Kivinen yhteys.

October 8, 2014 § Leave a comment

Puutarhan perustajaa neuvotaan etsimään jokin yhteys ympäristön ja puutarhan välille.  Se voi olla värejä, muotoja, kasveja tai materiaaleja.  Pihaportin puutarhassa yhteyttä ei tarvitse kaukaa hakea, se löytyy omasta maaperästä: kivet.

kallion päälläAvaan oven ja olen kolmella harppauksella kalliolla.  Matala kieleke nousee terassin reunalta, kallio on kätevä alusta ruukuille ja koreille.  Pari vuotta sitten puhdistin kallion etureunan esille kasvillisuuden alta.  Kasvualusta oli niin ohut, etteivät oikein maanpeittäjätkään menestyneet.   Maata kaivaessa löytyy joskus kalliota, joskus irtokiviä.  Osa on päätynyt polkujen materiaaliksi, osa on päässyt kukkapenkkeihin, kuten marjakuusen viereinen, sammalpeitteinen ‘tontun hiippalakki’.

puroValtava määrä oman maaperän kiviä tarvittiin puron rakentamiseen.  Puro on keinotekoinen, mutta tuntuu riittävän ‘mahdolliselta’, koska se on rakennettu kallion viereen ja rinteeseen.   Pituutta on yli kaksi metriä, tässä yksityiskohta portaasta purossa ja bambusta.

puron reunallaKesällä kivet maastoutuvat rehevään kasvillisuuteen, muulloin kivet ovat esillä ja tärkeä osa puutarhaa.  Puron laidan lumikello on harmaata kivitaustaa vasten keväällä mieltä liikuttava näky.

hyasinttejaSuomessa perennat eivät ehdi ensimmäisten sipulikasvien vauhtiin ja näyttävät usein eksyneiltä.  Hyasintit saavat tukea kivestä, jonka olen nostanut keskelle kukkapenkkiä.  Ihan jokaiseen kukkapenkkiin en ole kiviä lisäillyt, mutta tänne etupihalle vanhojen syreenien harmaitten runkojen alle ne sopivat.

perhonen lämmitteleePerhonen lämmittelee kivenlohkareella kallion läheisyydessä.  Onneksi mieltymykseni ovat näin yksinkertaisia.  Yhteys ympäristöön oli helppo saada aikaan, materiaalia kun saa omasta maaperästä.

Kiviä poluillani.

September 17, 2014 § Leave a comment

Nykyään suhtaudun maasta edelleen löytyviin kiviin kuin ranskalaiset tryffeleihin.  Kivistä maata täällä viljelen.  Kun katselen puutarhani polkuja, luonnonkivistä rakennetusta purosta puhumattakaan, hämmästelen vuosien kuluessa maasta kaivettua satoa.

Keväinen rinneJos joku kysyisi, missä on puutarhani sielu niin en empisi, se on tässä.  Vuosia sitten heräsin horroksesta tai pikemmin arjen kiireiden pyörityksestä tällä polulla.  Lähes kaikki nyttemmin hyötykäytössä olevat kivet olivat tässä rinteessä, sen kuuluisan taloyhtiön rakennusjätemaan joukossa.  Rinne kasvoi vain rikkaruohoja ja rivitalopiha tavanomaista nurmikkoa ja angervopensasrivejä.

Kuten suomalainen tekee,minähän aloin raivata.  Tästä oli oikaistu bussipysäkille metsikön läpi.  Kaivoin kivet maasta ja perustin metsäpuutarhan.  Kiviä oli röykkiöittäin ja osa niistä päätyi oikopolun kiveykseksi.  Perustuksia ei ole ollenkaan,  kaadoin vain osin maahan kaivettujen kivien väleihin hiekkaa.  Viettävässä rinteessä se on pysynyt paikallaan.  Rakennetulta se ei näytä ollenkaan, metsäpuutarhan yksinkertainen polku.

Actea, Elegant LadyMetsärinteen polun varrelle on ihana istuttaa sipulikasveja.  Istutan paikan taas  täyteen, aina valkoisia narsisseja ja tulppaaneja ja aina myös jotain uusia väriyhdistelmiä.  Polkua pitkin tänne tulee kuljettua jatkuvasti.  Polku myös jäsentää rinteeseen eri kokoisia alueita, niin on paljon helpompi järjestellä pikkupuita, pensaita ja perennoja.

