Syksyn väriterapia.

November 6, 2016 § Leave a comment

japaninvaahteraVäriterapia kantoi tänä syksynä lumentuloon asti.  Harmaita välipäiviä ehti olla vain muutama.  Tuuli riipi lehdet pensaista ja hetken oli synkkää.  metsäpuutarhaPuron laidan japaninvaahteran (‘Osakazuki’) punainen syysväri oli hätkähdyttävä.  Metsäpuutarhassa yllättää hyötykasvi, pensasmustikka.  Se on näin hieno oranssi.  Vierellä tumma luumukirsikka (Prunus cerasifera ‘Nigra’) ja taustalla keltalehtisten keijuangervojen rivi.  Ne reunustavat metsäpolkuani.pensasmustikka Pensasmustikka on kaikin tavoin hieno metsäpuutarhan pensas.  Omani on jo ehtinyt hyvän kokoiseksikin.  Kukkiva pensas on kaunis ja vielä kauniimpi marjova pensas.  Kotoista mustikkaa kasvaa rinteessä siellä täällä.  Pensasmustikka näyttää luontevalta metsän kuusi taustanaan, vaikka ei suomalaiseen metsärinteeseen oikeasti kuulukaan.katsura Pensasmustikka ei ole ollut moksiskaan viime jäätalven jälkeenkään.  Vähän jännitän uutta tulokasta, katsuraa.  Se kasvaa viiden tuijan edustalla.  Tuijarivi on välttämätön todella ruman autokatoksen peittämiseen, mutta harrastan jatkuvasti tuijarivin ‘rikkomista’.  Jo lehtensä varistanut suuri ja upea sorvarinpensas tekee hyvin tehtävänsä.  Keittiön ikkunasta näkyvä katsura on ilahduttanut läpi kesän.  Lehdet ovat hyvin kauniit aina.  Kuva ei tee syysvärille oikeutta.  Muistatte ehkä miten pitkä rivi oli täysin samanlaisia, valottomia päiviä.  En enää uskaltanut odottaa aurinkoa,sillä katsurankin lehdet alkoivat varista.kvitteni Miniatyyrikokoinen väriteos on kvitteni.  Hedelmä on syvän keltainen.  Lähelle on auennut kellokärhö ‘Arabella’n yksi myöhäinen kukka.  Köynnös kukki jo keskikesällä runsaasti.vanha omenapuu Vanhan omenapuun värikäs omenasato on poimittu.  Paljasoksaisena, lumen keskellä juuri nyt se on puutarhan aarre.

Ensilumi peitti ruusut.

November 5, 2016 § Leave a comment

Honey milkEnsilumi peitti yhdessä yössä alleen puutarhan viimeiset kukkijat.  Syreenipihan uusin tulokas, ‘Honey Milk’ ei malttanut asettua syksyyn ollenkaan.  Yöpakkasten ehdittyä jo etelärannikollekin se kasvatti uusia ja uusia kukkanuppuja.  Leikkasin tämän oksan maljakkoon ja nuput aukesivat miniruusuiksi.syysleimu On aika kirjata muistiin lokakuun urhoolliset kukkijat.  Uusia istutuksia miettiessä tahtoo unohtua miten paljon tulee katseltua syyskuun ja lokakuun kukkia.  Puron reunalla, terassin vieressä on tietysti tärkeä paikka.  Syksyllä valo on erityisen kaunis, lämmin ja pehmeä.  Valkoiset leimut ovat valon kaunottaria.  Ukonhatut olivat jostain syystä nuivia, yleensä siniliila tausta leimuille on hieno.  Luin puutarhalehdestäni, että syysasterista voi napsia vielä sen kukkiessakin varsia.  Nykäistään vaan reippaasti maasta, mukaan tulee pala juurta. Sitten istutetaan ja huolehditaan kastelusta.syysasteri Perinteinen syysasteri todella kukkii vielä lumen alla vanhojen syreenien juurella.  Napsin siitä monta vartta purolle leimujen taakse.  Asterien väri on juuri sellainen sinivioletti, josta pidän eniten.kelloköynnös

