Syksyn kynnyksellä.

September 24, 2016 § Leave a comment

vihreä polkuMetsärinteen polku on vielä syvän vihreä. Keväällä se on valoisa ja täynnä värejä.  Tulppaanisipulit odottelevat koreissa lokakuun viileyttä.  Niitten avulla teen metsärinteeseen pienen paratiisin kevääksi, valon ja värien  juhlan.pallohortensia  Muina aikoina onkin ollut miettimisen paikka.  Varjoisassa ja puitten juurialueella ei juuri mikään halua kukkia.  Hallitseva vihreys muuttuu ‘massamaiseksi’.  Kukaan ei usko miten paljon olen pohtinut lehtien muotoja!  Ja onhan sentään kasveja, jotka kukkivat täälläkin.  Hortensiat tietenkin, ja vieläpä pitkään.  Pallohortensia valaisee vihreyden ja toimii keskipisteensä.  Istutin alemmas uuden, punakukkaisen.  Siinä oli jo liian varjoisaa, hortensia viihtyi muttei kukkinut.  Siirsin sen uuteen paikkaan.heisiangervo Hieman aikaisemmin rinteessä kukki viikkoja siro perhosangervo.  Se on aivan suurenmoinen kasvi metsäpuutarhaan.  Yksi ainoa perhosangervo tässä levittelee pitkiä, kaartuvia oksiaan varjohiippojen yllä.  Vasemmalla taustalla on tärkeä vihreän rytmittäjä, punalehtinen pensas.  Heisiangervo on niin vahva pensas, että se pystyy kasvamaan aivan suuren koivun juurella.keijunkukka Punaisen vaikutus paranee, kun väriä toistaa.  Punaista on pienissä maanpeittäjissä, keijunkukissa.  Nämä ovat  vanhaa, perinteistä ‘Palace Purple’ lajiketta.  Nykyään on taimitarhoissa jo valtavasti vaihtoehtoja.  metsäasteriMetsärinteen aukealla on vieraillut vaikka mitä kukkivia kasveja.  Kehtaanko edes tunnustaa?  Liljoja ja akileijoja esimerkiksi.  Ne ovat muuttaneet nopeasti muualle.  Ahkeran talvisen opiskelun tuloksena löytyi suositeltava kasvi, metsäasteri.  Kaipasin jotakin loppukesään.  En voinut uskoa silmiäni,  sehän viihtyy ja kukkii runsaasti elokuusta pitkälle syksyyn.metsärinteen ruusut Puutarhakirjoja lukiessani talvella päätin kokeilla metsärinteeseen myös ruusuja.  Valitsin tietenkin ne, joita kuvailtiin ‘missä tahansa menestyviksi’.  Tässä ne ovat suuren koivun alla,  karoliinanruusu ja mustialanruusu.  Molemmat saivat syvän kuopan ja hyvää multaa sekä kastelua ensimmäisenä kesänään.  Ne tuuheutuivat hienosti ja näyttävät vahvoilta.  Karoliinanruusu kukki aika mukavasti (arvaan että paremmassa paikassa se olisi kukkia täynnä).  karoliinanruusuMustialanruusu teki muutaman kukan alaoksilleen.  Se keskittyi ilmeisesti juurien ja lehtien tekoon.  Mutta kukat olivat upeita.  Olen muutenkin tottunut tässä puolivarjoisassa puutarhassani siihen, että monet kasvit kukkivat niukemmin.  Ei haittaa, tässä mittakaavassa se riittää oikein hyvin.mustialanruusu Metsärinteessä on tilaa ainakin yhdelle uudelle ruusulle, mahdollisesti kahdelle.   Löydän ne talvella kun on aikaa haaveilla puutarhasta.

Ruukkuja, ruukkuja, enemmän ruukkuja.

