Sademäärien ääripäissä mennään tämä kesä.

August 18, 2014 § Leave a comment

Echinacea 'Magnus'En lakkaa hämmästelemästä luonnon selviytymiskykyä.  Kesäkuu oli sateinen ja ennätyskolea.  Heinäkuussa ei satanut ollenkaan ja oli ennätyskuuma.  Kolme kertaa pilvenreuna sihautti muutaman kevyen pisaran.  Samalla idealla kuin hieno nainen käyttää hajuvettä, vain aavistus.  Käsikastelulla sain loppukesän perennat pysymään  juuri ja juuri elossa.

Suuri perennapenkkiTalon pohjoispuolen suuri perennapenkki on elokuussa rehevä.  Oikeastaan se on ‘mixed border’, paljon pensaita ja kärhötelineitä perennojen keskellä.  Oikealla on kanukka (‘Sibirica’),  jonka siirsin viime vuonna lähemmäs lampea.  Samalla leikkasin sitä todella rajusti, japanilaiseen tyyliin.  Olen siihen oikein tyytyväinen ja aion jatkaa muotoonleikkaamista.  En halua sen varjostavan ruusuja ja kärhöjä.

MustaluumuMustaluumu sopii hillittykasvuisena perennapenkin keskelle paremmin.  Se antaa myös kaivattua ryhtiä penkkiin, joka on savimaalla ja puolivarjossa viidakkomaisen vehreä.  Tähtiputket (Astrantia major) ja jaloangervot (Astilbe ‘Brautschleier’) viihtyvät puolivarjossa.  Hennon punertava maitokello (‘Loddon Anna’) on iso amatsooni ja kukkii leikkaamisen jälkeen loppukesästä uudelleen.

Viime syksyn lämmin ja sateinen pitkä kasvukausi ja kesäkuun sateet tuottivat vanhalle japaninvaahteralle yllättävän kasvupyrähdyksen.  Hieno se on, mutta ongelmiahan siitä tuli.  Kolme kokonumeroa kasvanut vaahtera varjosti pientä ruusua (Rosa ‘Sweer Haze’) niin, ettei se kuki enää ollenkaan.  Moderni pikkuruusu on ollut aivan ylivertaisen tuottelias monena vuonna.  Siirsin ruusun metrin lähemmäs polun reunaa – ja tilalle jäi ammottava aukko.

Swet Summer OceanAukossa on nyt viisi syysleimua, ostin ne taimitarhasta härmästä välittämättä.  Loppukesän penkkiä hallitsee runsaskukkainen, komea kärhö (Clematis viticella ‘Etoile Violetta’).  Kärhössä on vain yksi pulma, väri on vahva magentansävyinen violetti.  Valkoinen leimu näyttäisi tässä paikassa kovalta, tämä sinertävä laventeli on oikein sopiva.  Toivon että leimut näyttävät ensi vuonna paremmilta, kun ne saavat aloittaa kasvun puutarhamaassa eikä pienessä purkissa. (Phlox paniculata ‘Sweet Summer Ocean’)

Astilbe 'Pumila'Aukko kukkapenkissä oli niin suuri, että tarvittiin toinenkin kasvi.  Kokeilen matalaa angervoa, jota monessa lähteessä on kehuttu jonkinverran kuivuutta ja varjoa sietäväksi.  Astilbe chinensis ‘Pumila’ sanotaan lapussa.  Uskoisin että ‘Pumila’ tarkoittaa pienikasvuisuutta.  Väri määritellään ‘lilaroosa’ ja kyllä, se on oikea sävy leimuille ja ‘Etoile Violette’ kärhölle.

Sääkartalla metsäpaloitusvaara kiertää rannikkoa kuin punainen käärme.

August 6, 2014 § Leave a comment

Piiloudun hetkeksi helteeltä talon pohjoispuolen puutarhaan.

pihapolkuPihapolku kaartaa ‘suuren’ perennapenkin ympäri vesialtaalle.  Onneksi pieni pyöreä nurmialue on nyt valkoapilaa, se sietää kuivuutta paljon ruohoa paremmin.  Vanhan omenatarhan maaperä on savista, ravinteikasta ja pidättää kosteutta paremmin kuin missään muualla.