Kelloköynnös kukki pitkässä laatikossaan vasta syyskuussa ja lokakuussa.  Eksoottinen näky, ihan kuin viidakossa.  Viidakon köynnösten kasvuvoima sillä myös on.  Se muodostaa tiiviin ja täysin moitteettoman vihreän seinämän parkkipaikkaa vasten.  Naapurin auto ei näy!  Olen aikaisemmin kokeillut päivänsineä, en tiedä onko kukaan muu puutarhuri epäonnistunut päivänsinen kasvatuksessa?  Yksivuotisista köynnöksistä keskityn jatkossa hajuherneisiin ja tähän kelloköynnökseen.  syysvuokko Syysvuokko (‘Robustissima’) on syksyn ehdoton suosikki.  Vuokosta tulee mieleen tuttu valkovuokko.  Tämä on jättiläinen.  Pidän tavattomasti sen nuppuisista kukkavarsista, jotka nousevat korkealle pensasryhmän edessä.  Syysvuokkoryhmiä on jo kolmessa ‘puutarhahuoneessa’.  Kerään rohkeutta valkoisen ‘Honorine Jobert’in’ taimien istuttamiseen.  Minulla oli niitä puron laidalla paljon ja vuosia, vuosia.  Viime vuoden roudan ja jään talvi tuhosi kaikki vuokot (ja muutaman muunkin rakkaan kasvin, mutta ei siitä nyt enempää…).japaninruusukvitteni Myöhäissyksyllä kohtaa yllätyksiä.  Japaninruusukvitteni on pikkuinen, tanakkavartinen ja rönsyilevä pensas.  Pidän siitä perennojen väleissä risteilemässä.  Sehän on kevään kukkija, mutta tässä se kukkii lokakuun lopulla omia aikojaan.  Saman saattaa tehdä myös keltakotakuusama.  Viereinen violetti on hyvin kaunis asteri (tämä on jo kuihtunut) Aster frikartii ‘Mönch’.  Kukat ovat paljon syysasteria suuremmat, väri aivan ihana.  Ainoa huono puoli on se, että ‘Mönch’ ei ole kovin pitkäikäinen.  Viime talvesta selvisi vain yksi kasvi.  Nyt kun lumi tuli varhain, ei ole enää pelkoa viime vuoden tuhojen toistumisesta, eihän.  Usko palaa ja keväällä voi palauttaa hävinneet omille paikoilleen puutarhaan.

Värejä, hetkeä ennen harmautta.

