Nyt se alkaa.

April 10, 2014 § Leave a comment

Ihanan aikainen kevät.  Sopiva korvaus viime vuoden myöhästelystä, ohikiitäneestä keväästä.  Aurinko lämmittää ja on nautinto käydä käsiksi pihapuuhiin.

kevään iiriksetEnsimmäiset kukat ovat auenneet ja seuraavat työntävät vihreitä keihäänkärkiä maasta.  Pikkuiset iirikset nousevat joka kevät uudelleen huikaisevan sinisinä.

Syksyllä en yhtään tykkää kylmästä ja märästä. (Miten sama lämpötila tuntuukin keväällä suloiselta.)  Jätän haravoimatta ja leikkaamatta perennojen varret. Sipulikukat nousevat vauhdilla ja kohta on mahdotonta mennä sekaan haravalla.  Onneksi sain käytyä läpi viimeisetkin varjon kukkapenkit ja vietyä lehtikasat lehtikompostiin.  Siitä tulee kevyttä, ilmavaa katetta metsäpuutarhaan ensi vuonna.  Katselen mielelläni kuivuneita kukkavarsia talvella, talventörröttäjiä.  Mutta nyt katkon kaikki ihan lyhkäisiksi saksilla.  Perennojen tyvessä näkyy jo uutta kasvua, pitää varoa ettei vahingoita silmuja.  Siksi en kisko varsia maasta nykäisemällä, vaikka se helpompaa olisi.puupioniPuupionin silmut ovat korkealla varsissa ja jo suuria.  Näkee miten lehdet ovat kiertyneet tiukaksi kääröksi.  Puupionista leikkaan kuivuneet oksat pois vasta jonkin ajan kuluttua.  Kuivalta näyttävä voi ollakin elossa, se vain hidastelee.  Yöpakkasia on yhä ja peittelen hallaharsolla puupionit yöksi.  Samoin teen magnolioille.  Muita arkanahkoja ei olekaan.

DSC_0007Lumikelloja ei ole näkynyt ennen näin paljon.  Istutin niitä vähän lisääkin, mutta en näin paljon!  Onkohan syynä lämmin ja kostea, pitkään jatkunut syksy?  Ne ovat levittäytyneet yllättäviin paikkoihin ympäri puutarhaa.

puron lumikellotPuron kivien välistä nousee viehkeitä kelloja.  Luonnon järjestämä yllätys.  Lumikellot ovat kauniita jokaisessa valitsemassaan paikassa.  Niitten leviämistä voi avittaakin.  Heti kun kukat ovat kuihtuneet, sipulit voi kaivaa varovasti maasta  ja osan sipuleista isuttaa uuteen paikkaan.  Näin voi saada nopeammin laajoja lumikellomättäitä.

ranunculusYöpakkasia kestäviä helmililjoja, leinikkejä ja pikkunarsisseja olen istuttanut ruukkuihin eri puolille puutarhaa.  Tämä ruukku on yleensä ulkona ikkunalaudalla.  Kevätkukat säilyvät ulkona todella pitkään.  Istutan ne lakastuttua maahan.

Pihapuuhia saisi olla jo enemmänkin.  Olisi helpompi odotella narsissien, vuokkojen ja tulppaanien kukintaa.  Pääsen kylvämään kesäkukkien siemenet vasta viikon päästä.  Mutta se ei haittaa.  Valoa ei ole sisällä niille tarpeeksi ja niistä tulee helposti honteloita.  Pääsenpähän nyt viemään niitä jo versojen hiukan vahvistuttua ulos aurinkoon päivällä.  Taimista tulee paljon vahvempia.  Aion kylvää hyväksi havaittuja tuoksuherneitä, vaaleankeltaisia auringonkukkia, kosmoskukkia, krassia.  Kokeilen uudelleen limetin väristä tupakkaa, viime vuonna se ei onnistunut.

Metsäpuutarhan sipulikasvit

February 5, 2014 § Leave a comment

ikkuna metsäpuutarhaanTerassilta aukeaa näkymä metsäpuutarhaan.  Pensaitten välissä on ikäänkuin ikkuna.  Istutin siihen eräänä vuonna mielijohteesta tummia tulppaaneja.  Metsärinnettä valaisevat valkoiset tulppaanit.  Sen kevään jälkeen ikkuna on ollut juuri tällainen.