Henry MartinHenry Martin-sammalruusu kukkii aurinkoisessa kulmauksessa.  Sen lopetettua pergolan päädyn köynnösruusu ‘New Dawn’ ja viinikärhö ‘Purpurea Plena Elegans’ kaunistavat loppukesän.

suuri perennapenkkiToisesta reunasta, vesialtaan ääreltä katsottuna suuri perennapenkki kaikessa rehevyydessään.  Pensaitakin on paljon mm. mustaluumu (Prunus cistena) ja japaninvaahtera (Acer Palmatum ‘Osakazuki’).    Maanpeittäjänä etualan poimulehtiä sekä iso ryhmä tähtiputkia (Astrantia major).

Astrantia majorTavallinen tähtiputki on oivallinen puutarhakasvi.  Se on korkea ja hieno varjoisan paikan kasvi.  Se pitää kosteudesta, mutta ei luovuta kuivina kausinakaan.  Kukinnan jälkeen lehdet näyttävät ränsistyneiltä loppusyksystä.  Mutta keväällä kasvi taas nousee maasta raikkaana ja ilahduttaa pitkään, pitkään.

VeniceTavallisesta tähtiputkesta jalostetut punaiset lajikkeet eivät ole ollenkaan yhtä helppoja, ainakaan meillä.  Ne ovat ensinnäkin huomattavan paljon matalampia ja kranttuja (kosteus).  Lisäksi ne ovat olleet lyhytikäisiä.  Himoitsen ruusu- ja pionikulmaan punertavien tähtiputkien ryhmää.  Ryhmä koostuu toistaiseksi vain kahdesta hontelosta kasvista.  Lajike on ilmeisesti ‘Venice’,  olen kokeilut niin monia etten ole varma.

Etoile VioletteRuusujen ja pionien jälkeen keskipisteenä ovat kärhöt korkeissa telineissään.  Viinikärhö ‘Etoile Violette’ on klassikko ja kukkien runsaudessa ylivertainen.

Comtesse de Bouchaud‘Comtesse de Bouchaud’ on myös ihanasti kukkiva, mutta aateluuden jalostamana hieman hillitympi, hyvin viehättävä kärhö.

Loddon AnaMaitokello ‘Loddon Ana’ kasvaa kahden kärhötelineen välissä.  Väri sopii hienosti molempiin kärhöihin.  Vaaleanpunaisen ‘Comtesse de Boucahudin’ kanssa yhdistelmä on herkkä ja romanttinen.  Vahvan violettia ‘Etoile Violette’ kärhöä maitokellon pehmeä, kylmä punerrus rauhoittaa.  Maitokello (Campanula lactiflora) on erittäin korkea, yli puolitoista metriä tänä kesänä.  Yhdestä taimesta nousee lähes kymmenen vankkaa kukkavartta.  Ja kuten näkyy, jokainen kellorypäs on uhkea.  Niitten kuihduttua lyhennän varsia reippaasti.   Jos alkusyksy on lämmin, ‘Loddon Ana’ kukkii uudelleen, mutta pienemmin kukkakimpuin.

Sweet Summer OceanMainitsin aikaisemmin japaninvaahteran kasvaneen hurjasti  vuodessa (sillä on puutarhassa ikää noin 10 vuotta).  Kasvupyrähdys oli yllättävä ja varjosti ‘Sweet Haze’ ruusun kituvaksi.  Siirsin sen ja paikkaan jäi ‘aukko’-  niitähän ei puutarhassa voi katsella.  Mietin kovasti sopivaa kasvia.  Japaninvaahteran lisäksi on otettava huomioon pionit ja ryhmä valkoisia jaloangervoja.  Päädyin leimuihin ja väriin.  Löysin muutaman ränsistyneen (kuivan ja härmäisen) taimen ja istutin ne aukkoon.  Phlox paniculata ‘Sweet Summer Ocean’  on väriltään kärhöjen ja muitten kasvien joukossa täydellinen.  Toivon saavani hyvällä hoidolla härmän kuriin ensi vuonna.  Muut leimuni kasvavat paljon kuivemmissa paikoissa enkä silti näe niissä härmää ollenkaan.