October 16, 2016 § Leave a comment

sorvarinpensas &coSumuisia, harmaita päiviä pitkänä jonona.  Sää valmistelee meitä värien katoamiseen maisemasta.  Puutarhassa hehkuvat vielä japaninvaahterat ja monet vaatimattomat pensaat.  Uuden katsuran kuvaan heti kun aurinko pilkistää…   Katsuran ohella sorvarinpensas on syysväreiltään puutarhan upein.  Syysleikkasin vähän korkeaa pensasta ja muutama oksa pääsi syysasetelmaan.    Sorvarinpensas tuo viiden tuijan rivistöön lähes itämaisen koristeellisuuden kukkiessaan loistavan punaisin, riippuvin kukin.  Ja  kirsikan tavoin riippuvat punaiset hedelmät jatkavat pitkälle syksyyn.Gravetye Beauty Terassin vierellä kukki kärhö ‘Gravetye Beauty’ vielä syyskuun lopulla. Ainakin täällä se on kärhöistä myöhäisin, yllätyn joka syksy.  Hyvä niin, koska näistä siroista kukista nauttii, kun kilpailijoita on vain vähän.syysleimu Leimut toki jatkavat puron laidalla.  Valkoisia syysleimuja on tässä kasvanut jo vuosia.  Nyt siirsin etualalle laventelinsinisiä ‘Blue Paradise’ leimuja.  Pidän niitten väristä kovasti, onneksi ne kukkivat tänä syksynä runsaammin, kun pääsivät vähän valoisampaan paikkaan.Syysvuokko Robustissima Viime talven jääpolte, kova lumeton pakkanen, vei puron reunalta ‘Honorine Jobert’ syysvuokot.  En ole vielä rohjennut istuttaa uusia, ehkä ensi vuonna. Mutta muualla syysvuokot kukkivat aina vaan.  ‘Robustissima’ on nimensä mukainen.  Näen korkeat syysvuokot olohuoneen ikkunoista, sillä ne kasvavat uudessa penkissä, kallion takana.  Viereinen ruusu on kesällä istutettu, toivon sen kukkivan ensi kesänä (puolivarjoisa paikka). Limelight hortensiaViime kevään paras hankinta oli ehdottomasti ruukussa kasvava hortensia.  Tai itse asiassa kaksi, terassin kahta puolta.  Pidin ne ensimmäisen kesän samoissa muoviruukuissa.  Ruukut ovat melko pienet, ensi kesänä istutan hortensiat vähän isompiin ja vaihdan mullan.  Hortensiat ovat kookkaita, ‘Limelight’ säilyttää vaalean kellanvihreän värinsä – vielä lokakuun puolivälissä.  Kuvastakin näkyy, että se on vartettu korkeaan runkoon.  Tarkoittaa sitä, että hortensiat pitää talvettaa viileässä ja kuivassa paikassa, ei pakkasessa.  Oliivipuu on edelleen ulkoilemassa.  Pakkasyöt siirtävät sen sisätiloihin.  Tämä puu on selvinnyt huonelämmössä talvista lähes kymmenen vuotta.  Vähän lehtiä varisee, mutta kesällä tulee uusia.

Syksyn kynnyksellä.

September 24, 2016 § Leave a comment

vihreä polkuMetsärinteen polku on vielä syvän vihreä. Keväällä se on valoisa ja täynnä värejä.  Tulppaanisipulit odottelevat koreissa lokakuun viileyttä.  Niitten avulla teen metsärinteeseen pienen paratiisin kevääksi, valon ja värien  juhlan.pallohortensia  Muina aikoina onkin ollut miettimisen paikka.  Varjoisassa ja puitten juurialueella ei juuri mikään halua kukkia.  Hallitseva vihreys muuttuu ‘massamaiseksi’.  Kukaan ei usko miten paljon olen pohtinut lehtien muotoja!  Ja onhan sentään kasveja, jotka kukkivat täälläkin.  Hortensiat tietenkin, ja vieläpä pitkään.  Pallohortensia valaisee vihreyden ja toimii keskipisteensä.  Istutin alemmas uuden, punakukkaisen.  Siinä oli jo liian varjoisaa, hortensia viihtyi muttei kukkinut.  Siirsin sen uuteen paikkaan.heisiangervo Hieman aikaisemmin rinteessä kukki viikkoja siro perhosangervo.  Se on aivan suurenmoinen kasvi metsäpuutarhaan.  Yksi ainoa perhosangervo tässä levittelee pitkiä, kaartuvia oksiaan varjohiippojen yllä.  Vasemmalla taustalla on tärkeä vihreän rytmittäjä, punalehtinen pensas.  Heisiangervo on niin vahva pensas, että se pystyy kasvamaan aivan suuren koivun juurella.keijunkukka Punaisen vaikutus paranee, kun väriä toistaa.  Punaista on pienissä maanpeittäjissä, keijunkukissa.  Nämä ovat  vanhaa, perinteistä ‘Palace Purple’ lajiketta.  Nykyään on taimitarhoissa jo valtavasti vaihtoehtoja.  metsäasteriMetsärinteen aukealla on vieraillut vaikka mitä kukkivia kasveja.  Kehtaanko edes tunnustaa?  Liljoja ja akileijoja esimerkiksi.  Ne ovat muuttaneet nopeasti muualle.  Ahkeran talvisen opiskelun tuloksena löytyi suositeltava kasvi, metsäasteri.  Kaipasin jotakin loppukesään.  En voinut uskoa silmiäni,  sehän viihtyy ja kukkii runsaasti elokuusta pitkälle syksyyn.metsärinteen ruusut Puutarhakirjoja lukiessani talvella päätin kokeilla metsärinteeseen myös ruusuja.  Valitsin tietenkin ne, joita kuvailtiin ‘missä tahansa menestyviksi’.  Tässä ne ovat suuren koivun alla,  karoliinanruusu ja mustialanruusu.  Molemmat saivat syvän kuopan ja hyvää multaa sekä kastelua ensimmäisenä kesänään.  Ne tuuheutuivat hienosti ja näyttävät vahvoilta.  Karoliinanruusu kukki aika mukavasti (arvaan että paremmassa paikassa se olisi kukkia täynnä).  karoliinanruusuMustialanruusu teki muutaman kukan alaoksilleen.  Se keskittyi ilmeisesti juurien ja lehtien tekoon.  Mutta kukat olivat upeita.  Olen muutenkin tottunut tässä puolivarjoisassa puutarhassani siihen, että monet kasvit kukkivat niukemmin.  Ei haittaa, tässä mittakaavassa se riittää oikein hyvin.mustialanruusu Metsärinteessä on tilaa ainakin yhdelle uudelle ruusulle, mahdollisesti kahdelle.   Löydän ne talvella kun on aikaa haaveilla puutarhasta.

