaksi. On korkea aika antaa mustarastaan jatkaa kylpemistä.  Se ei pidä kamerasta, muuten lintu ei välitä touhuamisistani pätkääkään, jatkaa vain iloista räpiköintiään vesialtaassa.

Draaman kaari.

June 18, 2017 § Leave a comment

DSC_2893Pohjoisen omenatarhaksi nimetyllä alueella tunnelma on dramaattinen, sillä varjot ovat syvät.  Olen parhaani mukaan rakentanut tästä takapihan ruohopläntistä vähitellen jotain, miten sen sanoisin –  salaperäistä.  Tärkein askel oli näkymättömiin kääntyvä polku ja sen yläpuolella köynnöksin katettu, varjostava pergola. Polku ei vie ketään kauas,  kaarteen jälkeen tullaan muutaman metrin suoran kautta pienelle lammelle.  Sekin on tumma, mustin liuskekivin katettu.  Ympärillä aitoja peittävät, rehevät köynnöshortensiat miltei piilottavat altaan.  Tulppaanitkin ovat täällä salaperäisiä.DSC_2861Etualalla hehkuu loistavanpunainen ‘Couleur Cardinal’, taaempana ‘hollantilaisten mestarien ryhmä’.  Matkin parhaani mukaan vanhoja hollantilaisia kukkamaalauksia.DSC_2897Viininpunainen ‘Merlot’ on tärkein.  Jonain vuonna onnistuin löytämään liljakukkaisia ‘Burgundy’ tulppaaneja, mutta tämäkin viini käy.  Ryhmään kuuluu vaaleita, nyt ‘Spring Green’ ja punertava ‘Finola’. DSC_2877Ehdottomasti punavalkoraitainen ‘Carnaval de Nice’.  Tässä tulppaani on vielä nuppuinen.  Auettuaan se kiemurtelee villisti ja on nimensä veroinen.DSC_2841Etualan tumma, kerrottu tulppaani on iki-ihana.  Näitä haluan aina.  Nimi on valitettavan epädramaattinen ja jotenkin palauttaa jutun maan tasalle.  ‘Uncle Tom’ on varreltaan tanakka ja matala.  Mutta miltä se näyttääkään kukkansa avatessaan! Maan tasalle on aika palata, kaikki kasvaa kohisten ja köynnöksiä on sidottava telineisiin.

Puutarhaan sataa.

June 13, 2017 § Leave a comment

Kuuntelen tyytyväisenä jatkuvaa sateen ropinaa. Tästä ei kannattaisi puhua, aurinkoisia kesäpäiviä on odoteltu hartaasti hyytävissä kevättuulissa. Ja kun lämpö tuli, alkoi sataa. Mutta puutarha kaipaa vettä. Kevät oli paitsi kolea, myös kuiva ja viimainen. Omenatarhan suuren perennapenkin japaninvaahtera (Acer palmatum ‘Osakazuki’ on varttunut pieneksi puuksi ja tarvitsee vettä lehdilleen. Tulppaani on ihana viininpunainen, korkea Merlot. Varsinainen huoleni on kuitenkin omenatarhan omenapuu. Tarkemmin se ikivanha aarteeni. Naapuri sanoi pahaenteisesti viime kesänä ‘omenapuu näyttäisi olevan viimeisillään’. Se kuitenkin kukki runsaasti ja tuotti satoa. Pieniä ja mitättömiä omenia, kuten aina. Nyt keväällä se on ollut oikein surkea, toivon että sateet auttavat sitä. Omenatarhassa on myös istuttamani parivuotinen valkea kuulas ja säleikköomenapuu. ‘Tarha’ kuulostaa nytkin suureelliselta… Apilapellon reunalla nouseva tulppaani on ‘Negrita’, istutan joka vuosi. Sen sinertävä violetti sopii hyvin keltalehtisen lännenheisiangervon taustaan. Tulppaani on korkea, kaunismuotoinen ja sisällä on ihanaa, kirkasta sineä!
Yhdistän viininpunaiseen valkoista, kirjavaa, hyvin tummaa ja myös heleämpää punaista. Mutta ne aukeavat hiukan myöhemmin. Onneksin viininväriset ovat hyvin pitkään kukkivia. Tänäänkin sataa ja mietin miten hyvän kasvuun lähdön saavatkaan metsärinteen uudet pensasruusut.

Takauma huhtikuulle.