DSC_0079 kopioTerassilta mennään pergolan läpi takapihalle.  Täällä oli aikaisemmin yhtenäinen nurmikko ja angervopensasrivi.  Sitten halusin tännekin polun ja kaikki muuttui.  Polun inspiraation lähde on englantilainen puutarhuri Monty Don, joka on kuulemma rocktähden asemassa Englannissa.  Ostin vuosia sitten kirjan hänen omasta puutarhastaan ja siellä näin tämäntapaisen polun.  Omani on koottu niistä rinteen mukulakivistä, graniittinopista (tiilen muotoisia) ja liuskemaisista lohkareista.

kivipolkuTakapihan suorakaiteen muotoisesta ‘standardinurmikosta’ alkoi kehittyä puutarha kivipolun ansiosta.  Polku kaartuu vielä suunnilleen yhtä pitkän matkan perennapenkin ympäri vesialtaalle saakka.   Siihen polun kainaloon asettui luontevasti suuri perennapenkki pikkupuineen, ruusuineen, pioneineen, köynnöksineen ym.  Nurmikko pieneni valkoapila-ovaaliksi ja sitä ympäröi kapea perennapenkki.

kivipolku keväälläKuvassa näkyy polun jatke, joka päätyy pian vesialtaalle.  Pidän paljon kivipolusta taustana kevään tulppaaniryhmälle.  Oikeastaan polku on kaunis aina, vielä silloinkin kun kaikki lakastuu.

kivipolku keskikesälläKeskikesällä Valamonruusut kaartuvat polun yli.  Polku on varmasti heti metsäpuutarhan perustamisen jälkeen toiseksi paras uudistus rivitalopuutarhassani.  Jos vain jostain löydätte Monty Don’in puutarhakirjan, vilkaiskaapa hänen polkujaan.   (Monty Don: The Complete Gardener)

Muistan hyvin miten suunnittelin omani.  Mittasin takapihan ja piirtelin polkuja eri kohtiin.  Sitten vedin puutarhaletkua takapihalla kuvitteellisten polkuideoitten paikoille.  Katselin ja kävelin letkujen reittejä.  Pistelin myös keppejä maahan merkeiksi.  Viimeinen varmistus tapahtui vasta talvella ja se keino oli ehdottomasti havainnollisin.  Lumen tultua tallustelin saappaillani polun, se näytti hyvältä ja tuntui hyvältä kävellä.  Juuri siihen se keväällä perustettiin ja hyvä tuli.

Takapihasta tuli hämmästyttävästi paljon suurempi.  Nurmikentän paikalla on oikea, pieni puutarha.  Parasta on se, että sitä ei vain katsella terassilta, sinne voi kävellä  ja olla sisällä puutarhassa.

Syyskesän iloja pihapoluilla.

September 7, 2014 § 1 Comment

Mikään ei tee puutarhasta niin viihtyisää kuin polut.  Olen aivan vannoutunut ihailija ja kulkija.  Puutarhagurut puhuvat puutarhan huoneista ja rakenteista.  Polut jäsentävät tilaa ja huoneita alkaa muotoutua itsestään.  Sitten pitää vain sijoitella fiksusti pikkupuita, pensaita ja kasviryhmiä ja tehdä huoneistaan itseä kiinnnostavia.

Syyskesän näkymäKirkas aurinko polttaa puutarhan tasaiseksi valomassaksi piippuköynnöksen verhoaman pergolan takana.  Polku alkaa terassilaudoitukselta.  Olen tänä kesänä uurastanut taustan näkymän kanssa.  Toivon voivani ensi keväänä ja kesänä iloita tästä näkymästä vielä enemmän ja myös saada sen kuviin.  Polku kaartuu oikealla ison perennapenkin ympäri lammelle.  Heti vasemmalta lähtee toinen polku metsäpuutarhaan.

MetsäpolkuLuonnonmetsän reunalla on metsäpuutarhani rinteessä.  Halusin tänne luonnonmukaisemman metsäpolun ja tein sen itse vähitellen hiekasta ja maasta kaivamistani mukulakivistä ilman perustuksia. Polku lähtee terassilta ja päätyy pihaportille eli tontin rajalle.

Kolmas polku on talon etupuolella ja vie taloyhtiön parkkipaikalta etuovelle.  Kuvaan sen syyskesän asussaan seuraavaan postiin.  Ajattelin paneutua pihan rakenteisiin vähän tarkemmin samalla.