Ruukkuja, ruukkuja, enemmän ruukkuja.

August 15, 2016 § Leave a comment

RunkohortensiaPienestä pihasta on enää vaikea löytää neliötäkään mihin istuttaa.  Katseeni on kääntynyt kaikkiin mahdollisiin hukkanurkkiin.  Ja myös terassilaudoitukselle.  Kulmiin mahtuu mainiosti kaksi runkohortensiaa.  Voi että nämä ovat olleet hienoja keväästä lähtien!  ‘Pinky Winky’ hortensia on kartiomainen, oksat punertavat ja kukatkin syyskesällä jo aavistuksen punertavat.Pinky Winky hortensia Hortensiat viihtyvät meillä monessa paikassa maassakin terassin ympärillä.  Ne säilyvät raikkaina pitkälle syksyyn eivätkä loukkaannu rankkasateista.  Nyt kun sateet pitävät välillä sisällä, on mukavaa katsella ikkunoista kukkivaa puutarhaa.  Taustalla on ryhmä väriminttuja, jotka hämmästyttävästi myös viihtyvät ja aionkin lisätä niitä ensi keväänä.Limelight Toisen terassinurkan hortensia ‘Lime light’ on ehkä vielä rehevämpi.  Kukinnot ovat kupumaisia ja niitä on paljon.  terassiPiippuköynnöksen peittämän pergolan alla hortensia loistaa valoa.  Hurahdin hortensioihin niin äkillisesti keväällä, etten selvittänyt käytännön kysymyksiä.  Pystyn viemään ne Inkooseen talvisäilöön (ei pakkasta, mutta alle 10 astetta katon alla).  Toinen vaihtoehto on kaivaa ne suojaisaan paikkaan maahan ja suojata runko ja latvus.  Paras kysyä taimimyymälän asiantuntijalta!pihaportilla Pihaportilla, perimmäisessä nurkassa on keväällä kivetty polku ja paikkayrtit ja marjat ruukuissa ruukuille.  Yrteistä muutamat talvehtivatkin hyvällä onnella.  Viinimarjat ja karviainen ovat talvehtineet ruukuissa (suojattuina) jo vuosia.  Uusi runkoherukka tuotti hyvin satoa.  Sen ajattelin kaivaa talveksi maahan, varmuuden vuoksi.  Tavallinen punaherukka on meillä selvinnyt hyvin ruukussakin.  parkkipaikalla Toisella puolella taloa ollaankin metsän sijasta parkkipaikan naapurina.  Istutin tuijarivin peittämään näkymääni keittiön ikkunasta.  Syreenien rungot hämäävät ehkä vähän toisella puolella, mutta viime keväänä nostin reunaan istutuslaatikon (jalallisen).  En voi väittää etten näkisi autoja, mutta sisääntulon tuntu on jonkin verran puutarhamaisempi.  Rivitalossa ei saa rakennella omia aitoja tai portteja.  Harkitsen siis  viereen toista istutuslaatikkoa. Kelloköynnökset kasvoivat komeiksi.  Aika varjoisassa paikassa ei kukkia tule kuin muutama.kelloköynnös Autokatoksessa on aita, jonka yläreunaan mies rakensi pyynnöstä yksinkertaisen kukkalaatikon.  Aikaisempina vuosina olen kylvänyt siihen kosmoskukkia.  Nyt kokeilin hajuherneitä ja nekin kukkivat hyvin.hajuherne Minilumpeeni on jo parin vuoden ikäinen.  Sille ei tahdo löytyä mistään tarpeeksi aurinkoista paikkaa.  Olen lukenut, ettei se pidä virtaavasta vedestä.  Puro ei siis valitettavasti sille sovi.  Ja vesialtaassakin on pieni suihku.  Niinpä työnsin ruukun tummaan sankoon.  Värikkäine lehtineen se on oikein sievä, mutta ei kylläkään kuki.minilumme