Queen of nightQueen of Night -tulppaanien ryhmä jatkuu pensaitten lomitse taustan pölliaidalle asti.  Queen of Night on korkea ja kaunismuotoinen, nimensä arvoinen.  Lajike on melko myöhäinen ja pitkään kukkiva.  Pitkää kukintaa auttaa metsärinteen liikkuva varjo.

polkuPolulta aukeava laaja kuva metsäpuutarhaan näyttää hallitsevan vehreyden.  Taustan kuusen alla on kielorinne.  Sipulikukat ovat etupäässä valkoisia, koska ne näkyvät parhaiten puolivarjossa.  Valkoinen näyttää minusta raikkaalta ja metsäpuutarhaan sopivasti luonnolliselta.

Narcissus ThaliaPolun oikealla puolella on kapea kaistale ennen orapihlaja-aitaa.  Sinne istutan valkoisia narsisseja.  ‘Thalia’ ja Narcissus poeticus ‘Recurvus’  elävät nykyään sulassa sovussa.  ‘Recurvus’ on hieman pienikukkaisempi ja sen terälehdet kääntyvät taaksepäin.  Se on luonnollisemman näköinen kuin ‘Thalia’, jos tarkkoja ollaan.

spring green iSuosikkitulppaani on sama kuin monella muulla. ‘Spring Green’  on viridiflora-tulppaani eli sillä on selvästi näkyvät vihreät raidat terälehtien ulkopuolella.  Vehreässä metsäpuutarhassa se on ihana.  Väri ei ole liian kirkas valkoinen, vaan pehmeän kermainen.  Taustan punaiset lehdet ovat mustaluumun  nuoria lehtiä. Spring Green viihtyy rinteessä niin, että joukossa on vanhojakin tulppaaneja.  Näen sen siitä, että ne ovat uusia tulppaaneja pienempiä.

Exotic Emperor‘Spring Green’ on ja pysyy.  Mutta olen istuttanut kevätperennojen ryhmään näyttävämpääkin valkoista.  ‘Exotic Emperor’ on kerrottukukkainen siis pionimainen.  Kukkavarsi on erittäin tanakka, uhkeat kukat eivät ole kaatuilleet sateessa tai tuulessa (tosin metsäpuutarhassa kukat ovat paremmin suojassa kuin avomaalla).  Exotic Emperor kukkii aivan poikkeuksellisen pitkään.  Suosittelen!

Vaaleat ja punakukkaiset jouluruusut(Helleborus xhybridus) sekä keltaiset esikot(Primula veris) ovat perennoja.  Alareunassa näkyy pieniä sipulikasveja, sinisiä ja valkoisia helmililjoja.

HyacinthusMetsäpuutarhassa pyrin sipulikasveissakin luonnollisuuden illuusioon.  Ei mitään suorarivisiä tulppaanipenkkejä!  Istutan ryhmään monia eri lajeja.  Valkoisten Exotic Emperor- tulppaanien vierellä on valkoisia hyasintteja ja pienikukkaisia narsisseja.  Lemmikit kylväytyvät puutarhassa minne tahansa ja lisäävät villeyden tuntua.

shirleyaMetsäpolun toisella puolella valkoisten narsissien jälkeen on erottelijana pähkinäpensas.  Ja sitten ryhmä tulppaaneja, viime vuonna tulppaani oli ‘Shirley’.   Se onkin oikea kameleontti, jonka väri kehittyy päivä päivältä hienommaksi.  Ensin se on kuin raikas piparminttu, reippaan pinkki ja valkoraitainen.  Myöhemmin väri on utuisen herkkä ja läpikuultava kuin akvarelli.  Tänä keväänä paikalla on taas uusi yllätys.

Allium karatavienseMetsäpolun oikeanpuoleista kapeaa penkkiä katsellaan edelleen.  Valkoisten pikkusydämien (Dicentra formosa) mättäästä kohoa palloja.  Valkoinen lauka (Allium karataviense) on matala ja leveälehtinen.

nigrumMetsärinteessä matala Allium karataviense olisi mitätön ja häviäisi pensaikkoon.  Puron lähellä nousee valkoisia alliumeja korkeitten varsien varassa.  Allium nigrum on valkoisista ehdoton suosikki.