Puron leimutKolmas puutarhahuoneeni on terassin ympärillä, ja kallio ja puro reunustavat sitä.   Puutarhakasvit on istutettu kallionkoloihin ja puron reunalle.  Syyskesällä leimut kukkivat ja tuoksuvat ihanasti.  Joukossa on myös valkoisia syysvuokkoja, mutta taimet ovat vielä matalia ja jäävät piiloon.

Terassi ja kallionreuna toimivat täällä kulkuväylinä.

Puutarhasuunnittelijat neuvovat aloittamaan talon läheltä ja miettimään aivan ensimmäiseksi:  minne suuntaan haluaisin oikeastaan tästä lähteä ja mitä tekemään ja/tai katsomaan.   Pienestä puutarhasta voi saada paljon kokoaan suuremman ja kokonaan ‘asutun’.

Muistan hyvin ajan ennen polkuja, silmäilin puutarhaa (nurmikkoa, paria omenapuuta ja pensasaitoja) terassilta enkä juuri koskaan käynyt sen pitemmällä.  Nyt pyörin joka kolkassa polkuja pitkin, istun kahvikuppi kädessä milloin missäkin.  Puutarhakotini on suurentunut kovasti polkujen takia, vaikka neliöt ovatkin ennallaan.

Ruukuissa ja laatikoissa kasvaa

September 2, 2014 § Leave a comment

pitkin kesää yrttejä, kukkia ja paljon muutakin.

DSC_0030Terassin vierellä on paljasta kalliota ja siinä on oiva paikka yrteille ja kesäkukille.

DSC_0069Syyskesällä yrtit tuottavat satoa edelleen,  kesäkukat ovat vaihtuneet krysanteemeiksi ja leijonankidoiksi.  Krysanteemikorissa oli muuten alkukesästä varhaisperunaa.

DSC_0038Muutamasta siemenperunasta saatiin pariksi kerraksi herkulliset perunat.  Perunanviljely on erittäin yksinkertaista.  Jokainen joka on nostanut mullasta perunaa suoraan kattilaan tietää, että maku on vertaansa vailla.

DSC_0037Mansikoitakin on neljässä puulaatikossa.  Pakastimeen ei riitä, mutta suoraan suuhun noukittavaksi monena kesäaamuna.  Lisäksi kasvatan pensasmustikkaa metsärinteessä, omenoita kahdessa omenapuussa ja viinimarjoja ja karviaisia ruukuissa.  Näitten sato ei ollut kehuttava.  On vaikea löytää niille riittävän valoisaa paikkaa.  Olen katsastanut ensi kevääksi niille toivottavasti vähän suotuisamman kasvupaikan.

toinen erä 011Vanhassa ruukussa kasvaa pikkuherukka, joka on talvehtinut jo monta vuotta ruukussa.  Se ei tuota syötäviä marjoja.  Mustaviinimarja ja karviainen ovat vähän leveämpipohjaisissa, mutta muuten samankokoisissa ruukuissa ja talvehtineet niissä yhden talven.  Siirsin ne vuosi sitten maasta ruukkuihin ja leikkasin reippaasti.

fata 002Pohjoisseinustalle ei saanut mitään istuttaa.  Tyhjää seinää oli tylsä katsella puutarhasta.  Niinpä keksin vuosia sitten (eli näin Chelseassa voittaneen puutarhan vastaavat lehdessä) panna riviin kolme kookasta metallilaatikkoa.  Kuunliljat ovat hyvin suuria ja talvehtivat ja kasvavat komeasti.

DSC_0073 kopioRuosteisista metallilaatikoista on tullut jo teema puutarhassani.  Kaksi samanlaista ratkaisi ongelman puutarhan perällä, kahden suuren koivun välissä.  Kaipaan taustaan lisää vehreyttä.  Nämä laatikot ovat oikeastaan kehyksiä, ilman pohjaa.  Multaa mahtui pari säkillistä ja köynnökset viihtyvät hyvin.  Kiinanlaikkuköynnös ja alppikärhö ovat jo kookkaita.  Moneen kertaan siirretty pieni hunajaruusuntaimi on nyt myös päässyt kasvuvauhtiin.