August 15, 2016 § Leave a comment

RunkohortensiaPienestä pihasta on enää vaikea löytää neliötäkään mihin istuttaa.  Katseeni on kääntynyt kaikkiin mahdollisiin hukkanurkkiin.  Ja myös terassilaudoitukselle.  Kulmiin mahtuu mainiosti kaksi runkohortensiaa.  Voi että nämä ovat olleet hienoja keväästä lähtien!  ‘Pinky Winky’ hortensia on kartiomainen, oksat punertavat ja kukatkin syyskesällä jo aavistuksen punertavat.Pinky Winky hortensia Hortensiat viihtyvät meillä monessa paikassa maassakin terassin ympärillä.  Ne säilyvät raikkaina pitkälle syksyyn eivätkä loukkaannu rankkasateista.  Nyt kun sateet pitävät välillä sisällä, on mukavaa katsella ikkunoista kukkivaa puutarhaa.  Taustalla on ryhmä väriminttuja, jotka hämmästyttävästi myös viihtyvät ja aionkin lisätä niitä ensi keväänä.Limelight Toisen terassinurkan hortensia ‘Lime light’ on ehkä vielä rehevämpi.  Kukinnot ovat kupumaisia ja niitä on paljon.  terassiPiippuköynnöksen peittämän pergolan alla hortensia loistaa valoa.  Hurahdin hortensioihin niin äkillisesti keväällä, etten selvittänyt käytännön kysymyksiä.  Pystyn viemään ne Inkooseen talvisäilöön (ei pakkasta, mutta alle 10 astetta katon alla).  Toinen vaihtoehto on kaivaa ne suojaisaan paikkaan maahan ja suojata runko ja latvus.  Paras kysyä taimimyymälän asiantuntijalta!pihaportilla Pihaportilla, perimmäisessä nurkassa on keväällä kivetty polku ja paikkayrtit ja marjat ruukuissa ruukuille.  Yrteistä muutamat talvehtivatkin hyvällä onnella.  Viinimarjat ja karviainen ovat talvehtineet ruukuissa (suojattuina) jo vuosia.  Uusi runkoherukka tuotti hyvin satoa.  Sen ajattelin kaivaa talveksi maahan, varmuuden vuoksi.  Tavallinen punaherukka on meillä selvinnyt hyvin ruukussakin.  parkkipaikalla Toisella puolella taloa ollaankin metsän sijasta parkkipaikan naapurina.  Istutin tuijarivin peittämään näkymääni keittiön ikkunasta.  Syreenien rungot hämäävät ehkä vähän toisella puolella, mutta viime keväänä nostin reunaan istutuslaatikon (jalallisen).  En voi väittää etten näkisi autoja, mutta sisääntulon tuntu on jonkin verran puutarhamaisempi.  Rivitalossa ei saa rakennella omia aitoja tai portteja.  Harkitsen siis  viereen toista istutuslaatikkoa. Kelloköynnökset kasvoivat komeiksi.  Aika varjoisassa paikassa ei kukkia tule kuin muutama.kelloköynnös Autokatoksessa on aita, jonka yläreunaan mies rakensi pyynnöstä yksinkertaisen kukkalaatikon.  Aikaisempina vuosina olen kylvänyt siihen kosmoskukkia.  Nyt kokeilin hajuherneitä ja nekin kukkivat hyvin.hajuherne Minilumpeeni on jo parin vuoden ikäinen.  Sille ei tahdo löytyä mistään tarpeeksi aurinkoista paikkaa.  Olen lukenut, ettei se pidä virtaavasta vedestä.  Puro ei siis valitettavasti sille sovi.  Ja vesialtaassakin on pieni suihku.  Niinpä työnsin ruukun tummaan sankoon.  Värikkäine lehtineen se on oikein sievä, mutta ei kylläkään kuki.minilumme

Lintujen kylpylä.