Purple SensationAllium ‘Purple Sensation’   on ‘Spring Green’ -tulppaanin ohella sipulikasvi, jota ilman en halua nähdä metsäpuutarhaa yhtenäkään keväänä.  ‘Purple Sensation’ on kaunis nuppuisena, kaunis kukkiessaan ja kaunis kuihduttuaan.   Ihailen aina vaan kukkapallon sädehtivää väriä valon osuessa siihen.  Sitä kannattaa kumartua katsomaan aivan läheltä.

purple sens

Metsäpuutarhan maanpeittäjät

February 2, 2014 § Leave a comment

polku metsäpuutarhaanAlussa metsän pohja oli rivitaloyhtiön rakennusjätteen kaatopaikka.  Kielot, mustikat ja valkovuokot olivat vetäytyneet paremmille maille.  Nyt luonnonkasvit ovat palanneet kosteammille kasvupaikoille, taustalla näkyvän kuusen juurelle.  Muualla maa on peitetty maanpeitekasveilla.

metsän maanpeittäjätRinne on suuren koivun juuristoaluetta, kuivuva ja puolivarjoinen.  Sopivien maanpeittäjien löytäminen ei ollut ihan helppoa.

Geranium macrorhizumYlärinteen pensaitten juurella leviää tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum).  Sen vastuulla on peittää maa kaikkein kurjimmissa oloissa.  Ja sen se tekee.  Omani on vaaleanpunertavakukkainen lajike.Se on lisääntynyt rönsyillään niin, että olen saanut kokonaisen penkin orapihlaja-aidan juurella (!).  Kukkivana se tietysti nousee esiin.

Geranium macrorrhizumSeuraava suosikki on varjohiippa.  Sen keihäsmäiset lehdet nousevat korkealle sirojen varsien varassa.  Olen istuttanut sitä metsäpuutarhan polun varteen isohkon ryhmän.  Se nousee esiin etualalla laajemmissa kuvissa, ja niin se tekee luonnossakin.

Epimedium versicolorReunuspensaitten (Spirea japonica ‘Little Princess’) ja punertavalehtisten keijunkukkien (Heuchera villosa ‘Palace Purple) seurana on varjohiippa (Epimedium versicolor).  Lehdet ovat ikivihreitä ja paljastuvat lumen alta.  Vanhat paperinkuivat lehdet kannattaa leikata pois, sillä juurelta nousee uusia lehtiä ja kukkavanoja.  Ja se on näky, jonka ainakin minä haluan nähdä joka kevät.

keväinen varjohiippaOikein kurjaan kohtaan metsärinnettä on sopeutunut tummakurjenpolvi.  Se ei varjosta piittaa,  mutta koivun juuret ovat tässä kohdassa hyvin pinnassa.

Geranium phaeumTummakurjenpolvi on paljon tuoksukurjenpolvea (ja monta muutakin lajiketta) suurempi kasvi.  Olen kiitollinen tästä vehreydestä.  Lajike on Geranium phaeum ‘Raven’.  Kukat ovat hivenen suurempia ja sinisävyisempiä kuin tavallisessa.  Sen vierelle istutin yhden (1) kokeilukappaleen kookasta, vähän kirveliä muistuttavaa kasvia nimeltä Myrrhis odorata.  Metsäpuutarhaguru Beth Chatton mukaan se viihtyy missä vaan.  Kuiva koekesä sujui hyvin, toivottavasti löydän taimia lisää.

BergeniaTässä ollaan kurjuuden huipulla, suurimman koivun juurella.  Vuosiin siinä ei kasvanut yhtikäs mitään.  Kokeilin siirtää talon nurkalla kasvavasta vuorenkilpipöheiköstä rönsyjä koivun vierelle.  Kuten näkyy, uusia taimia on siirretty sinne jo oikea ryhmä.  Isot vankat lehdet ovat tässä kohdassa oikein paikallaan.  Tavallinen vuorenkilpi (Bergenia cordifolia) on lievästi ilmaisten kasvuvoimainen.