Lintujen kylpylä.

July 30, 2016 § Leave a comment

mustarastasTontilta kaivetuista kivistä rakenneltu puro nauttii suurta suosiota lintujen kylpylänä. Terassilla voin seurata pihan mustarastaitten tarmokasta räpiköintiä vedessä.  Ne eivät häiriinny, kunhan en liiku.  Tiaiset ovat arempia ja lennähtävät nopeasti suuren kuusen suojaan. Purolla näkee yllättävän monia lintulajeja, vaikka viereinen metsikkö on pieni. kylpijäTämä kylpijä on uskoakseni kesän poikasia.  Kuivana se oli pörheä pullukka, katse sellainen viaton ja vähän hölmö.  Varttuessaan mustarastaan katseeseen tulee  terävyyttä, tietoisuutta.  Tässä se jo kuivattelee siipiään auringon lämmittämillä kivillä.  Seison aivan vieressä kamera kädessä.  En tiedä ihaileeko se ollenkaan uutta Bonica-ruusua, joka jatkaa edelleen runsasta kukintaa puron laidalla.tuija taustana Taustana on tuija, niitä on puron lähettyvillä kaikkiaan kolme.  Muitakin ikivihreitä kasvaa, marjakuusia, alppiruusuja ja mahonia.  Tämä on olohuoneen näkymä myös syksyllä ja talvella.  Monet kaivavat tuijat ylös,  minä olen istuttanut niitä.  Meillä ne ovat korvaamattomia tukipilareita monimuotoisille (välillä liiankin) istutuksille.  Käytän tuijia tietoisesti taustana, kasvit nousevat paremmin esiin.  Tässä valkoisia laukkoja (Allium nigrum) ja tuomipihlajan punertuvia marjoja.Honey Milk Talon toisella puolella, syreenien alla kukkii moderni pikkuruusu ‘Honey Milk’.  Se pääsi terassin ruukusta maahan kasvamaan.  Tällä puolella on sinistä, valkoista ja keltaista.  ‘Honey Milk’ sopii hyvin.  Katselen tässä kylläkin vanhoja iiriksiä (Iris germanica ‘Queen Elisabeth’).  Eivät kukkineet ollenkaan tänä upeana kasvukesänä.  Ei auta kuin kaivaa ne ylös ja vaihtaa. Valkoinen punatähkä (ainakin 5 kasvia) on kadonnut täysin.  Kaipaan sitä kovasti valkoisten punahattujen (Echinacea purpurea ‘Album’) pariksi.  Punahatut selvisivät kaikki pahasta talvesta.Fabiola Onneksi myös ‘Königin Fabiola’ selvisi.  Tyttäreni toi vuosia sitten sipuleita minulle Hollannista.  Heleä sini palaa joka vuosi.  Näitä  siroja kellokukkia on kokonainen mätäs, näytän sievän kukan läheltä.  ‘Fabiola’n kukkavanat nousevat tuuheitten perennojen lomasta.  Kellokukkien lähelle kumartuessani huomaan kiven kylkeen painautuneena siilinpoikasen, joka nukkuu autuaana aamuauringossa.  Piikikäs kylki vain kohoilee sen hengittäessä ja kuuluu pientä tuhinaa.  Herätessään se hakeutuu kasvien alle suojaan ja tarkkailee minua sieltä.siilinpoikanen Päätän kastella ruusun myöhemmin.