DSC_0075Toinen laatikko on aurinkoisemmassa reunassa.  ‘New Dawn’ köynnösruusu ja ‘Hagley Hybrid’ kärhö kukkivat.  Niitten juurella laatikossa on mirrinminttu, joka suojaa kärhön juuria ja alaosaa liialta paahteelta.  Maassa on pitkin kesää kukkivia perennoita.  Syyskesällä ‘Magnus’ punahattuja.

DSC_0073‘Hagley Hybrid’ on kaunis kärhö.  Väri on hyvä ja keskusta erityisen hieno.  Tukena on betonirautoja, jotka sopivat ruosteiseen kasvulaatikkoon.  Ensimmäinen kesä on menossa, joten talvehtimisesta ei ole vielä kertynyt kokemusta tälle yhdistelmälle.

DSC_0066Puutarhassani on niin paljon puita, pensaita ja perennoja maassa, ettei mistään ruukkupuutarhasta voi puhua.  Mutta nyt kun niitä käy läpi, niin onhan niitä kertynyt.  Kuvattujen lisäksi ruukuissa on ainakin ‘Schneewitchen’ ruusu, puksi, pensaskärhö.  Ruukkuja on paljon siksi, että puutarhassa on  paikkoja, joissa on mahdotonta kasvattaa maassa mitään.  Mutta se on selvää, että ruukkukasvatus sopii vain ihmisille, joilla on aikaa ja halua kastella ruukkujaan.  Vesi haihtuu hetkessä.  Monet ovat korien sisällä muoviruukuissa, koska niissä kosteus säilyy paljon paremmin.

Alavilla mailla hallanvaara.

September 1, 2014 § Leave a comment

DSC_0087Vähän kaihoisat tunnelmat vanhan omenapuun alla.  Aamulla kurkiaurat lentävät yli pohjoiselta taivaalta.

DSC_0072

Omenat alkavat saada väriä.  Kuuden helleviikon jälkeen vanha omenapuu näytti huolestuttavalta.  Naapurin sanoin ‘se näyttäisi olevan viimeisillään’.  Tunnen itseni työn sankariksi, sain kun sainkin kaiken pysymään hengissä puutarhassa.  Elokuussa luonto (yli)kompensoi aavikkokautta ja vettä virtasi yötä päivää puutarhaan satoja ja satoja litroja.  Kaikki viiden koivun, puutarhaan istutettujen puitten, pensaitten ja perennojen iloksi.

Echinacea 'Rubinstern'Loppukesän kasvit kukoistavat.  Punahattuja on vähän joka puolella, koska ne kukkivat niin pitkään ja ovat sopeutuvaisia.  Kallion päällä matalan hortensian takana on ‘Rubinstern’, joka on silmin nähtynä vahvemman värinen kuin tuttu ‘Magnus’.  Yrtti-iiso on aivan yhtä helppo ja pitkään kukkiva.  Se vain ei ole kovin pitkäikäinen.  Pari vuotta sitten paikalla kasvoi lajike ‘Blue Fortune’, joka on tätä vakiomallia sinisempi.  Taustalla risuilee viereisen metsän vanha kuusi ja huomaan, että juurella versoo taas vaahtera.

DSC_0076Tummanpunainen kärhö (Clematis viticella ‘Purpurea Plena Elegans’) huolehtii värityksestä pergolan luona.  Taustan japaninvaahtera ‘Osakazuki’ alkaa pikkuhiljaa punertua öitten viiletessä.  Yhdistelmä miellyttää silmääni.

DSC_0084‘Purpurea Plena Elegans’ on pienikukkainen, avautuneena kerrottu ja syvän tumma purppura.  Istutin köynnöksen myös pihaportille, missä se kiipeilee yhdessä keltalehtisen humalan kanssa.  Ja kukkii aivan yhtä ahkerasti, ruukussa.

DSC_0086Metsärinteessä ei loppukesästä kuki muu kuin syysvuokko ja metsäasteri.  Pienikukkainen asteri kukkii pimeimmissä ja kuivimmissa nurkissa puutarhassani.  Syysvuokot vasta istutin tänä kesänä – uudelleen.  Syysvuokot olivat ainoat kasvit, jotka menetin viime vuoden oudon syksyn ja talven takia.  Vanhat syysvuokkoni olivat jo rotevia ja suuria ja kukkivat hurjasti lämpimänä viime syksynä.  Ehkä se koituikin niitten tuhoksi, kun talvi oli niin oikullinen, lumeton, sulava ja pakastuva.   Syysvuokot ovat normaalisti hyvin sitkeitä ja pitkäikäisiä.