TiarellaTälle kasville on varattu jo selvästi parempi kasvupaikka.  Koristekirsikan vierellä on pieni kukkaryhmä, akileijoja, sormustinkukkia, varjoliljoja  ja maanpeittäjänä keijukaismaisen sievä Tiarella cordifolia ‘Sky Rocket’.  Nämä saavat keväisin kompostimultaa juurilleen ja kuivimmalla säällä kastelua.

Omphalodes vernaKaihonkukkamatto (Omphalodes verna)kukkii polun alareunalla hivenen multavammassa maassa.  Se on kylläkin kylväytynyt itsekseen korkeammallekin, koivun lähelle.  Taivaansininen kukkameri on ihana pohja kevään tulppaaneille ja narsisseille.

Galium odoratumEräs kuuluisa puutarhasuunnittelija peittää koko metsäpuutarhan pohjan tuoksumataralla(Galium odoratum).  Ymmärrän hyvin miksi.  Vuosiin en mennyt lähellekään näitä taimia.  Joka oppaassa mainitaan kostea kasvualusta.  Koivun juurella kuivassa rinteessä sellaista ei ole.  Mutta kitkettyäni joka kevät puuhakkaasti leviävää vuohenputkea metsäpuutarhan alareunasta, orapihlaja-aidan viereltä, tajusin että tässä kohdassa on hivenen kosteampaa.  Hyvä puoli siitä, ettei käytä puutarhahanskoja, vaan työntää kätensä multaan.  Eikä vuohenputkikaan kaikkein kuivimmista paikoista pidä.  Nyt tuoksumatara leviää yhä uusina lehtiruusukkeina.  Ja kyllä, se on juuri näin raikas ja ihastuttava luonnossakin.

Metsäpuutarhan kukat

February 1, 2014 § Leave a comment

Primula verisKlassisessa englantilaisessa puutarhassa oli usein metsäpuutarha.  Sinne käveltiin ottamaan kevät vastaan.  Ihanan kukinnan jälkeen se jätettiin varjoisaksi vehreydeksi, jonka viileydestä nautittiin helteillä.  Kukkaloisto ja odotetut puutarhan tapahtumat olivat toisaalla.

Pienessä rivitalopuutarhassa on otettava kaikki ilo irti,  kaikista nurkista, kaikkina aikoina.  Keväällä ei mikään ole helpompaa.  Helpoista helpointa ovat monenmoiset sipulikasvit (käyn ne erikseen läpi).  Maassa on vielä kosteutta, puitten lehdet ovat vielä silmuja ja valo pääsee metsäpuutarhaankin.  Koivujen, pihlajien ja kuusien lomassa nousevat sipulikasvit ja kevätesikot (Primula veris).  Esikot viihtyvät hämmentävän hyvin, ne jopa lisääntyvät.  Kesä tekee paikasta todella kuivan, muuta ilmeisesti esikot ovat jo ehtineet saada tarpeeksi kasvuvoimaa selvitäkseen.

DSC_0007 kopio 3Jouluruusu (Helleborus orientalis) on metsäpuutarhan aarre.  Sen kukat ovat suuria ja kauniita.  Alla kasvava sininen helmililja antaa mittakaavaa.  Kaiken lisäksi jouluruusu kukkii tajuttoman pitkään.  Ja sen jälkeen sen suuret, kiiltävät ‘kastanjamaiset’ lehdet antavat rytmiä ja vaihtelua peitekasvien vihreyteen.

HelleborusxhybridusPunakukkainen jouluruusu (Helleborus x hybridus) on myös hieno.  Jouluruusun lehdet ovat ikivihreitä.  Olisiko se metsäpuutarhan upein kasvi?

Digitalis spectabilisSärkynyt sydän (Dicentra spectabilis, nykyään Lamproc… jotain)viihtyy metsäpuutarhassa, puolivarjossa.  Sille kannattaa etsiä hiukan kosteampi kasvupaikka.  Omani kasvavat niin kaukana suurten koivujen juurilta kuin mahdollista.  Särkynyt sydän on kiehtovan koristeellinen.  Lehdet ovat myös kauniit.  Omani katoavat jossain vaiheessa kesää, mutta nousevat maasta taas keväällä.