July 30, 2016 § Leave a comment

mustarastasTontilta kaivetuista kivistä rakenneltu puro nauttii suurta suosiota lintujen kylpylänä. Terassilla voin seurata pihan mustarastaitten tarmokasta räpiköintiä vedessä.  Ne eivät häiriinny, kunhan en liiku.  Tiaiset ovat arempia ja lennähtävät nopeasti suuren kuusen suojaan. Purolla näkee yllättävän monia lintulajeja, vaikka viereinen metsikkö on pieni. kylpijäTämä kylpijä on uskoakseni kesän poikasia.  Kuivana se oli pörheä pullukka, katse sellainen viaton ja vähän hölmö.  Varttuessaan mustarastaan katseeseen tulee  terävyyttä, tietoisuutta.  Tässä se jo kuivattelee siipiään auringon lämmittämillä kivillä.  Seison aivan vieressä kamera kädessä.  En tiedä ihaileeko se ollenkaan uutta Bonica-ruusua, joka jatkaa edelleen runsasta kukintaa puron laidalla.tuija taustana Taustana on tuija, niitä on puron lähettyvillä kaikkiaan kolme.  Muitakin ikivihreitä kasvaa, marjakuusia, alppiruusuja ja mahonia.  Tämä on olohuoneen näkymä myös syksyllä ja talvella.  Monet kaivavat tuijat ylös,  minä olen istuttanut niitä.  Meillä ne ovat korvaamattomia tukipilareita monimuotoisille (välillä liiankin) istutuksille.  Käytän tuijia tietoisesti taustana, kasvit nousevat paremmin esiin.  Tässä valkoisia laukkoja (Allium nigrum) ja tuomipihlajan punertuvia marjoja.Honey Milk Talon toisella puolella, syreenien alla kukkii moderni pikkuruusu ‘Honey Milk’.  Se pääsi terassin ruukusta maahan kasvamaan.  Tällä puolella on sinistä, valkoista ja keltaista.  ‘Honey Milk’ sopii hyvin.  Katselen tässä kylläkin vanhoja iiriksiä (Iris germanica ‘Queen Elisabeth’).  Eivät kukkineet ollenkaan tänä upeana kasvukesänä.  Ei auta kuin kaivaa ne ylös ja vaihtaa. Valkoinen punatähkä (ainakin 5 kasvia) on kadonnut täysin.  Kaipaan sitä kovasti valkoisten punahattujen (Echinacea purpurea ‘Album’) pariksi.  Punahatut selvisivät kaikki pahasta talvesta.Fabiola Onneksi myös ‘Königin Fabiola’ selvisi.  Tyttäreni toi vuosia sitten sipuleita minulle Hollannista.  Heleä sini palaa joka vuosi.  Näitä  siroja kellokukkia on kokonainen mätäs, näytän sievän kukan läheltä.  ‘Fabiola’n kukkavanat nousevat tuuheitten perennojen lomasta.  Kellokukkien lähelle kumartuessani huomaan kiven kylkeen painautuneena siilinpoikasen, joka nukkuu autuaana aamuauringossa.  Piikikäs kylki vain kohoilee sen hengittäessä ja kuuluu pientä tuhinaa.  Herätessään se hakeutuu kasvien alle suojaan ja tarkkailee minua sieltä.siilinpoikanen Päätän kastella ruusun myöhemmin.

Orapihlaja-aidan alla.