Syysvuokkojen lisäksi istutin  ryhmän sormustinkukkia vanhan kirsikan alle metsärinteeseen.  Haluan niitä enemmän.  Jonkin verran ne kylväytyvät itsekseen, kasvihan on kaksivuotinen.

Sademäärien ääripäissä mennään tämä kesä.

August 18, 2014 § Leave a comment

Echinacea 'Magnus'En lakkaa hämmästelemästä luonnon selviytymiskykyä.  Kesäkuu oli sateinen ja ennätyskolea.  Heinäkuussa ei satanut ollenkaan ja oli ennätyskuuma.  Kolme kertaa pilvenreuna sihautti muutaman kevyen pisaran.  Samalla idealla kuin hieno nainen käyttää hajuvettä, vain aavistus.  Käsikastelulla sain loppukesän perennat pysymään  juuri ja juuri elossa.

Suuri perennapenkkiTalon pohjoispuolen suuri perennapenkki on elokuussa rehevä.  Oikeastaan se on ‘mixed border’, paljon pensaita ja kärhötelineitä perennojen keskellä.  Oikealla on kanukka (‘Sibirica’),  jonka siirsin viime vuonna lähemmäs lampea.  Samalla leikkasin sitä todella rajusti, japanilaiseen tyyliin.  Olen siihen oikein tyytyväinen ja aion jatkaa muotoonleikkaamista.  En halua sen varjostavan ruusuja ja kärhöjä.

MustaluumuMustaluumu sopii hillittykasvuisena perennapenkin keskelle paremmin.  Se antaa myös kaivattua ryhtiä penkkiin, joka on savimaalla ja puolivarjossa viidakkomaisen vehreä.  Tähtiputket (Astrantia major) ja jaloangervot (Astilbe ‘Brautschleier’) viihtyvät puolivarjossa.  Hennon punertava maitokello (‘Loddon Anna’) on iso amatsooni ja kukkii leikkaamisen jälkeen loppukesästä uudelleen.

Viime syksyn lämmin ja sateinen pitkä kasvukausi ja kesäkuun sateet tuottivat vanhalle japaninvaahteralle yllättävän kasvupyrähdyksen.  Hieno se on, mutta ongelmiahan siitä tuli.  Kolme kokonumeroa kasvanut vaahtera varjosti pientä ruusua (Rosa ‘Sweer Haze’) niin, ettei se kuki enää ollenkaan.  Moderni pikkuruusu on ollut aivan ylivertaisen tuottelias monena vuonna.  Siirsin ruusun metrin lähemmäs polun reunaa – ja tilalle jäi ammottava aukko.

Swet Summer OceanAukossa on nyt viisi syysleimua, ostin ne taimitarhasta härmästä välittämättä.  Loppukesän penkkiä hallitsee runsaskukkainen, komea kärhö (Clematis viticella ‘Etoile Violetta’).  Kärhössä on vain yksi pulma, väri on vahva magentansävyinen violetti.  Valkoinen leimu näyttäisi tässä paikassa kovalta, tämä sinertävä laventeli on oikein sopiva.  Toivon että leimut näyttävät ensi vuonna paremmilta, kun ne saavat aloittaa kasvun puutarhamaassa eikä pienessä purkissa. (Phlox paniculata ‘Sweet Summer Ocean’)

Astilbe 'Pumila'Aukko kukkapenkissä oli niin suuri, että tarvittiin toinenkin kasvi.  Kokeilen matalaa angervoa, jota monessa lähteessä on kehuttu jonkinverran kuivuutta ja varjoa sietäväksi.  Astilbe chinensis ‘Pumila’ sanotaan lapussa.  Uskoisin että ‘Pumila’ tarkoittaa pienikasvuisuutta.  Väri määritellään ‘lilaroosa’ ja kyllä, se on oikea sävy leimuille ja ‘Etoile Violette’ kärhölle.

Sääkartalla metsäpaloitusvaara kiertää rannikkoa kuin punainen käärme.

August 6, 2014 § Leave a comment

Piiloudun hetkeksi helteeltä talon pohjoispuolen puutarhaan.

pihapolkuPihapolku kaartaa ‘suuren’ perennapenkin ympäri vesialtaalle.  Onneksi pieni pyöreä nurmialue on nyt valkoapilaa, se sietää kuivuutta paljon ruohoa paremmin.  Vanhan omenatarhan maaperä on savista, ravinteikasta ja pidättää kosteutta paremmin kuin missään muualla.