June 9, 2017 § Leave a comment

Kävi kuin kirjoissa; kesken juonen etenemisen päätettiinkin palata takaisin ajassa.  Sinne huhtikuulle jumiuduttiin pitkäksi aikaa.  Puutarhatyöt sujuivat takki päällä ja hanskat kädessä.  Nyt kun kesä on täällä, voin nähdä jotain hyvääkin hyytävässä keväässä.  Kaikki säilyi raikkaana viikkoja ja viikkoja.

pihaporttiMetsäpolun reunan kapea penkki on maanpeittäjäkasvin, kaihonkukan ansiosta aina sykähdyttävä.  Valkoisia ‘Actea’ ja ‘Recurvus’ -narsisseja siinä kasvaa aina, tulppaanit vaihtuvat.  Tänä keväänä ‘Flaming Purssima’ oli täysosuma.  Jokainen kukka on erilainen ja jokainen on hieno. Metsäpuutarhassa olen touhunnut viime viikkoina eniten, ruusujen istuttaminen metsärinteeseen on tarkoittanut vanhojen angervopensaitten siirtämistä, suurien kuoppien kaivamista, multaseoksen ja hevosenlannan lisäämistä. Metsäpolulla Käyn myös jatkuvasti seurailemassa pensasruusujen vointia, suuren koivun alla vesi on vähissä ja kevät on ollut hyvin kuiva.  Mutta mikäs täällä on käydessä!  Mustarastaat, pajulinnut ja peipot laulavat ja aurinko paistaa.  Punalehtinen happomarja on aivan ihana kaarevine oksineen.  ‘Design Impression’ ei ole lempitulppaanini, tuskin istutan niitä enää.  Kaipaan aikaisempien vuosien oransseja ‘Ballerina’ ja ‘Princess Irene’ tulppaaneja.  Mutta pitäähän kokeilla uutta.DSC_0115DSC_0043

Kesä on edessä.

May 28, 2017 § Leave a comment

Heräsin tyypilliseen suomalaiseen ajatukseen: kesä on mennyt.  Heräämisen edetessä: ei – kesä on vasta edessä.  On aika ajatella kesän kukintaa, kun tulppaanit huolehtivat metsärinteen loistosta. Exotic Emperor-tulppaani on aikainen, kerrottu ja keisarillisen komea.  Tulppaanien takana näkyy silmuja ruusun oksilla. Aasinsiltamaisesti katsellaan jouluruusuja ja mietitään ruusuja. Kaksi kesää sitten metsärinteen puutarhan olosuhteet muuttuivat valoisampaan suuntaan, kun kaupunki harvensi kuusikkoa.  Sinne istuttamani varjoisan kasvit alkoivat kärsiä ja vähitellen siirsin ne muualle.  Kokeilin piruuttani ruusua, ensin ruukussa jotta voisin kiikuttaa sen aurinkoon.  Mutta eikö mitä, siellä se kukki autuaana.  Talvikuukausina olen etsiskellyt kirjoista ja puutarhalehdistä listan ruusuista, joista mainitaan ‘sietää varjoa’,  ja ‘viihtyy laihassakin maassa’ ja ‘vaatimaton kasvualustan suhteen’.  Ensin kaivoin suuren kuopan, täytin hyvällä puutarhamullalla ja lannoitin hevosenlannalla.  Ensimmäisenä metsään muutti ‘Tornionjokilaaksonruusu’.  Seuraavana kesänä se sai seurakseen ‘Hannan’ (Fru Dagmar Halstrup piti olla, aika vastaava) ja ‘Mustialan’ ja ‘Ritausman’. Siirsin rinneangervoja muualle ruusujen tieltä.  Aurinkoa ei rinteessä ole ruusuille ihanteellisesti, mutta näille olosuhde näyttää kelpaavan.  Olen varautunut lisäämään multaa ja lannoittamaan, metsä on lähellä.  On hyvä myös pitää maa peitettynä, kaihonkukka tekee sen tehokkaasti, näin keväällä sykähdyttävän sinisenä. Kaihonkukka peittää metsärinteen alareunaa, polun toisella puolella. Ylempänä maanpeittäjä on ehdoton suosikki, tarhavarjohiippa.  Sen lehdistö on uskomattoman kaunis – ja peittävä koko kesän.  Keväällä  lehtien yläpuolelle kohoavat sirot kukkavanat.  Metsäpuutarhan aukiosta on kasvamassa ruusutarha.  Ruukuissa odottavat Suomessa jalostetut ‘Sointu’ ja ‘Sävel’.  Ne ovat kauniskukkaisia, melko matalia ja tiiviitä kurtturuusuja.  Nyt paikka on niin tulppaanien ja alliumien peitossa, ettei siellä voi myllätä.