Aavikkotuuli puhaltaa ja kuivattaa kaiken kosteuden maan pinnalta.

August 5, 2014 § Leave a comment

RubinsternTarkoitan kosteutta, jota kannan vesikannuilla ja suihkutan vesiletkulla tänä keväänä istutettujen taimien juurille.  Sellainen on punahattu (Echinacea purpurea ‘Rubinstern’), joita istutin ryhmän terassin vierelle, kallion päälle perustettuun kohopenkkiin.  Silmin nähtynä väri on enemmän rubiini kuin kuvassa.

RubinsternMetsäkuusi on taustana ja varjostaa iltapäiväauringon.  Hankin vain kolme tainta kokeeksi paikkaan, ehkä valoa ei riittäisi punahatuille.  Pienessä kukkaryhmässä on lisäksi virginiantädykkeitä, jotka ovat jo lopettaneet kukinnan.  Kaikkien kasvien tällä paikalla, kuten lähes kaikkialla puutarhassa, pitää sietää kuivuutta.  Punahattu on preeriakasvi, mutta luin jostain että se kasvaa preerian reunamilla ja sietää vähän varjoakin.  Punahattu ei myöskään pidä rutikuivasta maasta.   Ennätyskuivan kokeilukauden jälkeen uskallan hankkia lisää taimia.  ‘Rubinstern’ on oikein kaunis metsäisen vihreyden keskellä.

MagnusMagnus-punahattu on vanha suosikki.   Taustalla näkyvä muhkea runko kuuluu suurimmalle viidestä! pihakoivusta.  Ei mikään ihannepaikka perennoille.  Kun tuuli huolehtii maanpinnan kuivatuksesta niin koivut ottavat vastuun maanpinnan alaisesta kosteudesta.  Magnus onkin nimetty yhdeksi kaikkein parhaista puutarhakasveista.  Pinkissä ryhmässä on ruusumalvaa, tädykkeitä ja salvioita.

laventelipenkki‘Sietää kuivuutta’ on maininta, joka saa minut hereille.  Sitä tarvitaan myös etupihalla syreenien alla, aurinkoisimmassa paikassa.  Laventelit ja iisopit, mintut, kärsämöt, neilikat… Ja tietysti täälläkin mainio punahattu.  Täällä harmaan, sinisen ja valkoisen sävyisessä istutuksessa punahattu on valkoinen ‘Alba’.

KnautiaKuivan etupihan säväyttäjä on yksi ainoa Knautia macedonica.  Hujoppi venyttää kukkavanansa korkealle ja elähdyttää  kaikkea pienillä punaisilla kukillaan.  Kukkia riittää pitkään,  ja myös nuput ja kuihtuneet kukinnot ovat koristeellisia.  Nypin kuitenkin välillä kuihtuneet pois, koska toivon sen edistävän uutta kukintaa.  Englantilaisten puutarhurien mielestä ‘deadheading’ on puutarhanhoidon parhaita niksejä.

Suurimman pihakoivun juurella

August 4, 2014 § Leave a comment

kasvaa nyt suurissa laatikoissa köynnöksiä.  Tähän puutarhan hankalimpaan paikkaan olen kovalla työllä saanut lännenheisiangervon ja tavallisen pihakatajan (!) kasvamaan.  Aurinko paahtaa ja koivu juo minuutissa vettä enemmän kuin pystyn sankojeni kanssa rahtaamaan.  Voisin tietysti kivetä paikan, mutta kun se näkyy terassilta ja kun siinä aurinkokin paistaa – ja sehän on meillä kortilla, joten piti keksiä jotain.

ruukut

Keväällä paikalle tuotiin kaksi suurta metallilaatikkoa, jotka veljeni rakensi mittojen mukaan.  Kumpaankin mahtui useampi säkillinen multaa.  Tähän aurinkoiseen reunaan istutin kaksi kärhöä ja New Dawn köynnösruusun.  Ne ovat kasvaneet hyvin, kärhöt kukkivat jo ja ruusukin aloittelee.