Aquilegia vulgarisPerinneperenna akileija (Aquilegia vulgaris) kukkii myös mainiosti metsäpuutarhan puolivarjossa.  Akileija on osoittautunut niin sitkeäksi, että se ei saa metsäpuutarhan parhaita eli kosteampia koloja.  Lisään keväällä vähän uutta puutarhamultaa tai kompostimultaa juurille.   Akileijat kukkivat vaikka minkä värisinä.

Aquilegia vulgarisAkileijojen ryhmässä on pieniä valkoisia tähtikukkia ruohomaisissa varsissa.  Se on muistaakseni paikalle kylvetty kokeilu, kaksivuotinen x matronalis.  Sitä voisi oikeastaan kylvää paljon lisää.

Digitalis purpureaKaksivuotinen on myös sormustinkukka (Digitalis purpurea).  Se viihtyy mainiosti (koristekirsikan juurellakin) ja siementää ympäriinsä.  Siirtelen pikkutaimia sopiviin kohtiin ja niin alkukesästä ilahdun aina sormustinkukista.

Dicentra formosaHiukan kosteammassa metsänreunassa kasvaa tiheänä pikkusydämiä (Dicentra formosa).  Valkoiset kukat hohtavat puolivarjossa.  Vierelle olen kokeillut valkoisia orvokkeja (Viola cornuta ‘Alba’).  Aion istuttaa niitä lisää.  Molemmat ovat perennoja, monivuotisia.

Gillenia trifoliataHeinäkuussa sormustinkukat ja akileijat kuihtuvat.  Onkohan tässä ainoa keskikesän kukkija metsäpuutarhassani?  Maanpeitekasvien lehdet peittävät maan, keijunkukat ja muut punertavalehtiset tuovat vaihtelua.  Perhosangervo levittää valkoiset kukkavartensa pitkälle, pitkälle maanpeittäjien yli.  Se on siron pensaan oloinen ja häkellyttävän vähään tyytyvä.  Kuvassa se nauttii aamupäivän tai iltapäivän lyhyestä, siirtyvästä valosta.  Keskipäivällä on varjoisaa ja heinäkuussa näännyttävän kuivaa.  Suuren koivun juuret tyhjentävät kaiken veden hetkessä.  Metsäpuutarhan tähtikasvi.

Aster divaricatusHeinäkuussa aloittaa myös matalampi tähtisilmä.  Olen etsinyt kiihkeästi kukkivia perennoja metsäpuutarhaani.  Jostain kirjasta poimin tämän:  metsäasteri (Aster divaricatus).  Puolivarjoisaan ja kuivaan metsäpuutarhaan ei varsinaisesti ajattelisi istuttavansa astereita!  Epäluuloisena kokeilin parilla kasvilla, nyt olen lisännyt niitä eri puolille ja aion istuttaa vielä lisää.  Se kukkii tosi kauan loppukesästä pienin, valkoisin kukin.  Vihreän lehtevä, vahva kasvi, josta on iloa pakkasiin saakka.

Lilium lancifoliumAsteriakin epätodennäköisempi valinta on lilja.  Tiikerililja on liljojen suvun sitkeä sissi.  Siitä on jalostettu uusia värejä.  Punertavalehtiteemaiseen metsäpuutarhaan istutin viime keväänä muutaman tummanpunaisen tiikerililjan (Lilium lancifolium ‘Black Beauty’).   Vaalean kermanvärinen versio kukkii etupihalla.  Tiikerililja on ehkä hiukan ‘puutarhamainen’ metsäpuutarhassa.  Varjolilja (Lilium martagon) on varmasti sopivampi.  Mutta joudun vielä odottamaan pari vuotta omien varjoliljojeni vahvistumista.  Ne ovat vielä aika heiveröisiä.  Niitten tukevoiduttua siirrän todennäköisesti tiikerililjat suureen perennapenkkiin.

