Metsäpuutarhan keskikesä

July 23, 2014 § Leave a comment

jatkuu hellettä pidellessä.  Taustan rodot vaativat vesisuihkun pari kertaa viikossa.  Ne kasvoivat niin hurjasti sateisena ja lämpimänä syksynä ja kesäkuun sateenropina hemmotteli ne piloille.  Kukkia ei ole tähän aikaan paljon. Siksi olen valinnut näille viikoille jotakin näyttävää.

Lilium lancifoliumTilasin liljat pari vuotta sitten postimyynnistä ja hukkasin tumman lajikkeen nimen.  Hämärästi muistelen, että se olisi Lilium lancifolium ‘Black Beauty’,  jotakin hyvin tummaa.  Tumma tiikeri, tiikerililjan jalostettu muoto tämä on.  Tiikerililjan tuntevat tietävät, että se on tavattoman sitkeä ja sitä näkee vaikka missä heinikoissa.  Muistan tiikerililjan lapsuuden kesämökiltä ja siellä ei varsinaisesti hoivailtu perennoja.

Madame Julia CorrevonViiden koivun puutarhassa kaikki kärhöt ovat joko alppikärhöjä tai viinikärhöjä.  Mikään ei ole niin surullista kuin kituva kärhö.  Viinikärhöt ovat niin elinvoimaisia ja vahvoja, että ne jaksavat kasvaa ja kukkia hienosti täälläkin.  Vahva punainen on ‘Madame Julia Correvon’,  se asusti ensin ruukussa ja siirtyi sitten pihaportille maahan.

Madame Julia CorrevonViinikärhö on jo veljeni rakentaman pihaportin katolla.  Toista reunaa ylös kiipeää keltalehtinen humala.  Portin takaa alkaa metsä.

Sweet SurrenderSattumalta syntyy onnekkaita lopputuloksia.  Muistan miten kuljeskelin hetken mielijohteesta postimyynnistä tilaamani sipulipussin kanssa.  Lilja on Lilium lancifolium ‘Sweet Surrender’.  Tulin rodon ja 5 tuijan rivistön eteen ja mieleen juolahti, että vaaleat liljat varmaankin toisivat vähän eloa tuijiin ja saisivat hienon, tumman taustan.   Ja nyt en saa tästä näystä kyllikseni.  Istuttakaan näitä!  Nehän ovat myös tiikerililjoja, helppoja siis.  Jos liljoista pitää, pitää näistä.  Luulin että omani hakeutuvat valoa kohti ja varret kallistuvat siksi.  Nyt kun etsin nimeä, näin pakkauksesta että ‘Sweet Surrender¨kallistuu ihan luonteensa mukaisesti.  Suorassa rivissä ne eivät siis kasva, vaan kallistuvat paljon.  Liljat eivät kuitenkaan kaipaa ollenkaan tukemista uhkeasta kukinnasta huolimatta.  Ja voi miten kauniita ne ovat kaartuessaan.  Katselen niitä heti aamulla keittiön ikkunasta, pitkin päivää pihalla ja vielä viimeksi illalla.

Puutarhurin helle

July 22, 2014 § Leave a comment

jatkuu ja kesäkuun sateiden muisto alkaa kummasti kultaantua.  Tsekkiläinen kirjailija Karel Capek kirjoittaa heinäkuusta niin ilahduttavasti, että aion rentoutua ja antaa hänen hoitaa tekstipuolen.  Itse aion katsella nyt vain puutarhan kaikkein parhaiten kuivuutta kestävää penkkiä, syreenien alla auringon paahteessa.  Lisäilen vain sulkuihin mitä nämä kuivuutta parhaiten sietävät kasvini ovat.

laventeli ja iisoppi

laventeli ja iisoppi

(Vanhojen syreenien alla mättäinä laventelia, iisoppia, saksankurjenmiekkoja.) Karel Capek: Mutta heinäkuun päätyö on tietysti puutarhan kastelu ja suihkuttaminen.  Jos puutarhuri kastelee kannulla, hän laskee kannuja kuin autoilija kilometrejä.  ‘Huhhuh’, hän julistaa ennätyksentekijän ylpeydellä, ‘tänään olen kantanut neljäkymmentäviisi kannua.

piikkiputki(Piikkiputki)

‘Tietäisittepä, miten nautinnollista on, kun kylmä vesi solisee ja kohisee kuivuneeseen maahan, kun kukat ja lehdet illansuussa säkenöivät uutteran suihkun jäljiltä,

nukkapähkämö(Mainio kuivan paikan maanpeitekasvi nukkapähkämö (Stachys byzantina) ja sievä kellokukka triteleia, joka on sipulikasvi.  Kerran istutettuna se nousee joka vuosi uudelleen, ainakin tässä kukkapenkissä.)