metallilaatikkoElokuussa laatikon edustalla kukkivat punahatut, neilikat, virginiantädykkeet ja ruusumalva.  Onneksi olen oppinut, etteivät kärhöt pidä paahteesta juurillaan.  Metalli kuumenee auringossa, joten istutin kärhöjen juurelle laatikkoon mirrinmintun.  Se rakastaa kuumaa paikkaa ja yksi ainoa taimi rehottaa varjostaen kärhöjä juuri sopivasti.

varjon laatikkoPiha-aidan toisella laidalla ollaan omenapuun katveessa.  Tänne olen istuttanut paljon kuunliljoja, mm. valkoreunaista ‘Albomarginata’ ja valkokirjavalehtisiä rotkolemmikkejä ja valkoisia leimuja.    Metallilaatikko istuu hyvin tännekin.

varjon köynnöksetVarjon laatikkoon istutin keväällä alppikärhön ‘White Moth’, joka kukki heti alkuun ja kasvaa nyt vihreänä pimeimmässä nurkassa.  Muuten olosuhde on ehkä puolivarjo, sillä omenapuu on hyvin vanha ja harvaoksainen.  Kiinanlaikkuköynnös saa valoa osan päivää ja kasvaa hyvin.  Vierellä on pikkuinen hunajaruusun taimi (Rosa helenae hybrida), jonka puolesta jännitän.  Olen joutunut siirtämään tainta useamman kerran.   Toivon, että se jaksaa ensi kesänä jo kiipeillä aurinkoon.

kuunliljat laatikoissaanNäin neljä vuotta sitten  kuvan Chelsean kukkanäyttelyssä palkitusta puutarhasta, jossa oli käytetty tällaisia suorakaiteen muotoisia, suuria istutuslaatikoita.  Veljeni toteutti ne ja sain kuunliljat kasvamaan talon pohjoisseinustalle.  Alla on salaojitus ja alue, johon ei saa istuttaa yhtään mitään.  Olen kerännyt sinne mukulakiviä ja istuttanut vierelle talvioita ja varjoyrttejä.   Kuunliljat ovat talvehtineet laatikoissaan jo neljä talvea ja millaisia talvia!  Jätän lehdet kuihtumaan, ne näköjään lannoittavat itsensä.  Nyt vasta näen, että tänä vuonna pitää lisätä multaa laatikoihin.  Näissä on pohja, mutta uusissa  laatikoissa ei ole pohjaa ollenkaan.  Köynnökset voivat saada juurenpäät maahan ja vedet pääsevät valumaan syksyllä.

 

 

Metsäpuutarhan keskikesä

July 23, 2014 § Leave a comment

jatkuu hellettä pidellessä.  Taustan rodot vaativat vesisuihkun pari kertaa viikossa.  Ne kasvoivat niin hurjasti sateisena ja lämpimänä syksynä ja kesäkuun sateenropina hemmotteli ne piloille.  Kukkia ei ole tähän aikaan paljon. Siksi olen valinnut näille viikoille jotakin näyttävää.

Lilium lancifoliumTilasin liljat pari vuotta sitten postimyynnistä ja hukkasin tumman lajikkeen nimen.  Hämärästi muistelen, että se olisi Lilium lancifolium ‘Black Beauty’,  jotakin hyvin tummaa.  Tumma tiikeri, tiikerililjan jalostettu muoto tämä on.  Tiikerililjan tuntevat tietävät, että se on tavattoman sitkeä ja sitä näkee vaikka missä heinikoissa.  Muistan tiikerililjan lapsuuden kesämökiltä ja siellä ei varsinaisesti hoivailtu perennoja.

Madame Julia CorrevonViiden koivun puutarhassa kaikki kärhöt ovat joko alppikärhöjä tai viinikärhöjä.  Mikään ei ole niin surullista kuin kituva kärhö.  Viinikärhöt ovat niin elinvoimaisia ja vahvoja, että ne jaksavat kasvaa ja kukkia hienosti täälläkin.  Vahva punainen on ‘Madame Julia Correvon’,  se asusti ensin ruukussa ja siirtyi sitten pihaportille maahan.