July 21, 2016 § Leave a comment

apilapeltoOmenapuu oli jo tuossa nurkassa, kun muutimme tänne.  Pyöreä apilapelto korvaa nurmen, joka ei menestynyt puolivarjossa ja kuivassa.  Ympärillä kasvavat perennat ovat asettuneet, paitsi vastapäisellä, pitkällä sivulla.  Siellä kulkee vanha orapihlaja-aita.orapihlaja-aita Pienellä pihalla viheliäisinkin kolkka joutuu puutarhurin (usein epärealististen) ideoitten ja kokeilujen kohteeksi.  Orapihlaja-aidan alla olen yritellyt maanpeittokasveja (niin vahvaa ei löydy), kuorikatetta, kiveystä… Lopulta istutin vähän leveämpään kolmioon pienen happomarjan ja syysmaksaruohon.  Nehän pärjäsivät.  Ja sitten lisää.  Koska paikka on  pihan aurinkoisin (ja kuivin), laventelia, neilikoita, muurikelloja.  nelikoita, muurikellojaToinenkin kesä on nyt mennyt hyvin.  Olen varautunut kompostin ja mullan lisäämiseen jokaisena keväänä.  Orapihlajien juurella maa köyhtyy nopeasti. Aidan takana pilkottaa keväällä tekemäni ruukkupuutarhan graniittikiveys.  En tiedä olisinko nähnyt aidan aluksen takia näin paljon vaivaa, ellei paikka olisi niin tavattoman näkyvillä.  Kävelen tästä vierestä jatkuvasti kivipolkua pitkin suuren perennapenkin ympäri lammelle.  'Barocca'Juuri nyt väripilkkuna hehkuu tummanpunainen Scabiosa ‘Barocca’.  Se ei talvehdi ja iloitsen aina kun löydän taimitarhasta ‘Barocca’n.  Yleensä tarjolla on laventelinsinisiä, kauniita nekin mutta eivät näin tehokkaita.happomarja ja 'Barocca'– Korkea, pienikukkainen hujoppi on mainio, myös pitkään kukkiva Knautia macedonica (niitä on meillä monessa paikassa). Happomarjan tummien lehtien vierellä ‘Barocca’ ilahduttaa joka kerta kun kuljen ohi.Barocca Kaiken lisäksi se jaksaa kukkia todella pitkään.  Kesän menestyksestä rohkaistuneena istutin ryhmään kanadalaisen tertturuusun ‘Adelaide Hoodless’.  Se ei oli vielä paljastanut väriään.  Tertut ovat täynnä tiukkoja, punertavia nuppuja.  Kanadalaiset ovat ainakin meillä talvehtineet hyvin, jopa viime talven.perhonen Käytävän toiselle puolelle lensi kesän ensimmäinen värikäs perhonen.  Valkoisia lentelee puutarhassa joka päivä.  Monilajisessa puutarhassa on paljon kukkia, joista perhoset ja mehiläiset pitävät.  En ole valinnut erityisesti perhoskasveja, mutta monet vaatimattomat ja helpot kasvit ovat hyönteisten suosiossa.  Sellainen on esimerkiksi tähtiputki, joita kasvaa suuressa perennapenkissä iso ryhmä.punainen tähtiputki Punaisia tähtiputkia (‘Venice’ ja ‘Ruby Wedding’)oli paljon hankalampi saada menestymään.  Niitten vankistuminen kesti pari vuotta, mutta se kannatti. Matalampia ne ovat edelleen, mutta eivät enää honteloita.  Perennapenkin reunalla kasvavat vuorenkilvet ovat pienempää lajiketta, paljon sievempiä tällaisessa paikassa.

Aika istua alas.

July 14, 2016 § Leave a comment