Anemone tomentosaKesän viimeinen ilo ei ole pieni.  Iloa on pitkään, en ole varma pidänkö nuppuisista kukkavarsista vielä enemmän kuin auenneista kukista.  Molempia on onneksi katsottavana vierekkäin, viikosta toiseen loppukesästä.   Pelastan aina viimeiset nuput purevilta yöpakkasilta sisälle maljakkoon.   Metsäpuutarhan syysvuokot ovat vaaleanpunaisia,  purolla valkoisia.   Syysvuokot ovat hyvin kookkaita, rotevia perennoja ja samalla keijumaisen siroja.  Kukat nousevat korkealle,  erittäin näyttävää.   Syysvuokkoni kasvavat puolivarjossa ja puitten juuristoalueella.  Kun lisään multaa keväällä jouluruusujen ja akileijojen juurille,  levittelen sitä myös syysvuokoille.  Olen istuttanut kahtakin vaaleanpunaista, Anemone tomentosa ‘Robustissima’ ja Anemone hybrida ‘Königin Charlotta’.

 

Puutarhuri ei lepää

January 19, 2014 § Leave a comment

Kirjallinen puutarhaidolini Karel Capek kuvaa parhaiten puutarhurin olotilaa tammikuun pakkasilla.

Metsärinteen kevät“Puutarhurille tammikuu ei ole toimettomuuden aikaa”, sanovat puutarhaoppaat.  Ei todellakaan, sillä tammikuussa puutarhuri pääasiassa viljelee ilmoja.  Ilmojen kanssa on nimittäin niin erikoisesti, että ne eivät ole koskaan kunnossa.  Sää liiottelee aina suuntaan tai toiseen.  Jos lunta sataa vähän, hän murisee syystä kyllä, että se ei riitä alkuunkaan; jos lunta sataa paljon, hän pelkää pahoin, että havupuut ja rhododendronit murtuvat.  Jos lunta ei ole, hän valittaa tuhoisia lumettomia pakkasia; jos on lauhaa, hän kiroaa ne hullut tuulet, jotka sen myötä tulevat.”

Jouluruusu ja esikoita“Käytä talviaika pergolan, lehtimajan tai huvimajan kunnostukseen.”  Niinpä niin, mutta minulla ei satu olemaan pergolaa, lehtimajaa eikä huvimajaa.  “Muista tarkkailla kasvihuoneen lämpötilaa.”  Tarkkailisin hyvinkin, mutta kasvihuonetta minulla ei ole.”   – kyllä Capek tietää miltä nyt tuntuu.

Hyasintteja ja lumikellojaEn malttaisi millään odottaa.

JouluruusujaPakkasia ja aurinkoisia päiviä pidellessä olen pyrähtänyt ulos ja huputtanut ikivihreät.  Maa on roudassa, juuret eivät saa vettä ja aurinko alkaa jo lämmittää.  Neulaset kärventyvät ruskeiksi ja alppiruusujen lehdet kuivuvat.  Sen lisäksi olen suojannut kaikki nuoret hedelmäpuuni (myös koristeomenat ja -kirsikat) rumilla mutta tehokkailla muoviputkiloilla.  Viime talven vahingosta viisastuneena suojasin myös japaninvaahteran (Acer palmatum).  Jänikset nakersivat viime kevättalvena toisen niistä kuorettomaksi.  Olen myöhemmin lukenutkin, että jänikset pitävät japaninvaahteroista.

PalloesikkoOdotellessa pengon esiin viime kevään kuvia.  Onko minun puutarhassani todellakin ollut joskus tällaista? Kevät on ihmeiden tekijä.

 

Siperia opettaa

January 12, 2014 § Leave a comment

Viiden koivun juurella ja viereisen metsän varjossa on ollut pakko oppia jotakin puutarhanhoidosta.

metsäpuutarha

Listaan 10 tärkeintä niksiä, joilla olen edistynyt:

1. Kun istuskelee kahvittelemassa joka neliömetrillä
tutustuu valoon, liikkuvaan varjoon ja tuuliin. Samalla näkee pihansa eri näkökulmista. On helpompi saada oikea kasvi oikeaan kasvupaikkaan.

2.Kädet multaan
ja maan kosteuden tai kuivuuden tuntee. Oppii tuntemaan missä vesi jää seisomaan, missä se imeytyy hyvin maahan. Mitkä paikat kuivahtavat auringossa nopeasti. Kosteassa ja kuivassa viihtyvät eri kasvit.