…kun koko puutarha sitten huokaa kosteasti ja helpottuneesti kuin janoinen matkamies. (Karel Capek; Puutarhurin vuosi)

Knautia macedonicaKuivan paahteen penkkini on keskikesällä sininen ja vaaleankeltainen.  Mutta tumma punainen väripilkku siinä nykyään on, älyttömän pitkään kukkiva Knautia macedonica.  Yksi ainoa kasvi riittää tuomaan huojuvaa korkeutta.  Siemenkodat ovat vihreitä palloja ja oikein koristeellisia.  Ei tarvitse nyppiä kuihtuneita kukkia!

kultakärsämöKultakärsämö saisi olla mielellään vaaleampi.  Sellainen lajike on kehitetty, mutta en ole täältä löytänyt sitä mistään.  Oma lajikkeeni on vaalein mahdollinen.  Kuvassa näkyy myös sinipallo-ohdakkeen nuppuja.  Ohdake on loistava aurinkoisen ja kuivan paikan kasvi.  Etualalla on toinen penkin pikkuruusuista, kestävä Aspirin rose.

Clematis rectaTäällä etupihalla aurinkoa on enemmän kuin missään muualla.  En halua olla ilman valkokukkaisia punatähkiä ja punahattuja.  Ne vaativat enemmän kosteutta kuin muut etupihan kasvit.   Kun nyt kerran täälläkin kastelen, niin siinä mukana menee myös pensaskärhö ‘Arabella’ ja toki ne pikkuruusutkin.

 

 

Varjoisassa metsäpuutarhassa

July 19, 2014 § Leave a comment

rastaanpoikaset piilottelevat pensaitten alla. Akileijojen jo kuihduttua, kukat ovat niin harvinaisia, että nuppuja seuraa malttamattomana.  Mainio valkoinen allium (ex. Allium nigrum) on nimetty uudelleen.  Istutin syksyllä ryhmän ‘näköalaikkunaani’ terassilta metsäpuutarhaan.

Allium nigrum

Kevään kukinta on värikäs muisto vain.  Vihreää on ja näen taas miksi puutarha-ammattilaiset kehottavat niin painokkaasti kiinnittämään huomion lehtien muotoihin.  Metsäpuutarhassa olen uurastanut lehtimuotojen parissa vuosia ja vaiva palkitaan nyt.  Erityisen hyödyllisiä ovat jouluruusujen suuret, kiiltävät lehtiruusukkeet sekä suuri ryhmä varjohiippoja, niitten lehdet poikkeavat selvästi muista.   Käytän myös tummia, punertavalehtisiä pensaita ja pikkupuita sekä keijunkukkia tuomassa kaivattua rytmiä vihreään.

peikonpähkinäPeikonpähkinä muodostaa ikkunan metsäpuutarhassa.  Se on vähitellen kaartunut rinteessä idän valoa kohti.  Ikkunan keskellä pilkottaa punalehtinen pikkupuu, koristekirsikka (‘Prunus cerasifera ‘Nigra’).  Taimi näyttää kasvavan hyvin.

Lilium martagonVielä hetki sitten tumman kirsikan vierellä kukki ryhmä valkoisia varjoliljoja (Lilium martagon ‘Album’).  Ne viihtyvät metsäpuutarhassa.  Hontelosta ensimmäisestä vuodestaan liljat ovat jo vankistuneet ja kasvaneet korkeutta.