terassillaSadekuurot pitävät huolta kastelusta.  Lisäilen välillä veteen laimennettua nokkoskäytettä tai kastelulannoitetta.  Uudet hortensiat ruukuissaan ovat nuppuisia ja hyvinvoivia.  Etelän metsä tekee terassille siirtyvää varjoa, tässä on hyvä nauttia kesästä.  Terassia ympäröi rehevä vuorenkilpipenkki ja sen takana kaadetuista pihlajista kasattu pölliaita.  Lännen puolella nousee kallionkieleke, varjoisa alue peittyy alppiruusuihin ja mataliin marjakuusiin.  Taistelin tässä aikanaan kivikkopuutarhan parissa.  En tiedä mitään niin työlästä ja tappiollista.  Suikeroalpi pelasti minut valtaamalla alueen kaikilta kivikkohienouksilta.   Kirkkaan keltainen ei ole lempivärini puutarhassa, mutta onhan se aurinkoinen kukkiessaan.  Ja muulloin hienon vihreä maanpeittäjä.  kiinankärhöTerassi jatkuu talon leveydeltä, ainoa mahdollisuus on istuttaa ruukkuihin seinän vierelle.  Istutin pari vuotta sitten vuorenkilpien joukkoon köynnöshortensian ja se verhoaa kauniisti jo julkisivun toisen reunan.  Tässä kohdassa on hyvin varjoisaa.  Kiinankärhö on kokeiltavana, saa nähdä siirtyykö sekin muitten kärhöjen lailla muualle.  Juurella on kesäkukkia, kärhö ei ole ainakaan vielä erityisen näyttävä.puro Kallion vierellä solisee puro.  Voin katsella terassilla istuessani lintujen kylpevän purossa.  Pitää istua ihan hievahtamatta paikallaan.  Purossa on kolme pientä porrasta, korkeuseroa on tarpeeksi.  Erotan niistä eri sointisia solinoita!  Ja alapuolella on pieni allas lintujen kylpyammeeksi.  Uusi japaninvaahteran taimi kasvaa reunalla (edellisen söivät jänikset, kun otin suojukset pois liian aikaisin keväällä!).  tädykkeetIkivihreää tukea antaa pari tuijaa.  Niitä tarvitaan kivien vastapainoksi.  Tuijien vierellä on pieni istutusalue ja siinä korkeita tädykkeitä (Veronica virginica) lempiväriä, laventelinsinistä.  Värivoimaa tuo pikkuinen tertturuusu ‘Bonica’.  Nuppuisena raikkaan pinkki, kukkien väri hieman vaalenee auetessaan.Bonica Bonicaa ei turhaan ylistetä.  Lehdet ovat kauniit ja kukinta runsasta.  Pidän myös sen vapaasta, rennosta kasvutavasta.  Se sopii ‘luonnollisiin’ ympäristöihin.kuusen alla Terassialueen taustalla on melkoisen rähjäinen metsän kuusi.  Harjoittelen paikan kaunistamista.  Turveharkoilla tein kohopenkin.  Kasvamassa on ‘Ritausma’ pensasruusu ja pieni perennaryhmä,  korkeita tädykkeitä taas ja lisäksi väriminttuja.Monarda Mintut ovat juuri aukeamassa.  Toistaiseksi näyttää ihan lupaavalta.  Olen epäillyt valon riittävyyttä, vain puolet päivästä. Ritausma ei vielä kuki.  Mutta toisaalta, laskin siirtäneeni sitä kaikkiaan kolme kertaa keväällä.  Paikka oli hakusessa, lievästi sanoen.  Ritausma kasvaa hyvin ja niin pitääkin.  Toivon sen ylittävän pian varjostavat alppiruusut ja saavan kukintaan kaivattua valoa.  Lyhentelen myös talvella alppiruusun korkeimpia oksia.  Se on rehevä ja vahva ja kestää leikkausta.  Tässä paikassa se voi mielellään olla matala, pyöreä puska taustalla.