Henry MartinHenry Martin-sammalruusu kukkii aurinkoisessa kulmauksessa.  Sen lopetettua pergolan päädyn köynnösruusu ‘New Dawn’ ja viinikärhö ‘Purpurea Plena Elegans’ kaunistavat loppukesän.

suuri perennapenkkiToisesta reunasta, vesialtaan ääreltä katsottuna suuri perennapenkki kaikessa rehevyydessään.  Pensaitakin on paljon mm. mustaluumu (Prunus cistena) ja japaninvaahtera (Acer Palmatum ‘Osakazuki’).    Maanpeittäjänä etualan poimulehtiä sekä iso ryhmä tähtiputkia (Astrantia major).

Astrantia majorTavallinen tähtiputki on oivallinen puutarhakasvi.  Se on korkea ja hieno varjoisan paikan kasvi.  Se pitää kosteudesta, mutta ei luovuta kuivina kausinakaan.  Kukinnan jälkeen lehdet näyttävät ränsistyneiltä loppusyksystä.  Mutta keväällä kasvi taas nousee maasta raikkaana ja ilahduttaa pitkään, pitkään.

VeniceTavallisesta tähtiputkesta jalostetut punaiset lajikkeet eivät ole ollenkaan yhtä helppoja, ainakaan meillä.  Ne ovat ensinnäkin huomattavan paljon matalampia ja kranttuja (kosteus).  Lisäksi ne ovat olleet lyhytikäisiä.  Himoitsen ruusu- ja pionikulmaan punertavien tähtiputkien ryhmää.  Ryhmä koostuu toistaiseksi vain kahdesta hontelosta kasvista.  Lajike on ilmeisesti ‘Venice’,  olen kokeilut niin monia etten ole varma.

Etoile VioletteRuusujen ja pionien jälkeen keskipisteenä ovat kärhöt korkeissa telineissään.  Viinikärhö ‘Etoile Violette’ on klassikko ja kukkien runsaudessa ylivertainen.

Comtesse de Bouchaud‘Comtesse de Bouchaud’ on myös ihanasti kukkiva, mutta aateluuden jalostamana hieman hillitympi, hyvin viehättävä kärhö.

Loddon AnaMaitokello ‘Loddon Ana’ kasvaa kahden kärhötelineen välissä.  Väri sopii hienosti molempiin kärhöihin.  Vaaleanpunaisen ‘Comtesse de Boucahudin’ kanssa yhdistelmä on herkkä ja romanttinen.  Vahvan violettia ‘Etoile Violette’ kärhöä maitokellon pehmeä, kylmä punerrus rauhoittaa.  Maitokello (Campanula lactiflora) on erittäin korkea, yli puolitoista metriä tänä kesänä.  Yhdestä taimesta nousee lähes kymmenen vankkaa kukkavartta.  Ja kuten näkyy, jokainen kellorypäs on uhkea.  Niitten kuihduttua lyhennän varsia reippaasti.   Jos alkusyksy on lämmin, ‘Loddon Ana’ kukkii uudelleen, mutta pienemmin kukkakimpuin.

Sweet Summer OceanMainitsin aikaisemmin japaninvaahteran kasvaneen hurjasti  vuodessa (sillä on puutarhassa ikää noin 10 vuotta).  Kasvupyrähdys oli yllättävä ja varjosti ‘Sweet Haze’ ruusun kituvaksi.  Siirsin sen ja paikkaan jäi ‘aukko’-  niitähän ei puutarhassa voi katsella.  Mietin kovasti sopivaa kasvia.  Japaninvaahteran lisäksi on otettava huomioon pionit ja ryhmä valkoisia jaloangervoja.  Päädyin leimuihin ja väriin.  Löysin muutaman ränsistyneen (kuivan ja härmäisen) taimen ja istutin ne aukkoon.  Phlox paniculata ‘Sweet Summer Ocean’  on väriltään kärhöjen ja muitten kasvien joukossa täydellinen.  Toivon saavani hyvällä hoidolla härmän kuriin ensi vuonna.  Muut leimuni kasvavat paljon kuivemmissa paikoissa enkä silti näe niissä härmää ollenkaan.

Follow

Get every new post delivered to your Inbox.