Gillenia trifoliataPerhosangervo (Gillenia trifoliata)  levittäytyy näyttävästi metsärinteessä .  Yksi kasvi valaisee koko metsärinteen pitkäksi aikaa.  Kukat tosiaan ovat kuin valkoisten pikkuperhosten parvi leijailemassa vihreydessä.  Pidän tästä kasvista niin paljon, että istutin toisen polun viereen pergolan kulmalle.  Korkeana ja kooltaan pienen pensaan kokoisena se huolehtii kukinnasta kärhöjä odotellessa.

Geranium phaeumTummakurjenpolvi (Geranium phaeum) viihtyy varjoisassa ja kuivassa metsäpuutarhassa.  Kukat alkavat olla jo vähissä.  Seuraan joka aamu tummanpunaisten liljannuppujen kasvua.  Mutta kuten kirjailija Karel Capek toteaa ‘nuppujen avautumista ei kukaan ole koskaan nähnyt’.

Joka vuosi löytyy joku kolkka johon vielä mahtuu jokin kasvi, ellei muuta niin kärhö.  Metsäpuutarhaan en kuitenkaan enää juurikaan lisäile.  Tosin metsäastereita ottaisin mielelläni lisää (Aster divaricatus).  Ne kukkivat myöhäiskesällä ja silloin ei juuri muuta enää olekaan.  Paitsi tietysti syysvuokkoja.  Ne ovat korvaamattomia ja löysin paikan vielä vaaleanpunaisen syysvuokon taimelle (Anemone tomentosa ‘Robustissima’).  Robustinen nimi lupaa hyvää, puitten juurialueella vaaditaan kasvuunlähtöön sitkeyttä.

Ruusuja helletuulen puuskissa.

July 13, 2014 § Leave a comment

SchneewitchenKiire tuli heti aamulla kuvata juuri auenneet ruusut.  Luvassa on helteisiä päiviä ja kovaa tuulta.  Olen lueskellut puutarhakirjojani sopivia ‘paikkokasveja’ etsien.  Eri syistä aukkoja aina ilmestyy (esim. viime talvi verotti syysvuokkokantaa, nyt se näkyy).  Parhaillaan ‘maailman puutarhat’ televisiosarjaa juontava Monty Don mainitsee että,  tuuli kuivattaa kasveja yhtä tehokkaasti kuin lakanapyykkiä narulla.

Valkoinen ruusu on tuttu klassikko ‘Schneewitchen’.  Se on muuttanut purolta etupihalle suureen betoniruukkuun.  Syksyllä kaivan sen kyllä maahan pensaan suojaan.

Festiva Maxima‘Festiva Maxima’ pioneja on talon kolmella puolella.  Hyvä niin,  vahva ja upea se on.

White WingsPienen lammen reunalla on ‘White Wings’, jonka valkoiset kukat ovat yksinkertaiset.  Tämän pionin kasvuvoimasta tai uhkeudesta ei ole vielä mitään käsitystä.  Taimi on nuori ja kaiken lisäksi jouduin viime vuonna siirtämään sen liian kuivasta kasvupaikasta savimaalle.

DSC_0067Kirjoapteekkarinruusu (Rosa gallica ‘Versicolor’) sen sijaan kukkii hyvin aurinkoisessa ja kuivassa paikassa vanhan koivun juurialueella.  Olen toki kasannut ruusuille, salvioille ja muille perennoille kohopenkkiä ja lisäilen multaa keväisin.  Kuivina kausina kastelen tätä penkkiä, ei mikään ruusu sentään aavikkokasvi ole.

Henry MartinSammalruusu ‘Henry Martin’ (Rosa gallica) sen sijaan näyttää viihtyvän puolivarjossa ja hyvässä mullassa ison perennapenkin reunalla.  Aamuaurinko ei tähän kohtaan osu, joten väri ei nyt pääse oikeuksiinsa.  Yritän kuvata sitä myöhemmin iltavalossa.  Nuppuja on paljon, eiköhän se onnistu.  Sammalruusut ovat tunnettuja kauniista kukistaan ja jotenkin tavattoman viehättävistä ‘karvaisista’ varsistaan.  Nuppuja tekee mieli koskettaa.

Liisan ihmemaassa.