3. Syksyllä ei siivota
vaan lehdet ja kasvinosat jäävät penkkiin kuohkeuttamaan ja ravitsemaan maata.

4. Luonnonlantaa joka vuosi
keväällä hevosenlantaa savimaalle ja muualle kanankakkaa. Lisäksi lehtikompostia ja multaa pahiten puitten juuristojen köyhdyttämiin paikkoihin. Kesällä kanankakkavettä, nokkosvettä ja ruohosilppua perennoille. Lehtikompostin lisänä on tekeytymässä puutarhajäte-talousjätekomposti.

5. Kuivina kausina kastellaan
sitä tarvitsevat kasvit. Kaikkia vasta istutettuja kannattaa kastella ensimmäinen kesä. Sen jälkeen monet puutarhakasvit sietävät ajoittaista kuivuutta. Kuivalle kasvupaikalle tarkoitetut kestävät pitempääkin paahdetta.

6. Puutarhan reunat suojataan
tuuheilla pensailla tai aitauksilla tuulen kulkuväylillä.

7. Luonnonmukaista tuholaistorjuntaa
metsäpuutarhassa, jossa vilistää kaikenlaisia eläimiä. Rikkaruohot kitketään mahdollisimman varhain keväällä. Kirvoja torjutaan vesisuihkutuksella ja laimealla mäntysuopaliuoksella suihkuttamalla. Härmää torjutaan laimealla ruokasooda-mäntysuopaliuoksella.

8. Maa peitetään
keinolla millä hyvänsä: pensaitten alustat itse silputulla hakkeella, perennapenkit maanpeitekasveilla. Keskeneräiset alueet, samoin kasvimaan voi peittää kostutuilla sanomalehdillä.

9. Vesialtaat lisäävät kosteutta ilmaan
ja tekevät hyvää kasveille niitten läheisyydessä. Pienikin allas virkistää ja jos siinä on pieni pumppu ja vesisuihku, se kosteuttaa ympäristöään yllättävästi. Niin saa vaikkapa iirikset viihtymään.

10. Puutarhakierroksia
aamuvarhain, iltamyöhään tai milloin vain sopii. Seurataan miten kasvit voivat. Aikaisin keväällä nypitään rikkaruohoja samalla, niin ne eivät saa yliotetta. Keväällä sidotaan köynnöskasveja tukiinsa. Poistetaan kuihtuneita kukkia, tuetaan painavia kukkavarsia. Pientä puuhastelua, joka hoituu siinä samalla omaa puutarhaa ihastellessa. . .

kuiva aurinko

Kukkaryhmät, kaunista yhdessä

January 5, 2014 § Leave a comment

DSC_0032 kopioRivitalopuutarhani kaunein osa on metsäpuutarhaa ja kevät sen juhlaa.  Tiaiset ja minä vaistoamme jo tammikuussa valon lisääntymisen.  Alppiruusut näyttävät luontevilta metsäpuutarhassa ja tuovat vihreyttä talveenkin.  Vaalean violetti alppiruusu ja korkeat laukat (Allium hollandicum ‘Purple Sensation’) kukkivat yhdessä joka kevät.

porvoo 024Savimaan isossa perennapenkissä  alkukesästä kukkivat japaninesikot (Primula japonica) ja vaaleat tähtiputket (Astrantia major).  Vierellä valkoisia jaloangervoja (Astilbe x arendsii ‘Brautschleier’) .  Taustalla näkyy japaninvaahteran (Acer palmatum) liuskaisia lehtiä.  Maanpeitekasvina savimaalla on purppuraorvokki (Viola adunca ‘Purpurea’ v. Labradorica).  Polun reunallla purppurakeijunkukkaa (Heuchera ‘Palace Purple’).  Tummat punaiset toistuvat.

yritys 005Tumma punainen näyttää niin hyvältä savimaalla, että olen yrittänyt saada myös punaisia tähtiputkia viihtymään.  Jostain syystä ne eivät ole yhtä kasvuvoimaisia kuin vaaleat, lisäksi monet ovat paljon luvattua vaaleampia.  Astrantia major ‘Venice’  on viimeisin kokeilu.  Ryhmässä kukkii alkukesän sipulikasveja.  Allium bulgaricum ansaitsee mielestäni enemmän huomiota.  Se kukkii kauniisti ja pitkään ja on nuppuvaiheesta kotavaiheeseen hauska seurattava.   Lisäksi se on korkea ja näyttävä.  Taustalla pionin lehtiä.