Sadekausi uhkaa ruusuja.

July 8, 2016 § Leave a comment

pihapolullaViikkoja jatkuva sadekausi pudottelee terälehdet ennen aikojaan.  On syytä ottaa kamera mukaan pihakierroksille lyhyinä poutahetkinä.  Kuljen pergolan alta pihapolkua suuren perennapenkin ympäri.  Viime kesänä oikealla reunalla kukki jo sammalruusu ‘Henri Martin’.  Tuhotalvi vei kaiken maan päältä, mutta se sinnittelee muutaman verson varassa ja seuraan sen kamppailua henkeä pidätellen.  Vastapäätä kanadalainen juuri istutettu ‘Adelaide Hoodless’ on vankka ja nuppuinen.  Apilapellon takana on neilikoita ja vanha kirjoapteekkarinruusu (Rosa gallica ‘Versicolor’).  valamonruusu 'Splendens'Apteekkarinruusua ei näytä tuhoavan mikään,  eikä valamonruusuakaan.  Se kukkii runsaasti ja pitkään lammen rannalla.  Vaikka paikan tähti onkin köynnöshortensia, rivitalon ruman piha-aidan täysin verhoava köynnös.  Köynnös kilpailee kolmen kärjessä, jos minulta kysyttäisiin pihan tärkeimpiä asioita (vanha omenapuu, tämä kivipolku, köynnöshortensia).köynnöshortensia Mehiläiset rakastavat köynnöshortensiaa yhtä paljon kuin minäkin.  Lammen vierellä valamonruusut tuoksuvat, mehiläiset surisevat ja vesi solisee.  Siirrän usein tuolin tähän kohtaan, heinäkuussa ehtii nauttia puutarhasta.  Komposti on levitetty, uudet ruusut istutettu, kärhöjä sidottu, tulppaaninvarret siivottu, säleikköomenapuun tuet pystytetty ja muuta kesäisen rattoisaa puutarhapuuhaa tehty alta pois.Maiden's Blush Lammen rannalla haaveilun lumoa lisää ‘Maiden’s Blush’ ruusu.  Se on vanha neidonruusu ja nimensä veroinen.  Tuoksu on taivaallinen ja ensimmäinen auennut kukka täydellinen.  Istutin sen suureen metallilaatikkoon.  Paikka on ehkä puutarhan aurinkoisin, mutta maa ruusulle kelvoton.  Suureen laatikkoon mahtui ruusulle sopivaa multaa.  Viime talven jälkeen olen kuitenkin epävarma, pitäisikö tämäkin kaivaa syyskesällä jonnekin maahan?  Niin teen terassin ruukkuruusuille.valamonruusu Huomaan itsekin, etten kauan malta vain iloita puutarhasta. Nopeasti ajaudutaan puutarhanhoidollisiin huoliin.  Ruusuista puheenollen, ruotsalaisessa puutarhalehdessä annettiin hyvä ohje kostealla säällä ruusuja uhkaaville sienitaudeille:  sekoita 1 osa Atamonia, 1 osa mäntysuopaa ja 5 osaa vettä.  Suihkuta ympäriinsä lehdille  ja toista käsittely muutaman kerran.  Tökötti on valmiina suihkupullossa odottamassa. metsän laidalla Sadekausi jatkuu ja jatkuu ja sen mukana on seurannut kotiloitten ennen näkemätön invaasio puutarhaan. Niistä on tehty tutkimuskin, paras keino on siivota kunnolla puutarhan reuna-alueet.  Meille mahdoton, koska puutarha rajoittuu luonnonmetsään.  Ja toden sanoakseni, oma puutarhani on kauniisti sanottuna ‘luonnonmukainen’, monen mielestä villi ja viidakkomainen.  Maanpeitekasveja on joka paikassa, pensaikkoja, perennaryhmiä, kiviä… Kotiloille oikea paratiisi.  Keräilen niitä aina  ja yritän olla tosi tarkka etenkin keväällä ja alkukesästä.  Se on ainoa keino pitää tuhot jossakin rajoissa.  Aikaisemmin pudottelin kerätyt kotilot kiehuvaan veteen.  Kieltämättä hankalaa päivittäiseksi askareeksi.  Tänä vuonna luin paremman konstin ja se onkin mainio!  Kotilot tiputetaan etikkaan.  Purkkiin tavallista, halpaa etikkaa ja kotilot kuolevat heti.  Lisäksi ne eivät ala haista, koska etikka säilöö ne.  siperiankurjenpolvetKun kotilo-ongelma on ratkennut kestän tämänkin: kurjenmiekat eivät kukkineet ollenkaan.  Tosiasia on, että ne kukkivat aina erittäin niukasti.  Voisin väittää että kasvatan niitä kauniitten lehtien takia, mutta se ei pidä ollenkaan paikkaansa.  Siniset kukat ovat ihania ja odotan niitä aina.  Eipä silti, unikot eivät myöskään kuki ollenkaan tässä puutarhassa.  Kukaan ei voi väittää kasvattavansa niitä lehiten takia.  Veltot unikonlehdet ovat riesa kukkapenkissä. AstrantiaSensijaan tähtiputket kukkivat suuressa perennapenkissä pitkään.  Niitä ei puolivarjoisa paikka haittaa.  Suurin osa on korkeaa ja vaaleaa peruslajiketta.  Mutta yritän kehitellä punaisten ryhmää pionien lähelle.  Niitten vankistuminen on vaatinut pari vuotta ja olen lisäillyt kasveja vähitellen, taimitarhan valikoiman ehdoilla.  Tämä on kaikista tummin, voisi olla ‘Ruby Wedding’.  Joukossa on vaaleampaa ‘Roma’ lajiketta ja muitakin.  pioni ja tähtiputketSyy sinnikkääseen punaisten tähtiputkien vaalimiseen näkyy tässä.  Minusta ne ovat hienoja vaaleitten pionien lähellä (Festiva Maxima).  Kuvassa on myös laukkoja (Allium bulgaricum), jotka eivät vaalimista vaadi, kunhan viitsii työntää sipuleita maahan syksyllä, ne nousevat takuuvarmasti korkeina ja näyttävinä koristamaan suurtan perennapenkkiä pionien aikaan.

Älä pilaa!