Madame Julia CorrevonViinikärhö on jo veljeni rakentaman pihaportin katolla.  Toista reunaa ylös kiipeää keltalehtinen humala.  Portin takaa alkaa metsä.

Sweet SurrenderSattumalta syntyy onnekkaita lopputuloksia.  Muistan miten kuljeskelin hetken mielijohteesta postimyynnistä tilaamani sipulipussin kanssa.  Lilja on Lilium lancifolium ‘Sweet Surrender’.  Tulin rodon ja 5 tuijan rivistön eteen ja mieleen juolahti, että vaaleat liljat varmaankin toisivat vähän eloa tuijiin ja saisivat hienon, tumman taustan.   Ja nyt en saa tästä näystä kyllikseni.  Istuttakaan näitä!  Nehän ovat myös tiikerililjoja, helppoja siis.  Jos liljoista pitää, pitää näistä.  Luulin että omani hakeutuvat valoa kohti ja varret kallistuvat siksi.  Nyt kun etsin nimeä, näin pakkauksesta että ‘Sweet Surrender¨kallistuu ihan luonteensa mukaisesti.  Suorassa rivissä ne eivät siis kasva, vaan kallistuvat paljon.  Liljat eivät kuitenkaan kaipaa ollenkaan tukemista uhkeasta kukinnasta huolimatta.  Ja voi miten kauniita ne ovat kaartuessaan.  Katselen niitä heti aamulla keittiön ikkunasta, pitkin päivää pihalla ja vielä viimeksi illalla.

Puutarhurin helle

July 22, 2014 § Leave a comment

jatkuu ja kesäkuun sateiden muisto alkaa kummasti kultaantua.  Tsekkiläinen kirjailija Karel Capek kirjoittaa heinäkuusta niin ilahduttavasti, että aion rentoutua ja antaa hänen hoitaa tekstipuolen.  Itse aion katsella nyt vain puutarhan kaikkein parhaiten kuivuutta kestävää penkkiä, syreenien alla auringon paahteessa.  Lisäilen vain sulkuihin mitä nämä kuivuutta parhaiten sietävät kasvini ovat.

laventeli ja iisoppi

laventeli ja iisoppi

(Vanhojen syreenien alla mättäinä laventelia, iisoppia, saksankurjenmiekkoja.) Karel Capek: Mutta heinäkuun päätyö on tietysti puutarhan kastelu ja suihkuttaminen.  Jos puutarhuri kastelee kannulla, hän laskee kannuja kuin autoilija kilometrejä.  ‘Huhhuh’, hän julistaa ennätyksentekijän ylpeydellä, ‘tänään olen kantanut neljäkymmentäviisi kannua.

piikkiputki(Piikkiputki)

‘Tietäisittepä, miten nautinnollista on, kun kylmä vesi solisee ja kohisee kuivuneeseen maahan, kun kukat ja lehdet illansuussa säkenöivät uutteran suihkun jäljiltä,

nukkapähkämö(Mainio kuivan paikan maanpeitekasvi nukkapähkämö (Stachys byzantina) ja sievä kellokukka triteleia, joka on sipulikasvi.  Kerran istutettuna se nousee joka vuosi uudelleen, ainakin tässä kukkapenkissä.)

…kun koko puutarha sitten huokaa kosteasti ja helpottuneesti kuin janoinen matkamies. (Karel Capek; Puutarhurin vuosi)

Knautia macedonicaKuivan paahteen penkkini on keskikesällä sininen ja vaaleankeltainen.  Mutta tumma punainen väripilkku siinä nykyään on, älyttömän pitkään kukkiva Knautia macedonica.  Yksi ainoa kasvi riittää tuomaan huojuvaa korkeutta.  Siemenkodat ovat vihreitä palloja ja oikein koristeellisia.  Ei tarvitse nyppiä kuihtuneita kukkia!

kultakärsämöKultakärsämö saisi olla mielellään vaaleampi.  Sellainen lajike on kehitetty, mutta en ole täältä löytänyt sitä mistään.  Oma lajikkeeni on vaalein mahdollinen.  Kuvassa näkyy myös sinipallo-ohdakkeen nuppuja.  Ohdake on loistava aurinkoisen ja kuivan paikan kasvi.  Etualalla on toinen penkin pikkuruusuista, kestävä Aspirin rose.