DSC_0010 kopio 2Valkoinen punahattu(Echinacea purpurea ‘Album’) on syreenipenkin katseenvangitsija.  Nuppuiset, vihreät  ovat valkotähkäpäitä (Liatris spicata ‘Floristan weiss’).  Reunassa saksankurjenmiekkojen lehtiä ja maanpeitekasvia, nukkapähkämöä (Stachys byzantina ‘Silver Carpet’).

elo 005Punaista päivähattua (Echinacea purpurea ‘Magnus’) pidetään syystäkin yhtenä parhaista puutarhakasveista.  Pieni kukkapenkki on pihan perällä, omenapuun takana.  Reunassa kasvaa ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) ja jättikarhunputki (Angelica gigas).  Se on valitettavasti kaksivuotinen eikä kylväytynyt tähän kuivaan kasvupaikkaan.

DSC_0024 3Aikaisemmin samassa paikassa kukkii kirjoapteekkarinruusu (Rosa gallica ‘Versicolor’).  Olen yhdistänyt siihen punaista -Knautia macedonica ja valkoista käenkukkaa Lychnis coronaria ‘Album’.  Lisänä sinistä salviaa (Salvia nemorosa ‘Caradonna’).DSC_0028 kopioSipulikukkien loiston jälkeen varjoisassa metsäpuutarhassa kukkivat vielä särkynyt sydän (Dicentra spectabilis) ja akileijat.  Kuvassa erityisen sievä, kerrottukukkainen (Aquilegia vulgaris ‘Nora Barlow’).  Taustalla vastaistutettuja varjoliljoja.  Reunalla punertavalehtinen pikkupuu (Prunus cerasifera).

DSC_0014Akileijat pelastavat metsärinteen alkukesästä yhdessä sormustinkukkien ja vielä sinnittelevien jouluruusujen kanssa.  Akileijat ovat monenvärisiä, kuvassa sininen Aguilegia vulgaris ja siro käenkukka (Lychnis coronaria flos-cuculi ‘White Robin’).

DSC_0016 2Uhkeitten pionien rinnalla pidän eniten tummista, pienistä ja vaatimattomista kukista.  Valkoinen Paeonia lactiflora ‘Festiva Maxima’ on istutettu savimaan suuren perennapenkin aurinkoisempaan puoliskoon (puolivarjoon).  Kurjenpolvet jäävät käytännössä talon varjoon koko päiväksi.  Kurjenpolvi on varjoisan metsäpuutarhan kantakasvi (Geranium phaeum).

DSC_0094Omenapuun varjossa käytän hyväksi kirjavia lehtiä tuomaan valoa.  Taustan valkovihreäkirjavat rotkolemmikit (Brunnera macrophylla ‘Jack Frost’) kukkivat ihanan sinisinä aikaisemmin ja omenanraakileitten jo kasvaessa kuunliljat (Hosta ‘Albomarginata’).

DSC_0002 kopio 2Rivitalon etupihan suojaksi (taloyhtiön parkkipaikkaa vasten) olen istuttanut kokonaista 6 pilarituijaa, alppiruusun ja sorvarinpensaan (Euonymus planipes).  Pensaat tuovat tuojariviin eloa.  Lisää saa kevään sipulikasveista ja kesällä kärhöistä ja valkoisista tiikeililjoista (Lilium lancifolium ‘Sweet Surrender’).

DSC_0001Syksyn viimeisinä ilahduttavat valkoiset japaninvuokot (Anemone hybrida ‘Honorine Jobert’) ja huikean siniset ukonhatut (Aconitum napellus).

DSC_0010 kopio 3Vuosikymmeniä vanhojen syreenien alla kasvaa tuuheana mättäänä laventelia ja iisoppia.  Näkymä tyydyttää minua ihan tällaisenaan.  Kukkapenkki on kuitenkin suurempi ja siinä on mm. aikaisemmin näytetty valkoisten päivänhattujen ryhmä.

DSC_0056Harmahtavista laventelimättäistä syreenimaan kukkapenkki jatkuu harmailla nukkapähkämöillä (Stachys byzantina ‘Silver Carpet’).  Harmaa samettinen pähkämö on kaunis tausta nuppuisina hennon punertaville ruusuille (Aspirin Rose).

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.