June 30, 2016 § Leave a comment

Knautia macedonicaPäiväkirjamerkintä viime kesältä (ainoa lajissaan!) summaa tyytyväisyyteni syreenimaahan.  Otan kesän aikana pari kertaa vihkon käteeni puutarhakierroksilla ja kritiikki on monissa paikoissa purevaa.  Talven mittaan yritän ratkoa  kasvupaikkaan/ajankohtaan liittyviä ongelmia.etuovelle Syreenimaalla ollaan nimen mukaisesti kahden vanhan syreenin runkojen alla, kuivassa ja aurinkoisessa.  Tyytyväisyyteni johtuu osin siitä, että muistan vielä miltä paikka aikanaan näytti.  Kuivuvaa, laikukasta ja surkeaa ruohomattoa sekä risuisia angervoja.  Tyypillinen ja sopiva rivitalon etupiha siis.  Lisäksi iloani lisää oudolla tavalla ympäristön toivoton ankeus:  betonilaatat etuoven surkealle betoniportaalle ja toisella laidalla kuuden auton parkkikatos asfalttipihoineen. En nosta kameraa, en nostaa katsettani.  Pysyttelen pienessä, vihreässä keitaassani.Sarah Bernhardt Vaaleanpunainen pioni kukkii ja siniset kurjenpolvet (‘Orion’).  Kuivassa paikassa pioni ja hyvin viihtyvät pikkuruusut (‘Aspirin Rose’) kaipaavat keväällä juurilleen lisää multaa ja kompostia.  Kastelen myös välillä laimennetulla nokkosvedellä tai kanankakkavedellä.  Niillä mennään.Sarah Bernhardt ‘Sarah Bernhardt’ on parin vuoden vahvistumisen jälkeen lumoavan kaunis.  Ymmärrän ettei tämä voi jatkua kauan.  Sijoitin syreenimaan molempiin reunoihin vuosia sitten ‘Aspirin Rose’ ruusut ja se oli paras ideani.  Pionien jälkeen ruusuja riittää syksyyn asti.Winchester Cathedral Viime talvi palellutti ne ensimmäistä kertaa maanrajaan, joten nyt ne ovat vasta nuppuisia.  Istutin keväällä keskelle syreenimaata uuden modernin ruusun, joka siis kukkii myös hyvin pitkään.  Arvostamani puutarhamyymälän pitäjä kuvaili sitä niin kauniisti, että päätin kokeilla.  Valkoisia kukkia on lähes mahdoton valokuvata, mutta vakuutan että ne ovat erityisen kauniit, kameliamaiset.  Ainakin näkyy että lehdet ovat hienot, vahvat ja kauniin vihreät.  Ruusu kasvaa vielä kokoa.  Näen jo nyt, että pidän sen kasvutavasta.  Moderni ruusu istuu hyvin villinoloiselle syreenimaalle.  Kivien, laventelien, iisoppien, kurjenpolvien ja maasta nousevien valkoisten punahattujen lomaan.Winchester Cathedral Huomaan itsekin miten hyvin noudatan omia varoituksiani:älä pilaa!  Tarkoittaa että näpit irti, anna olla…  Mutta en mahda mitään myöhäisen ruusuherännäisyyteni huumalle.  Olin aivan varma, ettei tässä puutarhassa voi kasvattaa ruusuja.  Mielestäni kurittomuus kannattaa.  Eikös kompakti ruusu annakin ryhtiä heinämäisille perennoille?  Ne ovat muuten pian kukkivia, valkoisia punatähkiä (Liatris spicata ‘Alba’).  Vierellä on pensaskärhö ‘Arabella’, joka on laventelinsininen. Geranium nodosumSyreenin runkojen alla, varjoisammassa kukkii myös laventelinvärinen Geranium nodosum (hämykurjenpolvi?).  Se on levinnyt laajalle alueelle kolmesta kokeilutaimesta.  Kuiva ja varjoisa ei ole helppo kasvupaikka.  Suosittelen tätä kasvia: kukinta jatkuu aika pitkään ja lehdistö on erittäin kaunis ja hyvä maanpeittäjä.  Sain täältä kerättyä viisi pikkutainta uuteen paikkaan etupihalle, kalliopenkin taustalle.  Sielläkin on kuivaa ja varjoisaa.palavarakkaus Syreenimaan värit ovat laventelinsininen, valkoinen ja keltainen.  Pari poikkeusta on.  Löysin palavarakkaus-klassikosta paljon vaaleamman lajikkeen.  Korkeana, hyvänä kukkijana se on hieno syreenirunkojen edustalla.  Toinen poikkeus on vahvan (=räikeän) punainen Knautia macedonica, joka huitelee korkeuksissa polun reunalla.  Siinä on vain yksi taimi! Kukat ovat hyvin pieniä, joten erottuva väri toimii minusta hyvin.  Knautia on jo aloittanut kukinnan (ensimmäisissä kuvissa) ja jatkaa ja jatkaa…