Clematis rectaTäällä etupihalla aurinkoa on enemmän kuin missään muualla.  En halua olla ilman valkokukkaisia punatähkiä ja punahattuja.  Ne vaativat enemmän kosteutta kuin muut etupihan kasvit.   Kun nyt kerran täälläkin kastelen, niin siinä mukana menee myös pensaskärhö ‘Arabella’ ja toki ne pikkuruusutkin.

 

 

Varjoisassa metsäpuutarhassa

July 19, 2014 § Leave a comment

rastaanpoikaset piilottelevat pensaitten alla. Akileijojen jo kuihduttua, kukat ovat niin harvinaisia, että nuppuja seuraa malttamattomana.  Mainio valkoinen allium (ex. Allium nigrum) on nimetty uudelleen.  Istutin syksyllä ryhmän ‘näköalaikkunaani’ terassilta metsäpuutarhaan.

Allium nigrum

Kevään kukinta on värikäs muisto vain.  Vihreää on ja näen taas miksi puutarha-ammattilaiset kehottavat niin painokkaasti kiinnittämään huomion lehtien muotoihin.  Metsäpuutarhassa olen uurastanut lehtimuotojen parissa vuosia ja vaiva palkitaan nyt.  Erityisen hyödyllisiä ovat jouluruusujen suuret, kiiltävät lehtiruusukkeet sekä suuri ryhmä varjohiippoja, niitten lehdet poikkeavat selvästi muista.   Käytän myös tummia, punertavalehtisiä pensaita ja pikkupuita sekä keijunkukkia tuomassa kaivattua rytmiä vihreään.

peikonpähkinäPeikonpähkinä muodostaa ikkunan metsäpuutarhassa.  Se on vähitellen kaartunut rinteessä idän valoa kohti.  Ikkunan keskellä pilkottaa punalehtinen pikkupuu, koristekirsikka (‘Prunus cerasifera ‘Nigra’).  Taimi näyttää kasvavan hyvin.

Lilium martagonVielä hetki sitten tumman kirsikan vierellä kukki ryhmä valkoisia varjoliljoja (Lilium martagon ‘Album’).  Ne viihtyvät metsäpuutarhassa.  Hontelosta ensimmäisestä vuodestaan liljat ovat jo vankistuneet ja kasvaneet korkeutta.

Gillenia trifoliataPerhosangervo (Gillenia trifoliata)  levittäytyy näyttävästi metsärinteessä .  Yksi kasvi valaisee koko metsärinteen pitkäksi aikaa.  Kukat tosiaan ovat kuin valkoisten pikkuperhosten parvi leijailemassa vihreydessä.  Pidän tästä kasvista niin paljon, että istutin toisen polun viereen pergolan kulmalle.  Korkeana ja kooltaan pienen pensaan kokoisena se huolehtii kukinnasta kärhöjä odotellessa.

Geranium phaeumTummakurjenpolvi (Geranium phaeum) viihtyy varjoisassa ja kuivassa metsäpuutarhassa.  Kukat alkavat olla jo vähissä.  Seuraan joka aamu tummanpunaisten liljannuppujen kasvua.  Mutta kuten kirjailija Karel Capek toteaa ‘nuppujen avautumista ei kukaan ole koskaan nähnyt’.

Joka vuosi löytyy joku kolkka johon vielä mahtuu jokin kasvi, ellei muuta niin kärhö.  Metsäpuutarhaan en kuitenkaan enää juurikaan lisäile.  Tosin metsäastereita ottaisin mielelläni lisää (Aster divaricatus).  Ne kukkivat myöhäiskesällä ja silloin ei juuri muuta enää olekaan.  Paitsi tietysti syysvuokkoja.  Ne ovat korvaamattomia ja löysin paikan vielä vaaleanpunaisen syysvuokon taimelle (Anemone tomentosa ‘Robustissima’).  Robustinen nimi lupaa hyvää, puitten juurialueella vaaditaan kasvuunlähtöön sitkeyttä.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.