Orapihlaja-aidan alla.

July 21, 2016 § Leave a comment

apilapeltoOmenapuu oli jo tuossa nurkassa, kun muutimme tänne.  Pyöreä apilapelto korvaa nurmen, joka ei menestynyt puolivarjossa ja kuivassa.  Ympärillä kasvavat perennat ovat asettuneet, paitsi vastapäisellä, pitkällä sivulla.  Siellä kulkee vanha orapihlaja-aita.orapihlaja-aita Pienellä pihalla viheliäisinkin kolkka joutuu puutarhurin (usein epärealististen) ideoitten ja kokeilujen kohteeksi.  Orapihlaja-aidan alla olen yritellyt maanpeittokasveja (niin vahvaa ei löydy), kuorikatetta, kiveystä… Lopulta istutin vähän leveämpään kolmioon pienen happomarjan ja syysmaksaruohon.  Nehän pärjäsivät.  Ja sitten lisää.  Koska paikka on  pihan aurinkoisin (ja kuivin), laventelia, neilikoita, muurikelloja.  nelikoita, muurikellojaToinenkin kesä on nyt mennyt hyvin.  Olen varautunut kompostin ja mullan lisäämiseen jokaisena keväänä.  Orapihlajien juurella maa köyhtyy nopeasti. Aidan takana pilkottaa keväällä tekemäni ruukkupuutarhan graniittikiveys.  En tiedä olisinko nähnyt aidan aluksen takia näin paljon vaivaa, ellei paikka olisi niin tavattoman näkyvillä.  Kävelen tästä vierestä jatkuvasti kivipolkua pitkin suuren perennapenkin ympäri lammelle.  'Barocca'Juuri nyt väripilkkuna hehkuu tummanpunainen Scabiosa ‘Barocca’.  Se ei talvehdi ja iloitsen aina kun löydän taimitarhasta ‘Barocca’n.  Yleensä tarjolla on laventelinsinisiä, kauniita nekin mutta eivät näin tehokkaita.happomarja ja 'Barocca'– Korkea, pienikukkainen hujoppi on mainio, myös pitkään kukkiva Knautia macedonica (niitä on meillä monessa paikassa). Happomarjan tummien lehtien vierellä ‘Barocca’ ilahduttaa joka kerta kun kuljen ohi.Barocca Kaiken lisäksi se jaksaa kukkia todella pitkään.  Kesän menestyksestä rohkaistuneena istutin ryhmään kanadalaisen tertturuusun ‘Adelaide Hoodless’.  Se ei oli vielä paljastanut väriään.  Tertut ovat täynnä tiukkoja, punertavia nuppuja.  Kanadalaiset ovat ainakin meillä talvehtineet hyvin, jopa viime talven.perhonen Käytävän toiselle puolelle lensi kesän ensimmäinen värikäs perhonen.  Valkoisia lentelee puutarhassa joka päivä.  Monilajisessa puutarhassa on paljon kukkia, joista perhoset ja mehiläiset pitävät.  En ole valinnut erityisesti perhoskasveja, mutta monet vaatimattomat ja helpot kasvit ovat hyönteisten suosiossa.  Sellainen on esimerkiksi tähtiputki, joita kasvaa suuressa perennapenkissä iso ryhmä.punainen tähtiputki Punaisia tähtiputkia (‘Venice’ ja ‘Ruby Wedding’)oli paljon hankalampi saada menestymään.  Niitten vankistuminen kesti pari vuotta, mutta se kannatti. Matalampia ne ovat edelleen, mutta eivät enää honteloita.  Perennapenkin reunalla kasvavat vuorenkilvet ovat pienempää lajiketta, paljon sievempiä tällaisessa paikassa.