July 6, 2014 § Leave a comment

ValamonruusuKiehtovimpia asioita Ihmemaassa olivat äkilliset mittasuhteitten muutokset.  Ne kylläkin johtuivat Liisasta, Ihmemaa oli outo vain muuten.  Samoissa ällistyneissä tunnelmissa kuitenkin kuljen puutarhassani.  Kesäkuu sujui sisätiloissa.  Toki tein aamukierroksen, keräsin kotilot, sidoin kärhöt, nypin rikkaruohoja.  Kasvun kohinan pystyi miltei erottamaan sateen kohinan takaa.  Mutta nyt, aurinko paistaa ja kaikki on päivänselvää ja erilaista!  Töyhtöangervot muistuttavat koripallojoukkuetta.  Pionien kukat koripallon kokoisia, eivätkä varret jaksa kannatella niitä.  Kaikki on tuettu kuten ennenkin, mutta tänä vuonna mikään ei riitä.

Vanha pioniVanhin pioni on nimetön ja valtava.  Karmiininpunaiset kukat ovat sekä hurjan kerrottuja että tällaisia, lähes yksinkertaisia.

Sarah BernhardVanhan omenapuun vierellä pioni on hennon vaaleanpunainen ‘Sarah Bernhard’.  Se kukkii tavallista runsaammin sateisesta alkukesästä kiitollisena.

Festiva MaximaSuuren perennapenkin ‘Festiva Maxima’ kasvaa koko puutarhan ykköspaikalla,  kovasti vaalimani ‘Henri Martin’ sammalruusun vierellä.  ‘Festiva Maxima’ on aina hieno, nyt nimensä mukaisen juhlava.

Tänä kesänä, toistaiseksi, saan kokea millaista on omistaa sellainen ‘tavallinen’ puutarha, missä kaikki kasvaa ja kukoistaa.  Puutarhaa reunustavista viidestä koivusta huolimatta vettä on riittänyt puutarhan kasveille.  Pienet puut ja pensaat ovat tehneet kasvupyrähdyksen.  Huikein on ainakin kymmenen vuotta vanha japaninvaahtera.  Sen koko on vaihtunut luokasta M luokkaan XL.  Oikein viehättävää, mutta nyt se varjostaa perennaryhmää ja ‘Sweet Haze’ ruusua.  Tässä kohdassa on aina ollut ‘aurinkolaikku’.  Metsän reunustamassa puutarhassa jokainen aurinkolaikku on tarkkaan käytetty perennoille.

On löydettävä uudet paikat ruusulle ja perennoille.  Tällä hetkellä mietin kuumeisesti mitä istutan niitten tilalle japaninvaahteran varjostamalle paikalle.   Jotakin korkeaa, lähes varjossa viihtyvää ja keskikesästä syksyyn kukkivaa…  Ja värin on sovittava myös vanhaan ‘Etoile Violet’ kärhöön, joka kukkii hillittömästi joka vuosi tumman violetein kukin.  Sukellan taas muistivihkoihini ja kirjoihini.  Yleensä teen niin talvella, mutta tähän en osannut varautua.

Pilkahdus aurinkoa sateenropinan keskellä.

June 29, 2014 § Leave a comment

Festiva MaximaAurinkoinen päivä kesken sadeviikkojen.  Nyt saa kuvia, tosin yksi päivä ei riitä avaamaan pionien nuppuja eikä ruusunnuppuja.  Savimaan aurinkoisella nurkalla ensimmäinen Festiva Maxima kuitenkin aloittaa.  Kuvaan pääsi myös keskikesällä kukkiva ‘Allium bulgaricum’.  Kirjavia kelloja viehättävässä muodostelmassa.  Savimaa on istutettu näitä täyteen.  Niillä on ihan oma, jännittävä koreografia jota on hauska seurata.  Hiippalakin muotoisesta nupusta levittäytyy tämä kukkaryöppy.  Lakastuessaan kukkavarret nousevat ylös ja tulos on edelleen kaunis ja koristeellinen.  Muut kesän alliumit eivät ole vielä auenneet.

RavenPionien ympärillä on tuuhea tummakurjenpolvien kasvusto.  Geranium phaeum ‘Raven’ on korkea, vankka kasvi.  Se viihtyy mainiosti puolivarjoisessa ja myöhemmin kesällä kuivahtavassa savimaassa.  ‘Raven’ on väriltään hyvin tumma sinivioletti.  Muualla kasvaa tavallista tummakurjenpolvea, mutta tämä jalostettu lajike on mielestäni kauniimpi ja sopii taustaksi valkoisille pioneille.

Green applesMehiläiset käyttävät aurinkoisen välisoiton hyödyksi yhtä ahkerasti kuin minäkin.   Muutama kokeiluyksilö ‘Green Apples’ akileijaa  on selvästi viihtynyt kallion päällä, puolivarjoisassa paikassa.  Rohkaistun istuttamaan niitä lisää.  Muuallakin kasvaa kerrottuja akileijoja.  Punavalkokirjava ‘Nora Barlow’ on hyvin vanha, hieno akileija.   Haluaisin myös sen tumman ‘Black Barlow’ lajikkeen, mutta tänä keväänä ei ole tullut vastaan.

sammalruusuRuusuja saa odotella.  Valamonruusu on jo aloittanut, mutta kaikki köynnösruusut, kirjoapteekkarinruusu, ‘Schneewitchen’ ja muut…  Puolivarjoisassa puutarhassa ei ruusuja ole minkäänmoista kokoelmaa, mutta ne muutamat kyllä ‘tekevät’ keskikesän eri puolilla.  Tätä ihanuutta olen odottanut pari vuotta.  ‘Henry Martin’ on sammalruusu, joka vasta viime vuonna teki yhden (1) kukan ja senkin aivan tyveen.  Löysin sen kitkiessäni ihan yllättäen.  Kukka oli ihana ja tänä vuonna niitä tulee jo monta!  Ruusuntuoksua odotellessa ‘Festiva Maxima’ vielä kerran.

Festiva Maxima

Puutarhan aika hidastuu.

June 27, 2014 § Leave a comment

puupioniOlin ajatellut koota ‘pioninumeron’ seuraavaksi.  Pohjoisesta, jäämereltä, avautui kuitenkin viikoiksi kylmän väylä.  Pionini ovat pysytelleet nuppuisina koko sen ajan.  Ellen tuntisi luissa ja ytimissä tätä koleutta, tutkisin varmaankin nuppuja suurennuslasilla.  Mikä niihin on iskenyt?

DSC_0118Niinpä vanhin puupioni varaa itselleen näyttämön.  Kukkia oli tänä vuonna enemmän kuin aikaisemmin.  Usean vuoden ennätyskylmien, pitkien lumitalvien , sateisten pätkätalvien sekamelskan jälkeen uskallan todeta sen olevan todella kelpo puutarhakasvi.  Peittelen sen juurialueen maan alkaessa routaantua paksulla talviturvekummulla.  Koko pionin yli vielä pari hallaharsohuppua.

puupioniPuupioni näyttää keväällä järkyttävän surkealta.  Vanhimmassa sentään oli jonkinlaista puumaista runkoa.  Tässä nuoressa vain lyhyt pätkä.  Olin kiitollinen kun ruttuisia silmuntapaisia ilmaantui rungontynkään.  Sitten lehtiä ja hämmästyksekseni jopa yksi suuri ja upea kukka.

puupioniPuron reunalla valkoinen puupionin kukka, se yksi, ilahdutti.  Se on kooltaan niin suuri, ettei sitä voi olla näkemättä.  Ensi vuonna saattaa tähänkin tulla jo 2 tai jopa 3 kukkaa.puupioniVoi, eikö se ole ihana.  Terälehdet ovat kuin silkkiä.  Vahvan punainen, vanhin puupioni alkaa jo olla nimensä veroinen.  Pikkuinen puu.  Nuoremmat ovat vielä ‘perennamaisia’ puskia.    Minulla on kallion päällä jo kolmas varttumassa.  Se näyttää viihtyvän siinä hienosti ja kasvaa kohisten.  Odotan vaaleanpunaista kukkaa ensi keväänä tai seuraavana.

Alle viisitoista astetta iltapäivällä, mutta jo aurinkoa.  Jalopioni Festiva Maxima on jo avannut ensimmäisen nuppunsa.  Ehkä pian nähdään lisää pioneja ja ruusujakin.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.